tag:blogger.com,1999:blog-79571652011-06-08T09:22:49.550+03:00Erään luisteluskenen anatomiaa.Viittaritarihttp://www.blogger.com/profile/04171122546670902828noreply@blogger.comBlogger1401100tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1169458714136918322007-01-22T11:34:00.000+02:002007-01-22T11:41:43.176+02:00<strong>Nyt voin kuolla</strong>. Tyytyväisenä.<br /><br />Tai noh, ainakin melkein tyytyväisenä.<br /><br />Miksi?<br /><br />2006 <strong>Suomi voitti Euroviisut.</strong><br />2007 Iltalehti kirjoittaa etusivullaan otsikolla "<a href="http://www.iltalehti.fi/urheilu/200701225640195_ur.shtml" title="Iltalehti ja missä halli viipyy?">Missä halli viipyy?</a>"<br /><br />Nyt olen nähnyt <strong>kaiken</strong>.<br /><br /><strong>Paitsi</strong> Kääpiön Pirkan hölkässä.<br /><br /><strong>Nyt voin kuolla.</strong><br /><br />Tai noh. Jos odotan siihen asti, että näen Kääpiön Vormiston mäkiä kiipeämässä.<br /><br />Sitä odotellessa. <br />Ja hallia.<br /><br />Ai niin, loppuun vielä kuolematon lainaus Pekalta / IL (onnea vaan):<br /><blockquote>Kyllä se eniten vaikuttaisi mielenterveyteen ja fyysiseen terveyteen, jos ne semmoisen hallin pikku hiljaa Suomeenkin pykäisi</blockquote><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-116945871413691832?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Viittaritarihttp://www.blogger.com/profile/04171122546670902828noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1155721239334227262006-08-16T11:24:00.000+03:002006-08-21T10:02:35.030+03:00Luistimet... Check.<br />Trikoot... Check.<br />Kilpapyörä... Check.<br />Syömättömiä armeijan sissimuonia... Check.<br />Nonniin, hyvältä näyttää. Mies taisi oikeasti muistaa ottaa kaiken mukaan.<br />Ainiin, Kummeli-DVD:t... Check.<br /><br />Niinhän se nimittäin on jotta minäkin Taistelukääpiön ominaisuudessa jouduin ennemmin tai myöhemmin muuttamaan pois Mansesterin korpimailta ihan oikeasti ihmisten ilmoille tekemään jotain hyödyllistä. Otan muuten takaisin sanani siitä, että Suomen kasvatustieteellinen tulevaisuus olisi <a href="http://viittakaksikko.blogspot.com/2006/06/polttopullo-yliopiston-narikkaan-ja.html">hyvissä käsissä</a> - se ei nimittäin enää ole.<br /><br />Ettei opiskeluaikani Jyväskylässä menisi kuitenkaan aivan Urheilukoulun sanaston mukaisesti <span style="font-style: italic;">terskan näppäilyksi</span>, olen päättänyt ottaa - en elämän - vaan opiskeluntehtäväkseni seuraavien asioiden selvittämisen:<br /><br /><span style="font-weight: bold;">1. Miksi Luisteluliiton uudeksi päävalmentajaksi ei valittu Jorma Uotista.</span><br /><br />Tietolähteideni mukaan hassuja aurinkolaseja käyttävä kaljupää oli valmentajavalintojen aikaan nähty pyörivän toistuvasti Luisteluliiton toimiston välittömässä läheisyydessä, enkä puhu nyt Spede Pasasesta. Koordinaation kuningas, koordinoinnin keisari ja koreografioiden Kelju K. Kojootti Jorma Uotinen olisi varmasti antanut maajoukkueelle sen kaipaamaa taiteellista näkemystä, ilmaisun riemua sekä esiintymisen varmuutta. Maailman hienoimmat trikoot Suomen maajoukkueella jo onkin. Mutta ei: päävalmentajaksi valittiin nopeapuheinen Janne Hänninen, joka kuulemma jo aktiiviuransa aikana vaati kutsumaan itseään harjoitus- sekä kisareissuilla <span style="font-style: italic;">Kuninkaaksi</span>. Jorma Uotista sen sijaan kutsuttaisiin vähintäänkin Keisariksi tai ainakin Suurfakiiriksi.<br /><br />No, nytpä sentään maajoukkueen sisälle on sitten saatu viimein ne kauan etsityt luistelijat Raimo Rauha sekä Yllevi Yhteisymmärrys. Päällimmäiseksi taisi kuitenkin jäädä pelkkä Toivo. Pari päivää vanhassa televisiohaastattelussa Hänninen kertoi, kuinka asioista on juteltu kaikkien luistelijoiden kanssa ja maajoukkueen asioista on päästy täysin yhteisymmärrykseen. Samaan aikaan Kuninkaan pään yli lensi aura lehmiä ja ne törmäsivät UFO:lla lentävään Loch Nessin hirviöön.<br /><br />PS: Sää oli onnettomuushetkellä hyvä.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">2. Kuinka kova jätkä Clint Eastwood oikeastaan on.</span><br /><br />Paljon siitä puhutaan, paljon sitä spekuloidaan mutta moniko loppupeleissä on saanut oikeasti totuuden hännästä tiukan possunsaparo-otteen? Kuinka kova jätkä Clint Eastwood on? Hän pystyy sopimuksesta huolimatta jättämään ampumatta partnerinsa hirttonarun <span style="font-style: italic;">Hyvissä, Pahoissa ja Rumissa</span>. Hän pystyy Gene Hackmanin viiden minuutin yksinpuhelun päätteeksi toteamaan vain <span style="font-style: italic;">"Yeah"</span> ja posauttamaan Geneä päähän haulikolla <span style="font-style: italic;">Armottomassa</span>. Hän sättii, piruilee, mulkoilee rumasti, polttaa sikareita, ei koskaan iske naisia ja voittaa jylhyydessä sen, mitä asenteessa Evil Deadien Ashille häviää. Mutta kuinka pitkälle Clintin jylhyys oikein ulottuu? Täten otan opiskeluaikojen tehtäväkseni tutkia kuva kuvalta kaikki Itämetsän elokuvat ja vilkaista suoraan pimeyttä silmään. Onko siellä sisällä ihminen? Palaan asiaan.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">3. Selvittää missä menee ultimaattisen tyhmyyden raja.</span><br /><br />Hups, tuon taisin jo tehdäkin. Tässä katkelma keskustelusta, jonka kävin Kortepohjan vapaa-aikasihteerin kanssa lauantaina.<br /><br /><span style="font-style: italic;">- Se on Taistelukääpiö täältä n:o ***:stä päivää.</span><br /><span style="font-style: italic;">- No päivää.</span><br /><span style="font-style: italic;">- Olis semmoinen tilanne, että rekisteröin tietokoneeni tuota Kortepohjan internet-verkkoa varten jo keskiviikkona mutta nyt eletään jo lauantaita ja nettiä ei vieläkään --</span><br /><span style="font-style: italic;">- EN VOI AUTTAA.</span><br /><span style="font-style: italic;">- Jaahas.. No tuota, voisitteko sitten neuvoa minulle ihmisen joka Voisi auttaa?</span><br /><span style="font-style: italic;">- Lähettäkääpä sähköpostia tuonne Kortepohjan tekniseen tukeen. Sieltä autetaan.</span><br /><span style="font-style: italic;">- !!!</span><br /><br />PS: Sää oli onnettomuushetkellä hyvä.<br /><br />Ainiin. Sydämelliset kiitokset sinulle, mustahousuinen kilpapyöräilijä, joka onnistuneesti porasit minua suoraan kakkoseen sunnuntai-iltapäivän pyörälenkillä. Oli muuten aika hienoa puskea 20 metriseen vastatuuleen 3-4 kilometriä kakkosvaihteella niin paljon kuin jaloista lähtee, sykkeen hakatessa jotain 180:n ja 210:n väliltä, kun seuraavassa alamäessä rinnalle heilahtaa purukalustot kirkkaana hymyilevä hahmo, toteaa jotta <span style="font-style: italic;">"Kiitti beesistä"</span> ja työntää nauraen ohi.<br /><br />Mitä mittään, kuule.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-115572123933422726?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1153124208277483202006-07-17T11:00:00.000+03:002006-07-17T11:16:48.336+03:00<strong>Nnnnnnngh!</strong>.<br /><strong>Nnnnnnngh!</strong>.<br /><strong>Nnnnnnngh!</strong>.<br /><br />Vittu, miksei se liiku?<br /><br /><strong>Nnnnnnngh!</strong>.<br /><strong>Nnnnnnngh!</strong>.<br /><strong>Nnnnnnngh!</strong>.<br /><br />Liiku, saatana!<br /><br /><strong>Nnnnnnngh!</strong>.<br /><strong>Nnnnnnngh!</strong>.<br /><strong>Nnnnnnngh!</strong>.<br /><br />Ai niin. Ei sitä luistinta tarvitse liikuttaa. Luistelun sijaan kannattaa esimerkiksi <strong>aukoa päätä</strong> kaikille ja kaikesta.<br /><br />Se kuulemma kannattaa (toim.huom.: kuten tästäkin blogista huomaa).<br /><br /><strong>Nnnnnnngh!</strong>.<br /><br />Liiku! <br /><br /><strong>Nnnnnnngh!</strong>.<br /><br />Suosittelen taas kerran lukemaan Suomi24:n rullaluisteluaiheista keskustelua, etenkin <a href="http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=109&conference=1500000000000048&posting=22000000017898961" title="Suomi24 ja Salon SM-kisat">koskien Salon SM-kisoja</a>.<br /><br />Asiallista tekstiä, eh?<br /><br /><strong>Nnnnnnngh!</strong>.<br /><br />Vitun <strong>mäet</strong>, vitun <strong>suomiasvaltti</strong> ja vitun <strong>sauvarullaluistelijat</strong>.<br /><br />Sama koskee mukulakiveä maratonreitillä.<br /><br /><strong>Nnnnnnngh!</strong>.<br /><br />Siinä tuli sekin avautuminen. <strong>Olo parani!</strong> <br /><br />Nyt voikin sitten keskittyä koko loppukaudeksi rullaluistelutapahtumia järjestävien tahojen haukkumiseen, tuloksista valittamiseen ja keskinäiseen päänaukomiseen.<br /><br /><strong>Ai niin!</strong><br /><br />Tai sitten voisi kai luistellakin.<br /><br /><strong>Nääh</strong>, ei kannata.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-115312420827748320?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Viittaritarihttp://www.blogger.com/profile/04171122546670902828noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1150842169598341832006-06-21T00:06:00.000+03:002006-06-21T10:26:49.353+03:00Heräsin viikko sitten aika jännittävästä paikasta: luokkahuoneesta. Tarkemmin ympärilleni mulkoiltuani ja muutaman ihmettyneen vastakatseen väistettyäni jouduin tarkentamaan huomiotani siinä määrin, että kyse taisi olla yliopistollisesta luentosalista - huone oli nimittäin takaseinää kohden kohonevaa mallia eikä toisen asteen oppilaitoksissa juuri moisista ylellisyyksistä ainakaan <span style="font-weight: bold;">minun aikanani</span> päästy nauttimaan. Mutta toisaalta, niinhän se on armeijassakin: oma vuosi oli aina kaikkein rankin, kovin ja epäreiluin. <span style="font-size:85%;">[..mutta minulla se oli ihan ihan oikeasti]</span><br /><br />Vieressäni oikealla istui mielenkiintoisen näköinen, vaaleahiuksinen tyttö Marimekko-penaaleineen ja kolmine lyijykynineen. Hame oli riittävän lyhyt jäädyttämään ajankulun muutamaksi sekunniksi. Tyttö huokaili ja pyöritteli silmiään vuoroin luokan etuseinän yläreunan vasempaan ja oikeaan kulmaan. Taisi testailla lyheneekö huone, jos katsoo sen vastakkaisiin yläkulmiin tarpeeksi monta kertaa peräkkäin lepuuttamatta kertaakaan silmämunia.<br /><br />Vasemmalla istui iso mies. Ukkelilla oli 20 senttiä pitkä, blondattu parta ja pää oli muista kulmista katsottuna täysin karvaton. Kaveri tuli ihan varmaan paikalle <span style="font-style: italic;">American Chopperilla</span>, täräytti etuovista läpi, kaasutteli portaat ylös, jätti tullessaan lattioihin 30 metriä mustaa lakua, murahti nimenhuutajalle jotakin <span style="font-style: italic;">murrin</span> ja <span style="font-style: italic;">ärrin</span> väliltä ja istahti tuoliinsa niin että pölyt tärähtivät pois leveiltä olkapäiltä. Sitten äijä oli varmaan kaivanut taskustaan nahkaisen, pääkallokuvioidun säilytyspussinsa ja näpertänyt pussista ulos ihmisenluusta koverretun kynänsä.<br /><br />Katsoessani eteenpäin näin punaista. Ja valkoista ja mustaa ja keltaista. Värisarja lähti edessä istuvan pimun päästä ja laskeutui nätisti tuolin selkänojan taakse piiloon mulkoilevien taistelukääpiöiden katseilta. Supertyttö heilutteli päänsä edessä valkoista A4-paperia tuuletellen meikin vääristämää naamaansa ja tuhahteli tasaisin väliajoin aivan kuin 15 minuutin yhtämittainen hiljaa paikallaan pysyminen olisi vastoin kaikkea mikä on inhimillistä ja hyvää tässä maailmassa. Pimu käänsi päänsä vasemmalle ja ojentui tisseineen sössöttämään minusta katsoen etuvasemmalla istuvalle tytölle.<br /><br /><span style="font-style: italic;">"Mähän oon ollu niinku.. Uu es aassa au pairina vuoden. Et mä oon sielt saanu kyl semmost tiettyy.. niinku.. näkemyst tähän juttuun. Et kyl mä näkisin et mä oon täs niinku aika vahvoil. Ku mul on just sitä niinku.. Näkemyst."</span><br /><br />Tyttö alkoi sylettää minua heti.<br /><br />Hetkeä myöhemmin luentosaliin astelee m91-maastohousuihin ja firmanvihreään kauluspaitaan sonnustautunut nuorimies. Poika oli nähnyt telkkarista kuinka afrikkalaiset vapaustaistelijat pitävät barettiaan olkapoletin alla, käsivarren yläpuolella ja oli tehnyt samoin. Poleteista löytyi salmiakin muotoisia askarteluliikkeen nappuloita, poikaparka oli siis kaiken lisäksi Reserviupseerikoulussa. Maihinnousukengät nitisivät tuttuun tyyliin lakatulla luentosalin lattialla, kun varusmies käveli takariviin paikkansa luo kuin kukko tunkiolla. Nauroin sisälläni niin reteästi että avonaisesta mielikuvitussuustani olisi voinut havaita hampaiden väliin aamupalalla jääneen leivännokareen - vahingonilohan se on paras ilo.<br /><br />Hetkeä myöhemmin mukavan näköinen vanhempi mies astelee luokan alapäähän ja avaa suunsa. Herra antoi ohjeita lomakkeiden täyttelyyn ja neuvoi vielä poistumaan luentosalista viimeistään kahden tunnin kuluttua. Minullehan se passasi, edessäni istuvan superbimbon tissit olivat nimittäin sellaista sorttia, että ne eivät kertakaikkiaan jättäneet minua rauhaan. Ihan oikeasti, katsoi minne suuntaan tahansa niin rintavarustuksesta näkyi silmäkulmassa pieni vilkahdus! Koitin jopa pitää silmiäni hetken aikaa kiinni, mutta siellä ne silti nököttivät! Uskomatonta.<br /><br />Käänsin paperin ja aloitin ratkaisemaan ensimmäistä tehtävää. 20 minuutin kuluttua olin saanut täytettyä lappuseen nimeni ja syntymäaikani. Otin kulauksen energiajuomasta ja aloitin sen jälkeen jännittävän dialogin lomakkeeni kanssa:<br /><br />- Hei kaveri. Tuntuuko sinusta, että hallitset koealueen riittävän hyvin?<br />- No onhan mulla noita töitä kyllä tossa ollut, että ehkä niin hyvin en oo ehtiny lukemaan kun esimerkiks tuo mun oikeella puolella istuva tyttö.. Mutta kyllähän mä aion ainakin arvata! Monivalinnalla maisteriksi! Haha! Mitäs siihen sanot, herra koepaperi?<br />- Mulla on kaks sanaa sulle. Virhe. Pisteet.<br />- Voi perse. Enpä ottanut tota huomioon.<br />- Kyynel.<br /><br />...<br /><br />Muutaman kymmenen minuutin kuluttua olin rastitellut ensimmäisessä ja toisessa kohdassa vaaditut viitisenkymmentä kohtaa ja lomake alkoi taas puhua minulle.<br /><br />- Nonniin, äijä. Nyt olis sit aika vastailla näihin soveltaviin tehtäviin.<br />- Anna palaa, Frank. Tiedät kyllä tien.<br />- Hei. Mitä ikinä teetkin, älä sano mua enää ikinä Frankiks. Älä ikinä.<br />- Ihan mikä saa sulla seisoon, Frankie-boy. Kysy nyt ne kysymykset niin pääsen helevettihin täältä ennen kun tuon edessä olevan tissit alkaa hiota.<br />- Hnnngh. No hyvä on. Eräässä kasvatustieteellisessä tutkimuslaitoksessa tutkittiin kahden koulun välisiä eroja matemaattisessa suorituskyvyssä. Molemmat koulut osallistuivat samaan kokeeseen ja tulokset laski riippumaton kolmas osapuoli. Tuloksista kävi ilmi, että ensimmäinen koulu oli selkeästi parempi. Voidaanko tutkimuksen perusteella tehdä seuraavanlaisia päätelmiä:<br /><br /><span style="font-weight: bold;">A) Koulut olivat eritasoisia matemaattiselta suorituskyvyltään?</span><br /><br />- Ehh... No niinhän tuossa tekstissä sanottiin. Kyllä.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">B) Koulut osallistuivat samaan kokeeseen?</span><br /><br />- Ei jumalauta. Niinhän tossa just äsken sanottiin. Kyllä.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">C) Kyseessä oli kasvatustieteellinen tutkimus?</span><br /><br />- *Huoh* ...Kyllä.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">D) Tämä koko soveltava osio on täysin typerä?</span><br /><br />- KYLLÄ!<br /><br />Käytyämme Frankie-boyn kanssa pitkän ja hedelmällisen keskustelun luetun ymmärtämisestä ja sisälukutaidosta, poistuin luentosalista ensimmäisten joukossa aulaan odottelemaan vuoroani yksilöhaastatteluun. Kun astelin tuntia myöhemmin pois yksilöhaastattelukammiosta, näin superbimbon sössöttävän au pair -kokemuksiaan jollekin toiselle pahaa-aavistamattomalle uhrille, joka selvästi havitteli käsiinsä jotakin tylppää ja kivuliasta esinettä. Samaan aikaan toisesta huoneesta löntysteli ulos kaljupäinen ja pitkäpartainen motoristi, joka hyppäsi luokkahuoneen ovella odottaneen <span style="font-style: italic;">American Chopperinsa</span> kyytiin leveä hymy naamallaan, kaasutteli alas yliopiston portaita niin että hampaat kalisivat, nakkasi polttopullon vaatenaulakkoja kohti ja keuli aulan ovista läpi suoraan Jyväskylän liikenteeseen.<br /><br />m91-maastopukuun sonnustautunut upseerioppilas asteli niin ikään koesalista ulos maastokauluspaidassaan nätit hikiläikät, marssi tahtimarssia lähimmän tuolin luo tehden matkalla vain 90 asteen käännöksiä, istahti terävästi istumaan, iski maihareiden kantapäät yhteen kuin robotti ja lasitti katseensa.<br /><br />Sillä hetkellä mieleeni juolahti, että Suomen kasvatustieteellinen tulevaisuus taitaa olla aika hyvissä käsissä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-115084216959834183?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1146901037092695482006-05-06T09:30:00.000+03:002006-05-06T10:37:17.180+03:00<img src="http://privat.swol.de/peterhohloch/_borders/Wood.gif"><br /><br />Tervehdys, ystäväni!<br /><br />Meitä molempia kiinnostaa tulevaisuus, sillä siellähän sekä sinä että minä tulemme viettämään lopun elämästämme. Ja muista, ystäväni, tulevat tapahtumat kuten nämä tulevat vaikuttamaan Sinuun pysyvästi. Sinua kiinnostaa kaikki tuntematon, mysteerinen, selittämätön. Siksi sinä olet täällä. Ja nyt ensimmäistä kertaa me tuomme Sinulle täydellisen tarinan siitä mitä tapahtui sinä pahamaineisena päivänä. Me annamme Sinulle kaikki todisteet, perustuen vain niiden sieluparkojen lausuntoihin, jotka selvisivät tästä kammottavasta päivästä. Tapahtumat, paikat... Ystäväni, emme voi pitää tätä salaisuutena enää! Rankaiskaamme syyllisiä ja palkitkaamme syyttömät! Ystäväni, kestääkö Sinun sydämesi shokeeraavat tosiasiat<br /><br /><span style="font-weight: bold;font-size:130%;" >RAKSATYÖLÄISISTÄ ULKOAVARUUDESTA!</span><br /><br /><span style="font-weight: bold;">Tom, tom, tom, tom, tom, toooom tooooom!</span> <span style="font-size:85%;">[nämä ovat muhkeita bassoja. älä meille itke jos äänentoistolaitteesi eivät ole riittävät]</span><br /><br />Vapun aikoihin rajoittamattomaksi muuttunut työläisten liikkuvuus Euroopan Unionin sisällä ei alkuvaiheessa aiheuttanut kovinkaan tuntuvia muutoksia normaalin suomalaismiehen-, tahi naisen arkeen. Sporat rämisivät niinkuin ennenkin, kadunkulmat eivät täyttyneetkään vantaalaisia pikkugangstereita pahemmista rikollisista ja rullaluistelukin tuntui jatkuvan entiseen malliinsa.<br /><br />- Ei sillä eikä millään, mutta eipä työvoiman vapaalla liikkuvuudella olisi ollut ainakaan tamperelaisiin mitään vaikutusta. Ollaanhan täällä luisteltu jo ainakin kuukauden päivät HALLISSA. Helsingin Katukiitäjät, kuulitte kyllä. Pirkkahallissa. Sileän sileällä betonipohjalla, vajaan 300 metrin pituisella radalla, hyvin ilmastoidussa C-hallissa. Eikä maksa paljo paskaakaan! Siinä ei paljon kympin seteli haise kun vuoden käy halliolosuhteissa harjoittelemassa ja järjestämässä rullaluistelukursseja! Muhahahahaha! -<br /><br />Niin, elämä jatkui myös (hallittomilla) helsinkiläisillä rullaluistelijoilla normaaliin tapaansa, vaikka työvoimaa Virosta, Lapsityövoimastaniasta, Kalashnikoviasta, Sotalandiasta ja kaikista näistä muista mielenkiintoisista uusista EU-maista saapuikin.<br /><br />Helppoa ei kuitenkaan ollut rakennusurakoitsija Kankelalla, joka oli saanut tehtäväkseen johtaa ja suorittaa VR:n Makasiinien purkutyöt. Työntekijät vinkuivat etuja etuuksien perään ja työolosuhteetkin olivat kamalat kun kesä tulikin tällä kertaa siihen aikaan kun pitikin. Eukko haukkuu kotona sukunimestä huolimatta tuhkamunaksi ja tytärkin on mennyt Ukrainaan opiskelemaan kasvatustiedettä. Kuulemma Ukrainan kasvatustieteellisen yliopiston palveluspukuna on muuten m91-maastopuku ja valmistuessaan oppilaat saavat päähänsä mustat baretit ja käteensä miliisipassit. Sosiaalisten, työllisten ja sängyssä suoriutumisen ristipaineessa ähkyröivä rakennusurakoitsija oli ratkennut juomaan, ja avautuikin ongelmistaan useammin Jack Danielsille kuin saksalaiselle työpsykiatrilleen Sigge Freudille.<br /><br />Kun Kankela eräänä päivänä läimi itseään ja kavereitaan vihdalla selkävilloihin raksaliiton saunaillassa, sai hän uskomattoman ahaa-elämyksen. Hän antaa fudut kaikille suomalaisille, liian hyvään tottuneille työntekijöilleen ja ottaa tilalle halvimmat mahdolliset soutuveneellä Suomeen puskeneet lainatyöläiset. <span style="font-style: italic;">"Kyllähän ne perkele moukaria osaavat heiluttaa, nehän murskaa kotona toistensa kalloja harva se päivä"</span>, totesi Kankela ja ryhtyi tuumasta toimeen.<br /><br />Kankela hankki käsiinsä EU:n uuden 300-sivuisen jäsenvaltiolistan ja aloitti halpojen työntekijöiden varmistamiseksi lukemaan kirjaa takaapäin.<br /><br />Zezeenia..<br />Zilbabwe..<br />Yzerbaizan..<br /><br /><span style="font-style: italic;">"Kylläpä ne kaakennäköisiä maita meihin hyvinvointisvaltioihin nykyään lukevat"</span>, mietiskeli Kankela ja otti toisen hörpyn JD:stä.<br /><br />Yz-heimojen demokraattinen kansantasavalta.. <span style="font-style: italic;">"Heh.. niin varmaan."</span><br />Karvakourien liittovaltiot.. <span style="font-style: italic;">"Hrrrr!"</span><br />Ruotsi.. <span style="font-style: italic;">"Ei jumalauta, eihän näistä uusista EU-maista oo mihinkään!"</span><br /><br />Kankela vajosi epätoivoon hörpäten loput JD:stä naamariin yhdellä kulauksella ja nukahti hetkeä myöhemmin työpöytäänsä vasten.<br /><br />Mies ei ole varma, oliko ollut sammuneena viisi minuuttia vai viisi tuntia, mutta hyvin nopeasti nukahtamisensa jälkeen hän säpsähti hereille. Huoneen kattoon oli ilmestynyt reikä, josta tulvi sisään taivaallista valoa ja kuorolaulua! <span style="font-style: italic;">"Mitä vittua"</span>, totesi Kankela hieroen silmiään. Kun kuorolaulu alkoi saavuttaa kertosäkeensä, laskeutui valoa tulivasta kattorööristä sisään <span style="font-weight: bold;">David Hasselhoff</span>. Kankela ei ollut ihan varma, kumpi kiilsi kirkkaammin: rööristä tulviva taivaallinen valo vai Hasselhoffin taivaallinen hammasrivistö.<br /><br />- Terska pyllyyn, Kankela!<br />- Mitä vittua.<br />- Niin jotta moro vaan, Kankela. Mä oon David --<br />- Kyllä mä ny shaatana tiedän kuka sä oot, mutta mitä sä teet mun työhuoneessani ja pakkoko tohon kattoon oli reikä shahahata. Shahaata. Sha. Shahata.<br />- Joo, sori siitä. Mä lainaan noilta mun kavereilta vaikka vähän silikonia niin saadaan se aika nätisti korjattua.<br /><br />David Hasselhoff osoitti sormellaan kattoröörin reunalta kurkkivia hengenpelastajatyttöjä.<br /><br />- Ootteko te Herran enkeleitä vai hä? Nytkö se kuolo sitten korjasi mut?<br />- Eei, ei suinkaan. Me ollaan.. Miten sen sanois. Hyvän tahdon lähettiläitä!<br />- No epäilemättä.<br /><br />Kankela tuijotti hengenpelastajatyttöjen tissejä.<br /><br />- Hmm.. Me ollaan vähän haisteltu että sä olisit avun tarpeessa.<br />- Kuules Hashselhofi. Mä en tiä mitä se mun eukko on teille shanonut, mutta mä en todellakaan ole mikään tuhkamuna! Mä olen Kankeloiden ylpeää sukua ja me ollaan pitkään jalostunutta kankimiessukua!<br />- Kankela, eihän me --<br />- Eikun nyt kuuntelet loppuun, perkele. Okei, ehkä emännän kanssa on sattunut tässä vuosien mittaan muutama.. Puhutaan siis vain Muutamasta.. Erinäisiä.. Lerpsahdustapauksia. Mutta kuule Hasselhoff, voin kertoa sulle että kaikki nämä lerspahdukset on johtunu TYÖSTRESSISTÄ enkä mä arvosta sitä että mun työhuoneeseen tulee keikistelemään jotain silikonitykkejä ja maailman hirvittävimmän näkönen kasari TV-tähti ja yrittää kertoa mulle miten mun pitäis kankihommia hoidella!<br />- Niin, tuota. Meillähän ei ollut aavistustakaan tuollaisesta ongelmasta. Me aateltiin lähinnä tuota sun työvoimapulaa...<br />- Ehh.. Ai jaa.<br />- Niin. Jotta tarvitko sä hyviä työntekijöitä. Täs' siul ois sellasia.<br />- No helvetti! Pistetään toiminta pystyyn!<br /><br />Ja niin 80-luvun hirvittävimmän näköinen TV-tähti ja alkoholisoitunut rakennusurakoitsija Kankela paiskasivat kättä intergalaktisen yhteistyön merkiksi.<br /><br />Purkutöiden oli tarkoitus alkaa noin viikko vapun päättymisen jälkeen. Kävipä kuitenkin niin, että pari päivää sovittua alkamisajankohtaa aikaisemmin David Hasselhoff ulkoavaruudesta pöllähti Ritariässällään makasiinien eteen. Autosta nousi ulos myös puolen tusinaa silikonitykkejä punaisissa uimahousuissaan.<br /><br />- David, tääkö se on se tönö mikä meidän pitää purkaa?<br />- Kyllä vain, enkelini. Tämäpä tässä. Parin päivän päästä vasta alotellaan.<br />- Eiiiiih! David-kulta. Voitaisko me alottaa jo iiihan pikkuriikkisen etuajassa? Pliiiiis? Meidän tekee mieli purkaa jotain. Se ois *niin* kova turn-on.. Ihanaa kun pääsee tuhoamaan jotain kaunista.<br />- Noh... Hmm..<br />- Pliiiiiiis, David?<br />- No okei, enkelini. Mutta muistakaahan nyt ottaa rauhassa. Muistatte kai miten kävi Turussa kun viimeksi mentiin raksahommiin? Koko kaupunkihan siinä palo, saatana!<br />- No menikö sekään palo sitten hukkaan, David?<br />- Hyvä pointti. Antakaa mennä vaan.<br /><br />Ja niinhän siinä sitten kävi, että hirvittävän David Hasselhoffin silikonitykit ulkoavaruudesta käyttivät VR:n Makasiineihin pahamaineista infrapunakatsettaan ja sytyttivät näin koko roskan tuleen, kaksi päivää alkuperäistä purkupäivää etuajassa.<br /><br />Voitte lopettaa tutkinnat, tämä oli tositarina niistä tapahtumista, joista seurasi VR:n Makasiinien lopullinen tuhoutuminen. Harmillisesti tällä kertaa ei palanut ihan koko kaupunki, vaan lopullisiksi seurauksiksi taisikin jäädä muutaman viiden euron virolaistyöntekijän siirtyminen toisiin tehtäviin.<br /><br />Ensi kerralla pelaamme EU-rulettia, jossa päätämme mitkä maat seuraavaksi otetaan mukaan Euroopan Unioniin! Toivottavasti ei karahda rosvosektorille...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-114690103709269548?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1146256748472275392006-04-28T22:34:00.000+03:002006-04-28T23:39:08.576+03:00Tiedättehän ne kuulapäiset (ja ihan normaalipäisetkin) miehenretaleet jotka notkuvat samoissa baareissa, kahviloissa ja huoltoasemilla päivistä ja vuosista toiseen, läimäytellen toisiaan selkiin ja öristen muistelevat Niitä aikoja? Kahvi- ja kaljakupit kilisevät ja käheistä kurkuista korisee toinen toistaan rankempia tarinoita äijämäisyydestä, vitutuksesta ja kovista kokemuksista.<br /><br />Tiedättehän ne väsyneet roikaleet, jotka määrittävät itsensä sillä kuinka vittumaista heillä on Niinä aikoina ollut ja kuinka hyvin he ovat Niistä suoriutuneet. Tiedätte varmasti kuinka typerältä näiden ukkeleiden nauru kuulostaa, se pistää suoraan tunkkaisenkin menomestan ilman läpi ja tökkii poskeen hammastikuilla. Meillä oli sitä ja tätä. Niillä oli noita ja näitä. Ne ei ollu mitään ja me oltiin <span style="font-style: italic;">the shit</span>.<br /><br />Ja nythän ei puhuta pikaluistelijoista.<br /><br />Nyt puhutaan niistä ukkeleista, joita yhdistää se yksi ainoa asia, joka miehiä Suomessa yhdistää. Se yksi juttu, josta voi äijäporukassa aina puhua kun säät, missikisat ja SM-liiga -tulokset on läpi jauhettu.<br /><br />Nimittäin niistä ukkeleista, jotka ovat suorittaneet <span style="font-weight: bold;">Intin</span>.<br /><br />Aina löytyy joku, jolla on ollut hurjemmat alikersantit, mulkummat luutnantit, pisimmät siirtymät, raskaimmat varustukset ja rumimmat kapteenit. Jollakin on aina kovemmat harjoitukset, mielettömämmät loppusodat ja hulluimmat ketutukset.<br /><br />Minullapa ei tähän keskusteluun ole juuri mitään annettavaa, koska ainakin Meikäläisen loppusota oli täynnä pelkästään loistavia, suorastaan hassunhauskoja tilanteita, joista riittää naurettavaa vielä pidemmäksikin aikaa. Minun loppusodassani naurettiin. Kokoajan. Tänään perjantaina saavuimme yhdeksän päivän tiedusteluharjoituksesta, jossa pääsimme ensikätisesti tutustumaan väsymyksen ja vähäisen (sissi)ravinnon vaikutukseen äijissä. Tässä on tarinoita väsyneistä miehistä.<br /><br />- Ensimmäisenä päivänä ohittaessamme 500 metrin päässä sijaitsevaa vihollisen pioneerijoukkuetta äänettä ja salassa, päätin tarttua aseeni kahvaan luullessani sen olevan varmistettu ja <span style="font-weight: bold;">ase laukesi</span>. Havut pöllähtivät vasemmalta puoleltani puolen metrin korkeuteen, linnut lensivät karkuun ainakin kilometrin säteeltä ja vasemmassa korvassa tinnitti niin saatanasti. Ja sitten juostiin.<br /><br />- Kahta tuntia myöhemmin olimme perustaneet radioaseman muutaman kilometrin päähän oletetusta vihollisryhmittymästä. Kersantti Nättinen palasi partiotiedustelutehtävästä, teki latausliikkeen teltan ulkopuolella ja ampui tyhjälaukauksen. <span style="font-weight: bold;">Ase laukesi</span>. Sitten ei enää juostu.<br /><br />- Kohteen tiedustelun toisen päivän yönä kokelas Kallio suoritti unessaan seuraavanlaisen yksinpuhelun: <span style="font-style: italic;">"Voitto voitto voitto voitto voitto voitto voitto. Me sulatetaan ne!"</span><br /><br />- Kaksipäiväisen kohteen tiedustelun loppupäätelmänä oli se, että alueella ei ollut yhtäkään vihollista.<br /><br />- Siirryttyämme suorittamaan tähystystiedustelua muutaman kilometrin päähän ja oltuamme siellä muutaman päivän ajan kahden tunnin keskimääräisillä yöunilla, istuin vartiopaikalla kello 0300 yöllä ja alkoi tapahtua kummia. Kuulin parin metrin päästä oikealta <span style="font-weight: bold;">ankan ääniä</span>. Vilkaisin oikealle, eikä siellä ilmeisestikään ollut juurikaan ankkoja. Samalla hetkellä huomasin metsänrajasta nousevan <span style="font-weight: bold;">helikopterin</span>, jonka propellit päästivät pyöriessään <span style="font-weight: bold;">ankan kaakatusta</span>. Hetkeä myöhemmin <span style="font-weight: bold;">ryhmänjohtaja</span> ryntää teltasta kalsareillaan rynnäkkökivääri tanassa huutaen <span style="font-style: italic;">"Nyt lahdataan se ankka!"</span> Hieraisin silmiäni ja ankkakopteri sekä ryhmänjohtaja olivat kateissa.<br /><br />- Seuraavana päivänä kaksi maastopukuista poliisia tuli pystyttämään nopeustutkaa suoraan tähystysasemamme eteen. Nelisen päivää irtautumispelossa ollut ryhmänjohtaja sattui juuri olemaan silloin tähystyspaikalla, ja antoi hätäpäissään irtautumiskäskyn koko ryhmälle. Ja sitten juostiin.<br /><br />- Seuraavana yönä ryhmänjohtaja huudahti tuskissaan makuupussinsa uumenista: <span style="font-style: italic;">"Töyrylä! Matti! Kallio! Missä on Y-piste? Antakaa minulle Y-piste!"</span><br /><br />- Alikersantti Forströmin maastohousuista paloi oikea lahje.<br /><br />- Nelipäiväisen tähystystiedustelun loppupäätelmänä oli se, että kuluneiden päivien aikana kohteen ohi oli ajanut kaikkiaan kolmesta neljään strategisesti tärkeää vaunua ja 200 täysin yhdentekevää vaunua.<br /><br />- Tähystystiedustelua seurannut kolmipäiväinen siirtymävaihe sai arvoisensa lopun, kun kokelas Rajala juostessaan noutoautoa kohti, kompastui ja teki pikaisen 90 asteen käännöksen maata kohti ja kaatui naamalleen kuin satakiloinen puu.<br /><br />Yhdeksän päivän yhtämittaisten hallusinaatioiden, hauskojen tilanteiden ja liki katkeamattoman naurun jälkeen voinkin vain todeta kaikille väsyneille miehille ja muillekin rotkaleille, jotta armeija on tasan niin paskaa kuin siitä itselleen tekee.<br /><br />Alik Kääpiö kuittaa.<br /><br /><span style="font-size:78%;">[ TJ 35 ja v***u me ollaan muuten kovia jätkiä. Jos me ollaan sade rankka, te ootte hämähäkkejä! Hajotkaa mosat! ]</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-114625674847227539?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1143790168286107142006-03-31T10:22:00.000+03:002006-03-31T10:29:28.296+03:00Pika -ja rullaluistelun asiantuntevan intternettipalvelun pitäjä täällä <strong>hei</strong>! <br /><br />Tai hei, ei me <strong>enää</strong> sellaisia ollakaan.<br /><br /><a href="http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=109&conference=1500000000000048&subcat=873" title="Suomi24 - keskustelualue">Suomi24:sen keskustelualue</a> on <strong>paljon</strong> parempi paikka! Sieltä löytyy asiantuntija ihan mihin lähtöön hyvänsä.<br /><br />Esimerkkejä tarvitaan vai <strong>häh</strong>?<br /><br />Katsokaa ihmeessä vaikka <a href="http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=109&conference=1500000000000048&posting=22000000015006222" title="Suomi24 viestiketju Salon Sm-maraton rullaluistelu">viestiketju</a> tulevan kesän Salon SM-maratonista.<br /><br />Varmaa tietoa jaossa, sanoo hän.<br /><br />Etenkin spekulaato siitä, ilmestyvätkö <em>"sprintterit"</em> helsingistä erään seinäjokelaisen valmentajan ohjastamana viivalle.<br /><br />Valtikka män. Nyt Taistelukääpiön täytyy tyytyä pelkkään <strong>rinkkaan</strong>. <br />Onneksi sekin lohduttaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-114379016828610714?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Viittaritarihttp://www.blogger.com/profile/04171122546670902828noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1142621660921444742006-03-17T20:52:00.000+02:002006-03-17T20:54:20.936+02:00Iltalehti, 16.3.2006. Liikuntatieteiden kandidaatin keskimääräinen kuukausipalkka yksityisellä sektorilla: 4000 €...<br /><br />...<br /><br />...<br /><br />Bwahahahaha!<br /><br />Hahahehehehehah!<br /><br /><b>HAHAHAHAHAHAHA!</b><br /><br /><b>HAHAHAHEHEHAHEAHEAHAHAHAHA!</b><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://photos1.blogger.com/blogger/3197/517/1600/max-laugh.2.jpg"><img style="cursor:pointer; cursor:hand;" src="http://photos1.blogger.com/blogger/3197/517/320/max-laugh.2.jpg" border="0" alt="" /></a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-114262166092144474?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1141999523950527412006-03-10T15:05:00.000+02:002006-03-10T19:14:52.406+02:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://pub.tv2.no/multimedia/na/archive/00186/Peter_Jackson_186458m.jpg"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer; width: 320px;" src="http://pub.tv2.no/multimedia/na/archive/00186/Peter_Jackson_186458m.jpg" alt="" border="0" /></a><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />Olin tuossa eräänä päivänä pikaluistelemassa ohjaajaguru <span style="font-weight: bold;">Peter Jacksonin</span> kanssa Pyynikin luistelukentällä. Ei mitään ihmeellistä, päätimme vain mennä hiukan höntsäilemään ulos ympyräluistelun merkeissä, haukkoa hiukan raitista happea ja puhua samalla kakkaa ajankohtaisista aiheista. Päälimmäiseksi puheenaiheeksihan nousi tietenkin tällä kertaa Oscar-gaala.<br /><br />- No Pete, mitäs mieltä noista Akatemian juhlista olit tänä vuonna?<br />- Ei saakeli Kääpiö, mikä tää meidän luistelupaikka oikein on? Täällähän ajelee moottoripyöriä - -<br /><span style="font-weight: bold;"><br />*WHUM*</span><br /><br />- Jumalauta! Toi yks ajo ihan millistä ohi!<br />- Niin juu nuo. Ei noista kannata välittää. Tampereen kaupunki vaan joka vuosi keväisin lihottaa tätä jäätä muutamalla kymmenellä sentillä, vain jotta sais myöhemmin tuhota sen päästämällä nämä jäämotoristit tänne pörräämään ympyrää. Ihan fiksu liike ajatellen että esimerkiksi ratamaratonin SM-kilpailut järjestetään vasta 11. maaliskuuta. Vissiin aika hiljasta treenailla maratonia kun ympärillä pyörii kymmensenttisiä moottoripyörien nastoja.<br />- No jo on markkinat. Eihän tässä oo mitään järkee.<br />- Se se on. Pikaluistele tarpeeks kauan niin opit varmasti ottamaan sopivasti kakkoseen. Mutta mites ne Akatemian juhlat?<br />- Niin ne. No eipä niissä.. Ihme ratkaisuja tehty taas tänä vuonna. Ohjaaja päätti pistää jokaisen kiitospuheen päälle soimaan jotain ihme hissimusiikkia. Mitä ihmettä? Eikö sitä saa edes kiitoksia heittää enää ilman säestystä? Räppäämäänkö ruvetaan ensi vuonna?<br />- Heh, se oli kyllä aika omituinen juttu.<br />- No joo mutta mites sitten se - -<br /><br /><span style="font-weight: bold;">*VROOOM VROOM*</span><br /><br />- Voi jumalauta! Taas saatana sentin päässä! Hei äijä, vedä se motskari sivuun niin mä revin sun pääs irti!<br />- Rauhotu nyt Pete, tää on arkipäivää.<br />- Mulla on mun kaveri Oscar täällä mukana! Mulla on kavereita jotka tuntee kavereita! Vedetään sua molemmat pataan, saakelin tuppikulli-motoristi!<br />- Rauhotu nyt. Ei noille mitään voi.<br />- Voi että kun sylettää. Miks te ette menis halliin harjottelemaan?<br />- Hahaha! Halliin! Hahahahahaha! Nyt kyllä murjaisit, Pete. Halliin... Hihihih...<br />- Hmm.. Mitäs hauskaa tuossa nyt oli?<br />- Voi kuule, Pete. Suomessa harjotellaan pikaluistelua hallissa samana päivänä kun <span style="font-weight: bold;">Gary Busey</span> saa kutsun Oscar-gaalaan.<br />- No mutta tota... Gary Buseyhän *oli* tänä vuonna Oscar-gaalassa. Kato vaikka:<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://photos1.blogger.com/blogger/3197/517/1600/oscarpics2005-4.jpg"><img style="cursor: pointer; width: 175px; height: 287px;" src="http://photos1.blogger.com/blogger/3197/517/320/oscarpics2005-4.jpg" alt="" border="0" /></a><br /><br />- Hyi helvetti!<br />- Sanoppa muuta, Kääpiö. Sanoppa muuta.<br />- Olitkos sä muuten ihan henkilökohtasesti mukana Gaalassa tänä vuonna, Pete?<br />- En ollut. Mulla oli vähän ehh.. Muuta menoa.<br />- Mikä voi olla tärkeämpää kuin maailman korruptoitunein elokuva-alan palkintotilaisuus?<br />- No tuota. Mulla leipo ton King Kongin tekemisen jälkeen ihan täydellisesti kuula jumiin. Totaalinen burn-out. Päätin sitten tehdä Dave Chapellet, eli otin ja lähdin Uuden Seelannin viidakkoon piiloon maailmalta. Oli pakko vaan nollata tilanne.<br />- Oho! No ihmekkös kun ei oo kaverista vähään aikaan kuulunutkaan.<br />- Jooh.. Mutta sittenhän hommat oudoiks vasta menikin, jahka olin sinne viidakkoon saanut asetuttua.<br />- Mitäs?<br />- Kaiken maailman leffanörtit seuras mua sinne Uuteen Seelantiin ja asettu asumaan sinne viidakon reunoille! Ne jäi kato odottamaan että mä tulen ulos.<br />- Mitä ihmettä.. No mitäs sitten tapahtu?<br />- Mä olin siellä viidakossa jonkun puoli vuotta. Mietiskelin vaan maailman asioita ja tein niitä selviksi itelleni. Ja siinä sivussa puuhasin vähän jotain muutakin...<br />- Jotain muuta?<br />- No sitten puolen vuoden päästä mä tulin sieltä viidakosta pois, mä kannoin mukanani kahta filmikelaa.<br />- Täh?<br />- Mä kannoin käsissäni kahta isoa filmikelaa, joihin oli mun viidakossa vietetyn puolen vuoden aikana kaiverrettu uusi kokopitkä elokuva, <span style="font-weight: bold;">Braindead 2</span>.<br />- Missäköhän mä olen kuullut tän tarinan jossain ennenkin..<br /><br /><span style="font-weight: bold;">*VROOOOM*</span><br /><br />- Fanit ja nörtithän otti kelat ihan munat pystyssä vastaan. Mutta sitten mä näin jotakin, joka sai mun aivoni kiertymään solmuun.<br />- ?<br />- Ne kiittämättömät kusipäät oli mun poissaoloni aikana pystyttäneet sinne viidakon reunamaille kultaisen <span style="font-weight: bold;">Quentin Tarantinon</span> patsaan! Mitä helvettiä?<br />- No huh huh.<br />- Mulla leipo kiinni ihan totaalisesti. Mä hyppäsin sen kultasen pakanapatsaan päälle WWF-hypyllä ja murskasin sen tuhannen päreiksi. Sen jälkeen mä iskin ne tuomani filmikelat maahan kahtia ja huusin niille epäuskollisille nörteille, että mä painun takaisin viidakkoon harkitsemaan jos tekis sen elokuvan uudestaan.<br />- Ja sen jälkeen sä menit takaisin viidakkoon?<br />- Sen jälkeen mä otin viidakosta helikopterin ja tulin tänne luistelemaan sun kanssa.<br />- No se selittääkin, minkä takia sulla on shortsit vieläkin jalassa.<br />- Mulla on aina shortsit jalassa, Kääpiö.<br />- Aijaa. Ei sitten ketään. Mitäs niille nörteille sitten kävi?<br />- Ne on varmaan vieläkin siellä viidakon reunalla odottamassa. Pistelee poskiinsa kultasen Quentin Tarantino -patsaansa palasia, niinkuin komensin.<br />- Eiks toi oo vähän käyrää, Pete?<br />- Ei tosiaan. Oppivatpahan läksynsä.<br />- Heh heh, totta tuokin. Mutta yhtä juttua mä en vielä oikein ymmärtänyt.<br />- Mitäs?<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://photos1.blogger.com/blogger/3197/517/1600/oscarpics2005-10.jpg"><img style="cursor: pointer; width: 175px; height: 262px;" src="http://photos1.blogger.com/blogger/3197/517/320/oscarpics2005-10.jpg" alt="" border="0" /></a><br /><br />- Ihan oikeasti, MITÄ HELVETTIÄ?!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-114199952395052741?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1141311084657508072006-03-02T16:48:00.000+02:002006-03-02T16:51:24.666+02:001. Tiedustelukomppania. Päivystyskoppi. Klo 02:50. Miten lähtee?<br /><br /><a href="http://photos1.blogger.com/blogger/3197/517/1600/CIMG1403p.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;" src="http://photos1.blogger.com/blogger/3197/517/320/CIMG1403p.jpg" border="0" alt="" /></a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-114131108465750807?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1140802753145810292006-02-24T19:02:00.000+02:002006-02-24T19:40:28.810+02:00<em>"Uusis, Uusis, Uusis, Uusis!"</em> kaikuu laulu jään reunalta. Kivi liukuu jäällä, pysähtyy <strong>nänniin</strong>.<br /><br /><em>"..."</em><br /><br /><em>"Uusis, Uusis, Uusis, Uusis!"</em><br /><br /><em>"Mitäs helvettiä? Mitäs miehiä täällä pyörii?"</em> tokaisee reisistä ja pepusta tiukkoihin ja lihaksia korostaviin trikoihin pukeutunut Viittaritari. <em>"Vittu tää on meidän vuoro. Menkää helvettiin niiden kivien kanssa."</em> syöksähtää vaahdon siivittämänä suusta.<br /><br />Kääpiö nyökyttelee, <strong>hytkyy kuin musiikin tahtiin</strong> (<cite>vittu Kääpiö sähän tanssit koko ajan</cite>) ja heiluttelee aatteenpunaisia teräsuojiaan uhkaavasti. <br /><br />Ärtymys nousee pintaan.<br /><br /><em>"Ja mitä helvettiä noilla harjoilla pitäis tehdä? Ei tää oo mikään katu. Ei jumalauta."</em>. <br /><br /><strong>Nöp. Nöp.</strong><br /><br />Ritarin otsasuoni nöpöttää uhkaavasti. Luistelun pyhättöön on tunkeuduttu ja rauha häpäisty! Jäällä on jumalauta <strong>kiviä</strong>.<br /><br /><em>"Uusis, Uusis, Uusis, Uusis!"</em><br /><br /><em>"Ettekö te nyt jumalauta ymmärrä lähteä pois? Ja sinä siinä, älä heitä sitä kiveä! Ja sinä! Niin, juuri sinä! Vie se harja helvettiin. Jaa mitä?"</em><br /><br /><em>"Uusis, Uusis, Uusis, Uusis!"</em> kajahtaa taas katsomosta. Kivi liukuu jäällä kohti tikkataulun näköistä juttua radan toisessa päässä. <br /><br /><em>"Ei jumalauta. Nyt ne on pilanneet meidän ratamerkitkin!"</em><br /><br />Nykyisen pääministerin näköinen mies kumartuu jäälle. Liukuu, päästää irti kiveen kiinnitetystä kahvasta. Katsomo kannustaa rajusti. Kivi liukuu keskelle tikkataulua, katsomo räjähtää: <em>"Uusis, Uusis, Uusis, Uusis!"</em><br /><br /><strong>Plop!</strong> sanoo Ritarin otsasuoni. Räjähdys kuin räjähdys.<br /><br /><em>"Kattokaa ny minkä teitte! Ritari on ihan rikki! Voi saatanan saatana."</em> sadattelee Kääpiö jäällä liukuvia kiviä väistellen. <br /><br /><strong>Klap!</strong> sanoo terä. <br /><strong>Klop!</strong> sanoo kivi osuessaan terään.<br /><br /><em><strong>"Ai vittu"</strong></em> sanoo Kääpiö kaatuessaan <strong>nänniin</strong>.<br />Yleisä hurraa, <strong>tuplapoisto!</strong>.<br /><br /><strong>Uusis</strong> joukkueineen on tehnyt sen taas. Tuplapoisto pesästä, kivet nännille ja mitalit kotiin.<br /><br /><strong>Viittakaksikko</strong> makaa jään pinnassa. <br /><br />Ritarin otsasta pulppuua punaista elämännestettä jäälle. Huomenna kenttämiehet voivat sitten sen avulla merkata radat uudelleen.<br /><br />Kääpiö makaa jäällä voivotellen hiljaa (<em>"Tätä se mun uneni tiesi. Mää arvasin ettei sieltä Torinosta mitään tule. Mää tiesin että kaikki älyttömät lajit menee hyvin. Mää tiesin että meidän äijät tekee rutiinisuorituksen, sijoittuu tasolleen ja urheilukansa on vitun pettynyt. Mää tiesin! Mun uneni!"</em>).<br /><br />Harjamies lähestyy nänniä, <strong>tökkää</strong> Kääpiön ja kivet pois. Harjaa vähän lisää. Kääntyy pois. <strong>Tökkää</strong> Ritarin radan sivuun. Harjaa vähän lisää.<br /><br /><em>"Hieno päivä"</em>, ajattelee M-15 ratkaistessaan Rubikin kuutiota.<br /><em>"Jospa saisi tänään uuden ennätyksen olympiavoiton lisäksi..."</em> liitelee tämän <strong>tietokoneohjelmoitsijan</strong> ajatuksissa.<br /><em>"30 sekuntia! Saatana. Noh, seuraavalla kerralla sitten."</em> tuumaa tuo Suomen <strong>Steven Seagal</strong> astuessaan Ritarin valtavien reisien yli. <em>" Tai vois mennä uimahyppäämään...</em><br /><br />Hiljaisuus laskeutuu luistelu - öhöm, korjaan - <strong>Curling -radalle</strong>.<br /><br /><strong>Uusis on paras.</strong><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-114080275314581029?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Viittaritarihttp://www.blogger.com/profile/04171122546670902828noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1140713911672706832006-02-23T16:41:00.000+02:002006-02-23T19:14:07.223+02:00Nonniin. Parin viikon pituisen, yhtämittaisen olympiakisastudion päätös aiheuttakoon myös ennätyspitkälle päivityskatkokselle sen ansaitsemansa lopun. Siellähän sitä viuhui jälleen kerran kuvaputken toisella puolella pinkeäpeppuisia kumipukuisäntiä ja -emäntiä, joilla tähän mennessä seitsemän (7) ulkopuolisen asiantuntijalausunnon mukaan on <span style="font-style: italic;">ihan tajuttomat reidet, hassut vaatteet ja varmasti selkä kipee ton kyyryssä olemisen jälkeen. </span>Ennätysmäärällä näistä tajuttomat reidet, hassut vaatteet ja kipeän selän omaavista urheilijoista oli tällä kertaa päällään musta-siniset, enkelinsiipiset luisteluasut, joiden selkään oli kirjailtu isoin, valkoisin mollukkakirjaimin jotta FIN. Ennätysmäärällä näistä enkelinsiipisistä urheilijoista oli tällä kertaa ihan ihkaoikeat mahdollisuudet aivan mitaleillekin asti, ja ennätysmäärä ennakko-odotuksia näiden hemmojen suuntaan kohdistettiinkin. Varsinaiset ennätysmäärät jäivät sitten kuitenkin aika vähäisiksi johtuen tähän mennessä ainakin huonosta jäästä, huonoista välineistä, huonoista starteista ja huonoista pariarvontatuloksista. Todellisuudessa huonoa näiden herrojen suorituksissa oli ainoastaan ennakko-odotusten suhde heidän ihkaoikeisiin mahdollisuuksiinsa. Mitali vaatii aina onnistumisen, mutta ei aina kertakaikkiaan voi onnistua. Vai mitä Manninen?<br /><br />Ennakko-odotukset ovat muuten loppupeleissä aika paska juttu. Voisin vaikka tästä lähtien ottaa elämän <span style="font-size:85%;">[ainakin virtuaalisen]</span> tehtäväkseni rikkoa kaiken maailman ennakko-odotukset tuhannen pilipakan päreiksi. Aloitan ennakko-odotusten rikkomisen riisuutumalla nyt ihan alasti.<br /><br />Ihan oikeasti, kirjoitan tästä eteenpäin tämän tekstin täysin totaalisen munasillaan.<br /><br />Onpas suorastaan likaisen kapinallinen olo. Tämä kapinallisena olo ei ole kyllä lainkaan kummempaa. Nyt kun ensimmäiset ennakko-odotukset on rikottu, on huomattavasti pienempi kynnys rikkoa taas seuraava rajapyykki. Pian ajaudun päättymättömään ennalta-arvaamattomuuden metsikköön ja en osaa ennakoida edes omia ratkaisujani. Päätyisin lopulta varmaankin tilanteeseen, jossa tekisin jotain harvinaisen typerää, kuten seuraavaa loma-anomustani palauttaessa mottaisin hörökorvaista komppanian päällikköämme suoraan noppaan niin että molskahtaisi. <span style="font-style: italic;">"Tässä muuten taas seuraavan kolmen viikon urheilukomennustarpeeni - - "</span> <span style="font-weight: bold;">MOKS</span> <span style="font-style: italic;">" - - niin miten olis?"</span><br /><br />Minkähänlaista oikeastaan olisi, kun ei itse tietäisi mitä tekee seuraavaksi?<br /><br /><img src="http://pub.tv2.no/multimedia/TV2/archive/00127/gene_simmons_kiss_127134a.jpg" /><br /><br />Oho, aika villiä! Lisäsin tekstin sekaan yhtäkkiä kuvan KISS:n Gene Simmonsista näyttämässä kieltä! Oikeaa gonzo-blogittelua, kerrassaan ennalta-arvaamatonta: istuskelen munasillaan tietokoneen ääressä ja lähettelen internetiin kuvia kieltään näyttelevästä meikkidemonista. Vielä ennalta-arvaamatonta lienee kuitenkin se, että kaikella tällä on ihan oikeasti tarkoitus. Ai täh?<br /><br />Kielen näyttäminenhän on jo vuosituhansia ollut ihmisten keino kapinoida ennakko-odotuksia, aatteita, mielipiteitä, presidenttejä ja yleensä kaikkea muutakin epämiellyttävänä pitämäänsä vastaan. Kieli, kenties ihmisessä eniten bakteereita ja muita möttiäisiä sisältävä elin toimii loistavasti välineenä ilmaista tyytymättömyytensä tai suoranainen halveksuntansa toisten ihmisten arvostamia asioita kohtaan. Ja sitäpaitsi kieli on ihmiselimistön nopein elin; kielen keskimääräinen etenemisenopeus on ehkä noin 540 kilometriä tunnissa - kieleltä kestäisi siis arviolta kolme tuntia kulkea Tampereen päästä toiseen.<br /><br />Kielen näyttäminen on ihan parasta. Moottorisahaa muistuttava nainen pyytää tanssimaan? Näytä kieltä. Joukkueenjohtaja valitsee sinut viimeisenä pesäpallopeliin? Näytä kieltä. Minkähän takia Maurice Greene lipoo huuliaan ja heiluttelee laittoman pitkää kieltään ennen 100 metrin juoksua? Koska häntä. Ei. Kiinnosta. Mauricen mielessä pyörii jo lähtötelineiden takana pyöriessäänkin kisan jälkeiset loppubanketit ja ylitseryöpsyvät lihatiskit. Juoksu on vain muodollisuus. Eihän se ole sitäpaitsi edes kivaa, siinä menee hapoille.<br /><br />Ja kukapa pitäisikään kielen näyttämisestä enemmän kuin KISS-yhtyeen Gene Simmons. Oletteko ihan oikeasti nähneet koskaan kuvaa, jossa Gene Simmonsilla olisi kieli leegojen takana? Tehdäänpä pieni laskutoimitus.<br /><br />Gene Simmonsin luotsaama KISS-bändi on rouhinut keikkaa jo 33 vuoden ajan.<br />KISS vetää vuodessa keskimäärin 100 keikkaa.<br />KISS on siis täten vetänyt arviolta 3300 julkista lavaesiintymistä.<br />KISS:n keikoilla on vuosien saatossa ollut keskimäärin 30 000 ihmistä keikkaa kohden.<br /><br />Miettikääpä, Gene Simmons on elämänsä aikana näyttänyt siis kieltä noin <span style="font-weight: bold;">99 000 000</span> ihmiselle! Siihen lisätään vielä tietenkin ne kymmenisen tuhatta reportteria, valokuvaajaa ja naista joihin Simmons on kieltään näyttänyt-käyttänyt. Monelleko ihmiselle Sinä näytät elämäsi aikana kieltä? Sadalle? Todetaan, että ukko on elämänsä aikana julkisesti vastustanut noin sataa miljoonaa eri ihmistä, aatetta, paikkaa tai instanssia ja käteen jää vääjäämättä päätelmä:<br /><br /><span style="font-size:130%;">Gene Simmons on kaikkien aikojen kapinallinen!</span><br /><br />Ennustan, että kukaan ihminen ei koko maapallon elinkaarella tule koskaan vastustamaan niin montaa asiaa elämänsä aikana kuin rokkimörökölli Gene Simmons. Siinä vasta kielimies.<br /><br />Mörökölleistä puheen ollen <span style="font-size:85%;">[tai no ei oikeastaan]</span>, voisin pikkuhiljaa pukea vaatteet takaisin päälleni ja painua ulos harrastamaan liikuntaa. Ettei tarvitse sitten sprinttereiden SM-kisoissa näytellä kieltä maaliin tultuaan, vaan voi nostaa etusormet pystyyn ja huutaa kajauttaa oikein keuhkojen pohjalta jotta <span style="font-style: italic;">"Katsokaa herra kapteeni, minä onnistuin sittenkin, eikä tämä kausi mennyt sittenkään ihan munilleen ja urheilukoulusta on sittenkin ihan oikeasti hyötyä urheilijalle - -"</span><br /><br /><span style="font-style: italic;">" - - Ai niin, yksi juttu vielä:"</span><br /><br /><img src="http://timswine.com/blogart/gene.jpg" /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-114071391167270683?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1137096732801001502006-02-20T00:20:00.000+02:002006-02-20T12:20:50.470+02:00Oletteko koskaan miettineet mitä Maija Vilkkumaa tarkoittaa laulaessaan <a href="http://www.maijavilkkumaa.net/mkjv.php#PRINSESSA" title="Prinsessa jää">"<em>Prinsessa Jää</em>"</a>?<br /><br />Minä olen, mutta <strong>ei mennä sinne</strong> nyt ollenkaan.<br /><br />Sen sijaan mennään jäälle. Pyydänkin teitä <strong>sulkemaan silmänne</strong> (Ai saatana, silloinhan ei voi lukea tätä tekstiä. Noh, lukekaa ja sulkekaa sitten silmänne.) ja kuvittelemaan maiseman edessänne.<br /><br />Maiseman, jossa jää kiiltelee.<br /><br />Puolipimeän kentän sylissä vilahtaa toisinaan omituisia hahmoja.<br />Hahmoja tiukoissa vaatteissa.<br />Tummissa vaatteissa.<br /><br /><strong>Välkähdys!</strong><br /><br />Terä.<br />Pitkä terä.<br /><br /><strong>Napsahdus!</strong><br /><br />Terä. <br />Mekanismi.<br />Jää.<br /><br /><strong>Prinsessä Jää?</strong><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-113709673280100150?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Viittaritarihttp://www.blogger.com/profile/04171122546670902828noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1136402978214723292006-01-04T20:33:00.000+02:002006-01-04T21:45:46.853+02:00Ohessa tämänvuotisen presidentinvaalikampanjani olennaisia lupauksia.<br /><br />Jos minä olisin presidentti, heräisin joka aamu silloin kun haluaisin ja nauttisin aamiaiseksi lautasellisen mysliä, jogurttia ja kupposellisen kahvia. Juoksisin rauhallisen aamulenkin, parikilometrisen, kävisin lämpimässä suihkussa, vetäisin työvaatteet niskaani ja lähtisin töihin. Jos minä olisin presidentti, morjestelisin vastaantulevia tuttujani kadulla veljellisesti ja silloin tällöin pysähtyisin jopa juttelemaan heidän kanssaan. Välillä, jos olen hyvällä tuulella, voisin hypellä lennokkaasti joka toiselle ja ajoittain jopa joka kolmannelle katukivetykselle enkä koskaan jättäisi vinhasti loikkaamatta tielläni möllöttävien lätäkköjen yli. Presidenttinä hymyilisin jatkuvasti ja nyökkäilisin lämpimästi ihmisille vaikken tajuaisi heidän omituisista puheista ainutta sanaakaan.<br /><br />Jos minä olisin presidentti, voisin perustaa vaikkapa pienen blogin jonne kirjoittelisin mietteitäni elämästä, ilmiöistä, kokemuksistani ja John J. Rambosta. En päivittäisi sitä kauhean usein ja siksi minulle kehittyisikin uskomattomat henkilökohtaiset paineet tekstien laadusta - yrittäisinhän teksteilläni miellyttää keskimäärin 12 ihmistä päivittäin. Iltaisin hakisin inspiraatiota kirjoituksiini joko urheilemalla tai vaihtoehtoisesti toimimalla autokuskina humaltuneille ystävilleni. Maailman suurimmat ideathan ovat syntyneet enemmän tai vähemmän olutlasin ääressä. Jos minä olisin presidentti, kirjoittaisin myös kansallisen ylipainoisten, huonokuntoisten, stressaantuneiden, ärtyneiden, masentuneiden, verisuonitautiriskisten, työkyvyttömien, työttömien, pahantuulisten, ennakkoluuloisten, ahdistuneiden, tylsistyneiden ja parkkipirkkojen selviytymisoppaan, jonka julkaisisin myöhemmin myös internetissä. Siinä olisi vain yksi lause kirjoitettuna mustalla fontilla valkoiselle pohjalle ja se menisi seuraavasti:<br /><br />Harrastakaa sitä saatanan <span style="font-weight: bold;">liikuntaa</span> senkin laiskat paskat.<br /><br />Jos minä olisin presidentti, äänestäisin aina itseäni vaaleissa ja varmistaisin siten eroni kilpailijoihin vähintäänkin yhdellä äänellä. Harrastaisin rullaluistelua, omistaisin luistelulisenssin ja esiintyisin usein rullaluistelukilpailuissakin. Joskus myös pikaluistelukilpailuissa. Jos minä olisin presidentti, kuuntelisin vapaa-aikoinani jos jonkinnäköistä musiikkia aina Disco Ensemblestä De La Souliin. Tanssahtelisin mielelläni myös selvin päin ja olisin avoin, reilu ja yrittäisin silloin tällöin olla myös hauska. Osaisin ja tahtoisin kylläkin vetää välillä aivan uskomattomat, suorastaan monumentaaliset suomalaisen-miehen-uudenvuoden-tai-juhannuksen-tai-ihan-vaan-vaikka-keskiviikkoillan tummut, jotka päättyisivät poikkeuksetta tilanteeseen, jossa herään yksin omasta sängystäni tai kaverin lattialta ja setelini olisivat vaihtuneet mystisesti pikkukolikoiksi. Jos minä olisin presidentti, minun mielestäni Oasiksen Wonderwall olisi koko 90-luvun hienoin kappale.<br /><br />Ja siinä taisivatkin sitten olla ainoat näiden vaalien jälkeen toteutuvat vaalilupaukset.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-113640297821472329?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1135466971942165842005-12-24T19:36:00.000+02:002005-12-25T01:45:54.570+02:00Miehellä oli isot viikset. Isoilla viiksillä ei tässä tapauksessa tarkoitettu mitä tahansa tuuheita mietintäharjaksia tahi naamapuskia, vaan miehen naamakarvoitus oli suorastaan kunnioitusta herättävää laatua. Nenästä alaspäin äijän naamavärkki oli kuin märkä sopuli, jota halkoi etäisesti suuta muistuttava jättimäinen aukko, joka silloin tällöin aukeni kun miehellä oli jotakin sanottavaa. Reisiharjat vailla vertaa rajasivat miehen kivestä veistettyjä kasvoja molemmilta puolilta kuin kaksi Berliinin muuria. Miehen naama oli kaunis laakso, jota karvainen vuoristo ympäröi jokaisesta ilmansuunnasta jättäen sen salat löydettäviksi vain niille harvoille, jotka jaksoivat tuon tuuhean luonnonmuodostelman läpi etsiä. Ja niille, jotka pystyivät irrottamaan silmänsä niistä uskomattomista reisiharjoista.<br /><br />Sanomattakin selvää, että noilla uskomattomilla reisiharjoilla oli miehen elämän aikana harjailtukin jos jonkinnäköisiä paikkoja yksi toisensa perään, jopa epäinhimillistä työtarkkutta osoittaen. Swoosh, swoosh, swoosh. Tälläkin kertaa mies oli tapansa mukaan harjauspuuhissa, kun tarinamme pyörähtää käyntiin. Mies oli harjailemassa Tampereen Stockmann-tavaratalon ulko-ovien edustalla lojuvia roskia yhteen nättiin nippuun, kun hänen hyvä ystävänsä Möne juosta pyrähti ulos tavaratalon sisältä kovasti hengästyneenä.<br /><br /><span style="font-style: italic;">"Gary! Gary! Nyt on tilanne päällä!"</span> - Sankarimme nimi on siis Gary Glitter - <span style="font-style: italic;">"Sun on pakko auttaa, Gary. Muuten kuolo korjaa meidät kaikki."</span><br /><br />Gary nosti päänsä ylös lumiselta kadulta ja hänen reisiharjoistaan varisi maahan puuterilunta. Viikset olivat aivan valkoiset juuri niihin tarttuneesta lumesta. Hänen otsansa rypistyi epäileväiseen kurttuun lumisten viisten heiluessa joulukuun tuulessa. Ihmismassaa vyöryi edestakaisin Stockmannin ovien lävitse.<br /><br /><span style="font-style: italic;">- Mikäs se semmoonen juttu on kun tarvii harjaushommatkin lopettaa.</span><br /><span style="font-style: italic;">- Helvetti soikoon, Gary. Joku on justiinsa varastanut Joulun tuolta tavaratalosta!</span><br /><span style="font-style: italic;">- Vai niin. Siis ihan sen Joulun sieltä vuodenaika-osastolta?</span><br /><span style="font-style: italic;">- No sen varastivat, perkeleet. Lasivitriiniin oli joko porattu timanttiporalla reikä tai siihen oli lyöty aivan uskomattoman tarkka lyönti lekalla. Oli miten oli, Joulu lähti niiden mukaan ja nyt se ei enää ole siellä.</span><br /><span style="font-style: italic;">- Niin, eihän se siellä varmaan enää ole jos se heirän mukahan on lähtenyt.</span><br /><span style="font-style: italic;">- Mitä?</span><br /><span style="font-style: italic;">- Niin että jos he sen Joulun mukaan ottivat niin eihän se sitten enää siellä vitriinissä ole.</span><br /><span style="font-style: italic;">- Justiinsa. Perkules, Gary. Se Joulu on saatava takaisin ennenkuin omistaja huomaa. Meidät kuolo korjaa jos Joulu on vielä kateissa kun se piiskuri palaa työreissultaan!</span><br /><span style="font-style: italic;">- Niin, kyllähän me kuoleman omia ollaan jos Joulu on silloin vielä kateissa.</span><br /><span style="font-style: italic;">- Mitä?</span><br /><span style="font-style: italic;">- Niin jotta kaippa se Joulu pitää sitten lähteä hakemahan.</span><br /><span style="font-style: italic;">- Justiinsa. Jätät nyt ne harjaushommat siihen ja lähdet etsimään sitä Joulua. Käy pesemässä naamas ja sitten matkaan välittömästi.</span><br /><span style="font-style: italic;">- Niin, taitaa olla parasta jotta pesee tuon naamataulun ihan ensimmäisenä.</span><br /><br />Gary asteli rauhallisin askelin työntekijöiden vaatteidenvaihtohuoneeseen ja irtautui tummanvihreästä Stockmannin lakaisijahaalaristaan. Mieheksi joka lakaisee katuja omilla viiksillään Gary on harvinaisen tyytyväinen ja rauhallinen mies. Hän avasi hanan ja antoi lämpöisen veden virrata likaisten käsiensä läpi. Vesi lensi hidastettuna hänen kivestä veistetyille kasvoilleen ja tekivät jälleen puhtaaksi sen mikä oli tavaratalon ulko-ovien edessä saastunut. Nestettä tiputteli hiljalleen viiksien kärjestä lavuaarin pohjalle, kun Gary loi ylvään katseen vaatteidenvaihtohuoneen seinällä olevaan peiliin. Takaisin tuijotti päättäväinen mies, jonka ilme ei värähtänytkään. Peilissä seisoi mies, jonka reisiharjoilla oli siivottu ihmisten kehittämiä sotkuja jo 30 vuoden ajan. Peilissä seisoi itse Kokemus. Gary nojasi lähemmäs omaa peilikuvaansa ja totesi möreällä äänellä häntä takaisin tuijottavalle hahmolle: <span style="font-style: italic;">"Näillä pulisongeilla on siivottu paskaa jo kolome vuosikymmentä... Ja niillä siivotahan tämäkin sotku."</span> Viimeisetkin lumen rippeet tipahtivat seinässä roikkuvista haalareista lattialle Garyn sulkiessa vaatteidenvaihtohuoneen oven takanaan.<br /><br />Rikottu vitriini, jossa Joulua oli säilytetty, oli siirretty hyvin nopeasti sivuun ihmisten kiinnostuneilta katseilta. Teline seisoa möllötti nyt vaatevaraston kaakkoisnurkassa leveälahkeisten farkkujen ja vaakaraitaisten merimiespaitojen välissä. Todisteita Joulun varastamisesta ei olisi siis edes murtomies löytänyt, vahingossakaan. Gary Glitter ja Möne tallustelivat rikotun vitriinin luo kaikessa hiljaisuudessa ja alkoivat tarkastella vahinkoja löytääkseen mahdollisia johtolankoja tihutyön tekijästä. <span style="font-style: italic;">"Meillä on tunti aikaa ennen kuin ruokatauko päättyy, Gary"</span> totesi Möne zoomaillen vitriiniä määrätietoisesti. Miehen purkka maiskui äänekkäästi ja leuka heilui maiskuntafalsetin tahdissa. Garyn katse ei värähtänytkään, se oli lukittuneena entiseen vitriiniin.<br /><br /><span style="font-style: italic;">- Tämän tihutyön teki Suomen Luisteluliitto.</span><br /><span style="font-style: italic;">- Täh! Miten niin?</span><br /><span style="font-style: italic;">- Tämä on Luisteluliiton kolttosia. Kyllä sen näkee.</span><br /><span style="font-style: italic;">- Gary, me ollaan tunnettu tosi pitkään joten älä nyt pahastu. Mutta miks vitussa joku Suomen Taitoluisteluliitto haluais varastaa Joulun?</span><br /><span style="font-style: italic;">- Ei mikään Taitoluisteluliitto, vaan Luisteluliitto. Luisteluliiton lajeihin kuuluupi pikaluistelu ja rullaluistelu, muttei taitoluistelu. Sille on lajiliitto sitten ihan erikseen. Suomen Taitoluisteluliitto.</span><br /><span style="font-style: italic;">- Justiinsa. No miks ne luistelutyypit sitten varastais Joulun?</span><br /><span style="font-style: italic;">- No Möne. Eikö sinulla ole koskaan käynyt mielessä, kuinka hienoa se olis jos Joulu olis kotona ja se olis sun yksinoikeus.</span><br /><span style="font-style: italic;">- Ehh.. Onhan mulla kyllä kieltämättä...</span><br /><span style="font-style: italic;">- Eikö ole koskaan käyny mielessä, kuinka helposti sen Joulun vois varastaa tuolta vitriinistä? Eihän tuo lasikaan ole kuin muutaman sentin paksu.</span><br /><span style="font-style: italic;">- Ohutta lasia on kyllä.. Helpostihan sen tuolta nappaisi.</span><br /><span style="font-style: italic;">- Niin. No Luisteluliiton tyypeillä se on varmasti käynyt mielessä myös, mutta ne vaan sitten tekivät sen oikiasti.</span><br /><span style="font-style: italic;">- Niin mitä?</span><br /><span style="font-style: italic;">- Varastivat Joulun, Möne. Varastivat Joulun.</span><br /><span style="font-style: italic;">- Justiinsa.</span><br /><span style="font-style: italic;">- Nyt tehdään Möne sillä tavalla, että sinä otat puhelinluettelosta Luisteluliiton numeron ja soitat sinne. Minä menen samalla vähän hankkimaan varusteita.</span><br /><br />Mönen ajatukset harhailivat vielä hajoitetussa vitriinissä ja siinä, miksi Kallen raidallisen mätitahnan tuubit aina rikkoutuvat normaalikäytössä, kun hän huomasi Garyn poistuneen varastotiloista. Siivoojamies raapi hetken aikaa lippiksen peittämää päätänsä ja siirtyi sen jälkeen toimitiloihin lähimmän puhelimen ja oheisen luettelon luo. Mies tarrasi tiiliskiviopukseen likaisen ja rasvaisen käden suomalla tartuntavoimalla ja avasi sen sivut sattumanvaraisesta kohdasta. Mies järkeili niinkin suuren ja mahtavan instanssin kuin Suomen Luisteluliiton varmasti ilmoittavan puhelinluettelossa nimensä kansainvälisen mallin mukaan. Tummuneet sormet pläräsivät listasta kohdan F niinkuin Finnish Skating Association.<br /><br />Yksi asia, joka siivoojista usein oletetaan väärin, on heidän kielitaitonsa. Kun tekee töitä palveluammatissa jatkuvassa ihmiskontaktien myllerryksessä, on pelkästään puhtaan syy-seuraussuhteen mukaista, että kielitaito kehittyy työn ohessa uskomattomiin mittoihin. Täten ei Mönelle ollutkaan leikki eikä mikään päätellä mihin muotoon kääntäisi kyseessä olleen yhdyssanan, vaikka silloin tällöin hänelle ei olekkaan aivan itsestäänselvää mihin suuntaan kääntäisi kotiyksiönsä avainta tullessaan kotiin viideltä aamulla. (Vasempaan.)<br /><br />Gary läimäytti kämmenensä Stockmannin toimitilojen ovea vasten ja sysäsi sen auki. Mies asteli sisään pitkin askelin roikottaen selkänsä takana jättimäistä, vaaleanruskeaa, pullottavaa säkkiä. Mahtavat viikset halkoivat toimiston ilmaa ja tärisivät miekkosen nenästä lähtevän tuhinan tahdissa. Puff. Puff. Puff. Miehen kasvot olivat syystuulessa huojuva pelto, joka soljui edestakaisin ilmavirran ja Garyn jalkojen luoman liiketilan ristitulessa.<br /><br /><span style="font-style: italic;">- Saitkos sinä sen puhelun tehtyä?</span><br /><span style="font-style: italic;">- No en saakeli saanut. Olishan se pitäny arvata ettei niitä ollu listattuna puhelinluettelossa.</span><br /><span style="font-style: italic;">- Koitappahan sellaista jotta Finnish Speedskating Association.</span><br /><span style="font-style: italic;">- Mitä ihmettä? Sehän olis sama kun "Suomen Pikaluisteluliitto"</span><br /><span style="font-style: italic;">- Niin, sehän olisi suoraan suomennettuna "Suomen Pikaluisteluliitto", mutta se onpi niiden englanninkielinen nimi.</span><br /><span style="font-style: italic;">- Justiinsa. No minäpä pirautan sinne. Mitä mun tarvii sanoo?</span><br /><br />Shampanjapullo räjähtää auki singoten nestettä pidätelleen korkin vinhasti kohti kattoa. Viisaudenjuoma valuu pullon suusta ravistajan käsille ja vaatteille. Pullonkorkkien lisäksi Luisteluliiton toimiston ilman täyttävät villit voitonhuudot sekä sekalainen humalainen älämölö. Pukuihin pukeutuneet herrat heiluvat shampanjalasien kanssa läimien toisiaan selkään ja kätellen tovereitaan kilpaa. Valot vilkkuvat, kuusesta karisee lattialle pieniä havunneulasia ja glögiastiat höyryävät. Astioista kohoavan sauhun ja lämpöväreilyn läpi erottuvat joka puolella roikkuvat tonttu-, poro-, kynttilä-, ja omenakoristeet. Hyvää Joulua, jätkät.<br /><br />Vähemmän tilanteen tasalla oleva ihminen voisi äkkivilkaisultaan luulla, että Luisteluliiton toimistossa juhlitaan maailman ainoita joulujuhlia. Sellaisella paatoksella pukumiehet ja jakkunaiset iltaa julistavat ja glögilasejaan kolistelevat. Huvittavintahan tilanteessa on tietenkin se, että kyseessä todella <span style="font-weight: bold;">ovat</span> maailman ainoat senhetkiset joulujuhlat, sillä itse Joulu istuu kahlittuna Luisteluliiton toimiston virkistyshuoneessa. Joulupukki istua hohottaa penkillä ja toimiston naiset käyvät vuorotellen istumassa vanhan ukon polvella ja kuiskimassa likaisia. Kaikkien aikojen pikkujoulut - jouluna.<br /><br />Kaiken sen juhlinnan, läimäyttelyn, kättelyn, kolistelun ja flirttailun keskellä on mahdotonta huomata, jos projektipäällikön työhuoneesta katoaa lyijykyniä tai kopiopaperia. On mahdotonta huomata, jos pari työntekijää eksyy 20 minuutiksi samaan työhuoneeseen keskustelemaan jostakin ihan muusta kuin pikaluistelusta tai joulukiireistä ja yksi asia johtaa toiseen. On mahdotonta huomata, jos joulupukin vessatauko kestääkin viiden minuutin sijaan kymmenen minuuttia. Ennen kaikkea sen kaiken kaaoksen ja yhteislaulun keskellä, maailman ainoassa joulujuhlassa on mahdotonta huomata, jos joulupukki nappaa vessataukonsa aikana itse Joulun mukaansa, sujauttaa sen jättimäiseen, vaaleanruskeaan säkkiinsä ja poistuu ärjyvästä rakennuksesta tuuheiden pukinviistensä halkoessa Luisteluliiton toimiston ilmaa ja täristen joulupukin nenästä lähtevän tuhinan tahdissa. Puff. Puff. Puff.<br /><br />Gary ei ehtinyt kovinkaan lähelle Stockmann-tavarataloa, kun yhden Mönen tervetuliaiskomitea oli jo vastassa.<br /><br /><span style="font-style: italic;">- Jumalauta, Gary. Sä teit sen!</span><br /><span style="font-style: italic;">- No niin no. Kai minä sitten tein.</span><br /><span style="font-style: italic;">- Gary Glitter, sinä rötkö! Tajuuksä, sä pelastit Joulun! Sähän saat pian ravistella naisia irti palleistas että pystyt käveleen. Voi morjes, nyt pistetään noi reisiharjatkin kunnon hommiin!</span><br /><span style="font-style: italic;">- Niin, niinpäs onkin. Minullahan jäi se ulko-ovien siivous kesken.</span><br /><span style="font-style: italic;">- Justiinsa.</span><br /><br />Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun pomo palasi työmatkaltaan kolmen viisaan yritysneuvojan kera, löysivät he itse Joulun makaamasta seimestä keskellä Stockmann-tavaratalon vuodenaikaosastoa. Täsmälleen siitä, missä se oli heidän lähtiessäänkin. Gary Glitter lakaisi uskomattomilla reisiharjoillaan ulko-oven etupuolelta roskia nätteihin nippuihin aivan kuten ennenkin. Lunta tiputteli Stockmannin ulkokatoksen reunoilta maahan ja aurinko hymyillä mollotti pitkin pituuttaan halki Hämeenkadun. Joulu oli kaikkien yhteinen juhla, kaikkien yhteinen vapaudu vankilasta -kortti. Luistelijat painuivat koteihinsa perheidensä luo ja kaupat sulkivat aikaisin. Samoin kotiinsa painui pyhiä viettämään myös Gary Glitter - siis sama kaveri, joka pelasti Joulun.<br /><br />Oikein lämpöistä ja pörröistä joulua kaikille!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-113546697194216584?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1133894008316604472005-12-06T19:07:00.000+02:002005-12-06T20:33:28.376+02:00<span style="font-style: italic;">Oi maamme Hennalan kasarmin,</span><br /><span style="font-style: italic;">soi, sana kapteenin!</span><br /><span style="font-style: italic;">Ei laaksoa, ei kukkulaa,</span><br /><span style="font-style: italic;">ei vettä rantaa sellaista,</span><br /><span style="font-style: italic;">jossa Suomen pojat tarmokkaat</span><br /><span style="font-style: italic;">eivät paleltaneet ois takapuoliaan.</span><br /><br />Aivan tuossa Muumipeikko ja Pyrstötähti -leffan jälkimainingeissa uppouduin suorastaan isänmaallisiin tunnelmiin kun Lahden keskusta täyttyi arvokasta tehtävää suorittaneista Suomen sotilaista sekä Suomen Puolustusvoimain kulkuneuvoista. Herran jestas sentään sitä henkisen liikutuksen määrää kun läntisen maanpu(o)lustusalueen komentaja kenraali Kylä-Harakka vetäisi nahkahanskan lippaan, suupielet alas ja lukuisat Panssaroidut Henkilönkuljetusajoneuvot pörisivät herran ohi geometrisessä muodostelmassaan! Vetäisin välittömästi maastopuku m91:n päälle, maihinnousukengät jalkaan, baretin päähän, pölläytin pölyt pois sissihavujen päältä ja seisoin television edessä tiukassa asennossa koko lähetyksen keston ajan täristen kunnioituksesta ja kyynelehtien olohuoneen lattialle joen jylhistä suomalaisen korpisoturin kyyneleistä.<br /><br />- No en todellakaan.<br /><br />Pistäkäähän vielä se puuristi ja naulaustarpeet taskuun; Suomen valtio on minulle antanut paljon ja vähän päälle. Hei, hyvinvointivaltio mikä hyvinvointivaltio, eikä se ilman veteraanien kovaa panostusta olisi kertakaikkiaan edes mahdollista. Propsit siitä ja ihan aikuisten oikeasti. Jos äijät eivät joskus olisi oikeasti heittäneet vähän settiä väistellen luoteja, kranaatteja ja kuolleita kaveruksiaan, voisi Suomessa oikeasti olla syy pukeutua suuriin housuihin, pitää rättiä lippalakin alla, kuunnella hip hop -musiikkia ja olla masentunut. Kaikkein suurin lahja taitaa kaikesta huolimatta olla näin joulun alla se, että kuusen oksille voi oikeasti ripustella pieniä paperisia Suomen lippuja. Tällaiseen palvelukseen olisi meidän tulevien sukupolvien ihan hieno heittää jonkinlaista lahjaa myös vastapalloon, ja hyvinhän tuo tuntuu sujuvan ainakin televisiolähetyksen perusteella: paskantärkeät äijät seisovat rivissä villakangastakeissaan ja painavat mikrofooniin vuodesta toiseen täsmälleen samat puheet, joissa ainoastaan kappaleiden järjestystä muutetaan jotta saadaan puhe tuntumaan tuoreelta. Mietitäänpä hetken aikaa sitä, mitä Minä, Taistelukääpiö Tampereelta, olen tehnyt maani eteen viime aikoina.<br /><br />- Olen opetellut nostamaan käteni koomisesti otsaani vasten aina kun vastaan tulee herra jonka kauluksessa on enemmän askarteluliikkeen kultapalluroita<br />- Olen opetellut seisomaan huvittavissa asennoissa ja ennen kaikkea pysymään niissä liikkumatta - liikehän paljastaa virheet.<br />- Olen opetellut perustamaan tähystyspaikan mäen päälle, makaamaan siellä omituisen risukasan alla katsellen osoitettua tietä yökiikareilla ja raportoimaan kaiken liikkeen eteenpäin<br />- Olen opetellut liikkumaan salassa vihollisryhmittymien ja -leirien ympärillä keräillen tietoa vihollisen määrästä, laadusta, suuntautumisesta ja vihollissotilaiden seksijutuista<br />- Olen opetellut ulkoa kymmenien panssarivaunujen nimiä, malleja, tunnistuskohteita ja tyyppejä<br />- Olen opetellut käyttämään, huoltamaan ja kuljettamaan rynnäkkökivääriä jota emme koskaan käytä tai tehtävämme epäonnistuu<br />- Olen harjoitusmielessä ampunut arviolta 40 laukausta kyseisellä aseella<br />- Olen siirtynyt kävellen tiedustelutehtävien merkeissä yhteensä noin 70-100 kilometriä<br />- Olen nukkunut teltassa noin 20 yötä<br /><br />On kyllä kertakaikkiaan komiaa luettavaa. Sitä todella tuntee itsensä tärkeäksi palaseksi toimivaa sotilaskoneistoa kun makaa hytisten koomisen risukasan alla kolmen metrin päässä julkisesta pururadasta, raportoiden omien kuorma-autojen liikkeistä radioasemalle, jota samaiset tiedot kiinnostavat tasan yhtä paljon kuin itseäänkin. Itä-Karjalan soilla makseltiin velkoja entisaikojen korpisotureille kohloillessa kipulääkehumalassa viiden metrin päässä autotiestä 45-kiloisen rinkan jatkona. Ison ylämäen pysäyttäessä vauhdin, Virun Valgea kiersi täyskierroksen ja sitten tiedustelijat jaksoivat taas jatkaa tiedustelua. Ylvästä, arvokasta, tarkoituksenmukaista, turhaa.<br /><br /><img src="http://koti.mbnet.fi/jutanu/pics/rasmus-nalle.jpg" /><br /><br />Suomen Pu(o)lustusvoimat kättelee parhaita sotaleikkijöitä antamalla hienompia askarteluliikkeen kultapalleroita, lisää kultalankaa ja lisää vastuuta. Kultalanka nousee hiljalleen korpisoturin nuppiin ja pahimmassa tapauksessa hukassa oleva nuorimies jää <span style="font-weight: bold;">töihin</span> tyhjäntoimituslaitokselle siinä toivossa, että joskus saa itse olla seisomassa Lahden keskustassa villakangastakissa, appelsiinit kainalossa, naama norsunvitulla ja nahkahanska otsassa. Samaan aikaan nuoremmilla kylmissä maastopuvuissa paikallaan seisovilla kulissisotilailla otsalta ei löydy mikään muu kuin HK:n blö. Ai miksi? Eihän Lahden keskustassa tiistaina seissyt muita kuin paraatisotilaita, siis best of the best. Mitä paremmin vedät, sitä paskempia nakkeja saat. Arvatkaa oliko Urheilukoulu, siis Puolustusvoimain erikoisjoukot, edustettuna paraatissa.<br /><br />No ei ollut.<br /><br />Urheilijoilla - ja aikalailla kellä tahansa muullakin tasapainoisella ihmisellä - on kyky asettaa neliömäiset palikat neliömäisiin reikiin ja pyöreät pyöreisiin. Se, että ollaan Pu(o)lustusvoimissa, ei välttämättä tarkoita että ollaan sodassa tai edes valmistautumassa sotaan. Se ei tarkoita, että isompi määrä kultalankaa on yhtä kuin kovempi tai pätevämpi jätkä, eikä se myöskään tarkoita että normaali elämä on taakse jäänyttä tauhkaa, joka polvistuu isompien ja ylväämpien aatteiden edessä. Kun arvostaa sodan leikkimistä vähän liikaa, on vaarana että otsalohkon HK:n blöstä tuleekin ylikersantti Nönnönnöön kouluttajakokardi ja sitten ei ole enää kellään kivaa. Liian usein kuulee juttuja alikersanteista, kersanteista ja muista nuorista koulukiusatuista miehistä, jotka saavat ensikosketuksensa valtaan vetäisemällä hyvät pisteet sotilaiden kirjallisista kokeista ja saavat siten johdettavakseen nipullisen uusia alokkaita. Alikersantit <span style="font-style: italic;">"Kaiva ittes Kiinaan, mosa!"</span> ja <span style="font-style: italic;">"Teidän puolustusasemanne on tässä muurahaispesän päällä"</span> ovat tyhmyyden ja liiallisen maanpuolustusinnon epäpyhän liiton tuotoksia, joista pahimmassa tapauksessa kasvavat seuraavan polven villakangastakkikenraalit. Sitten taas uusi polvi vanhoja koulukiusattuja miehiä seisoo Lahden keskustassa nahkahanska otsassa tehden kunniaa aatteelle, johon heillä ei ole minkäänlaista omakohtaista kosketusta ja tulevaisuuden poteronkaivattajat seisovat palellen kolmirivissä vannoen kostoa. Suomen Puolustusvoimat: paskantärkeät miehet numerojärjestykseen.<br /><br /><span style="font-style: italic;">Sun vitutukses kuorestaan</span><br /> <span style="font-style: italic;">se kerran puhkeaa,</span><br /> <span style="font-style: italic;">viel kostonhimomme loistokkaat,</span><br /> <span style="font-style: italic;">tähystyspaikat, rinkat liikkeelle saa.</span><br /> <span style="font-style: italic;">Ja kerran aattees synnyinmaan,</span><br /> <span style="font-style: italic;">uudet uhrinsa saa.</span><br /><br />Oletteko muuten koskaan huomanneet, että kaikkein vähiten Puolustusvoimissa itsestään meteliä pitävät ne ihmiset, jotka ovat oikeasti joskus olleet sodassa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-113389400831660447?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1129933326573445182005-10-21T23:43:00.000+03:002005-10-22T01:30:23.233+03:00Syksy sumenee, mielet mustenevat ja aamubussissa näkyy päivä toisensa jälkeen yhä sitruunakyllästeisempiä ihmisolentoja. Ruttuturvat ja perunapeltokasvot täyttävät hiljalleen myös McDonald's-ravintoloiden kahvijonot, epämääräiset pallomuodostelmat pankkiautomaattien välittömässä läheisyydessä sekä kello neljän ruuhkarysän liikennevaloissa seisovien henkilöautojen kuskin istuimet. Tämän vihan, vitutuksen ja pahantuulisuuden usvassa on helppo ajautua tappeluihin toisten ihmisten kanssa mitä ihmeellisimmistä asioista, syyksi riittää oikeastaan mikä tahansa rumasta katseesta alkaen. Tilanteet voivat alkaa vain happamien katseiden heittelystä, kunnes kaikki kulminoituu lopulta kamalaan käsirysyyn.<br /><br />Käsirysystä selviäminen on itse kunkin itse hallittavissa, jos vain onnistuu valitsemaan rysyvastuksensa oikein. Ammattilaisen katutappelijan nyrkki <span style="font-size:85%;">[heh, nyrkki. heh heh..]</span> sääntö kuuluu seuraavasti: taistele aina pienempääsi vastaan. Kuitenkin usein pikatilanteina syntyvät sanaharkat ja kämmenheijareiden vaihtelut on vaikea valikoida etukäteen, jolloin optimaalisen vihollisen haistelu on harvinaisen vaikeaa. Taitava katutappelija osaakin jo alkupeleissä välttää kaikkein vaarallisimmat tilanteet pidättäytymällä kaikesta kontaktista niinkutsuttujen <span style="font-style: italic;">riskiryhmien</span> kanssa. Vaarallisin näistä riskiryhmistä on kuitenkin kaikkein kammottavin ja helpoin havaita; tämän ryhmän käsittelyyn joutuessaan karuinkin tappelupukari muuttuu hetkessä vikiseväksi puudeliksi. Oheinen toimikoon varoituksena kaikille syysmasennuksen kourissa kaupunkikuvassa laahustaville, potentiaalisille katutaistelijoille.<br /><br />Näin tapahtuu, jos vittuilee <span style="font-weight: bold;">Muumeille:</span><br /><br /><span style="font-weight: bold;">Muumipappa:</span> Muumiryhmän pelätyn johtajan tunnistaa näppärästi suuresta, mustasta silinterihatustaan. Silinterihattua ei kuitenkaan tule koskaan sekoittaa ihmisten - erityisesti herrasmiesten - suosimaan pukeutumisvälineeseen, vaan Muumipapan päähine on välittömästi luokiteltava vaaralliseksi aseeksi. Muumipapan tiedetään eräässä Tampereen <a href="http://www.ravintolaonnela.fi/tampere/">Onnelan</a> edessä alkaneessa tilanteessa smirklanneen sanaharkkaan hänen kanssaan hankkiutuneelta nuorelta mieheltä pään irti hattunsa partaveitsen terävällä reunalla! Tapahtuma kuulosti todistajien mukaan suurin piirtein tältä:<br /><br /><blockquote>- Hei lumipallo! Joo just sinä, musta taikurihattu ja kaikki.<br />- No?<br />- Tiedätkö minkä takia te ootte niin läskejä koko muumisakki?<br />- No?<br />- No koska eihän teillä ole edes persereikiä!<br /><br />*Swoosh*<br />*Zrrrrrrrrrrrrrtsch*<br />*Pläts*</blockquote><br /><br />Älkää vittuilko Muumipapalle, älkää edes antako kohtalolle mahdollisuutta törmäyttää reittejänne tässä elämässä millään tasolla. Muumipapalla on tapana löytää aina karmeimmat tavat kukistaa vihollisensa. Poistukaa herran nähdessänne välittömästi paikalta; maksakaa ruokanne ja nouskaa pöydästä, jättäkää pankkiautomaatilla rahanne nostamatta ja jättäkää liikenneruuhkassa autonne niille sijoilleen. Henkenne voi juuri sinä päivänä riippua siitä.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Muumimamma:</span> Muumiryhmän johtajan oikea käsi, muumimafian consigliere, Muumien taisteluryhmän ruokavastaavana toimiva Muumimamma kantaa mustassa käsilaukussaan yllättävän tuhoisan asevalikoiman. Mamman varustus kuulostaa tottumattomaan korvaan lähinnä 70-luvun agenttijännäreistä varastetulta high tech -hömpältä: räjähtäviä huulipunia, myrkkynuolia, meikeiltä näyttäviä muoviräjähteitä kauko-ohjaimin, kännykältä näyttäviä tainnutusaseita ja koruiksi verhoiltuja savupommeja. Kaikki edellämainittu aseteknologia on kuitenkin totista totta, josta kielii muun muassa kyseisen ruokavastaavan rötösrekisteri. Muumimamma on epäsuorasti yhdistetty ainakin kuuteen erilliseen, yhä esitutkintatilassa olevaan sabotaasitapaukseen sekä useisiin tietoliikenne-, yksityisyys- sekä omaisuusrikoksiin.<br /><br />Muumimamman ohi ruokakaupan jonossa kiilanneen naisen henkilöauto löytyi poroksi palaneena. Huonon ruokareseptin suorassa lähetyksessä esitelleen televisiokokin talo oli asianomaisen töistä palatessaan muutettu läjäksi tuhkaa, palanutta nahkaa ja pohjarakenteita. Kolme päivää myöhässä näytönohjaimen Muumitaloon toimittaneen nettikauppayrityksen tietoliikennejärjestelmät tukkeutettiin viruksella, joka tulosti ruutuun päättymättömän ketjun seuraavaa tekstiä:<br /><br />d4_M00M1N_f4M1Ly_PWNd_uR_@zz/Br00H44H44!<br /><br />Asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että käsiala on Muumimamman. Todisteet eivät kuitenkaan pitäneet oikeudessa asti ja juttu raukesi. Muumimamma tekee tosiksi jo pidemmän aikaa suomalaisessa sanaharkkakulttuurissa esiintyneet kliseet <span style="font-style: italic;">"Talos palaa!"</span> ja <span style="font-style: italic;">"Tiedän missä asut!"</span><br /><br /><span style="font-weight: bold;">Niiskuneiti:</span> Nätin ja siron ulkokuoren alle piiloutuu pirullinen, kivenkova katutaistelusielu, joka ei todellakaan tyydy pelkkiin <span style="font-style: italic;">bitchslappeihin</span>. Neidin repertuaariin kuuluvat isompienkin tukkimiesten ja portsareiden kukistaminen kieroilla hermopisteisiin kohdistuneilla tainnutus- ja lamautusiskuilla. Syvälliset tiedot akupunktiosta sekä ihmisen energiapisteistä omaava Niiskuneiti ei epäile käyttää itämaista osaamistaan kadulla syntyvissä erimielisyyksissä ja onkin laittanut yhden jos toisenkin naishenkilön etuajassa nukkumaan myöhäisillan narikkajonoissa.<br /><br />Monet eivät sitä tiedä, mutta Niiskuneiti on oikeasti saanut nimensä oikean silmänsä alle tatuoidusta pikku kyyneleestä. Ennen tatuoinnin ottamista Niiskuneiti tunnettiin pelätyn taistelulajikoulun suojissa nimellä <span style="font-style: italic;">Tuhannen Iskun Ja Lamauttavan Tähden Viimeinen Häivähdys</span>, liittyen juuri hänen uskomattomaan nopeuteensa ja kerrasta poikki -tyylisiin käsirysytilanteisiinsa. Todistajalausuntojen mukaan sanaharkkaan Niiskuneidin kanssa jouduttuaan onnettoman ihmisen viimeinen näky on kirkas vilahdus, jonka aiheuttaa hänen nilkassaan roikkuva kultainen korunsa, jolla Neiti suorittaa viimeisen armoniskunsa. Tämä viimeinen isku kohdistuu useimmiten polvilumpioon tai pahimmassa tapauksessa kaulaan, jolloin hapensaanti tilapäisesti estyy ja uhri tulee tajuihinsa vasta tunteja käsittelyn jälkeen, keho täynnä (suora lainaus:) "tuhansia pieniä mustelmia täsmälleen kehon energiapisteiden kuvitelluissa olinpaikoissa".<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Muumipeikko:</span> Usein jopa Muumiryhmän pelätyimmäksi mielletty jäsen ei ole virkavallalle tuore tuttavuus - peikko on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt suorittaa jo yhdyskuntapalvelua kahdesti, ehdonalaista kaikenkaikkiaan 8 kuukautta ja ehdotonta vankeusrangaistusta vuoden. Kovaksi tappelupukariksi julistautuva Muumipeikko ei kaihda tarjoilla tielleen osuville viisastelijoille mouhijärveläisiä nakkikioskiheijareita, eikä liioin salamannopeita oikean tassun suoriakaan. Nyrkkeilypiireissä asti pelätty nuorimies on alusta asti itseoppinut katutaistelija, joka on todistajien pelonsekaisten raporttien mukaan pysynyt toimintakykyisenä useiden kallopalloon kohdistuneiden pesäpallomailojen iskujenkin jälkeen. Tämän vahvistavat myös MP:n ensimmäisen pidätyksen suorittaneet konstaapelit Eki Tyhjälä ja Jaakko Myntintase, jotka muistelevat Muumipeikon <span style="font-style: italic;">"rynnineen vaan päälle kuin eläin vaikka mitä pamppua, pippurisuihketta ja tainnutinpyssyä sille annettiin."</span> Asiantuntijat epäilevätkin anabolisten asteroidien käytön liittyvän Muumipeikon epäinhimilliseen voimaan- ja kivunsietokykyyn. Ohessa katkelma konstaapelien Tyhjälä ja Myntintase antamasta lausunnosta liittyen Peikon toimintaan pidätystilanteessa:<br /><blockquote><br />- Sillä oli semmonen hullun kiilto silmissä, niinkun jollain Marilyn Mansonilla, mutta se ei ollut kuulemma ottanut kun kaksi kaljaa.<br />- Joo, mä muistan sen katseen aina. Mä en oo eläessäni nähnyt ketään joka pitää semmosen pokerinaaman vaikka takaraivosta sojottaa metrin pitunen baaritiskin tuoli!<br />- Sitten kun se lähti rynnäkköön meitä kohti niin mun täytyy myöntää, mulla tuli housuun pari lusikallista. Mutta ei siinä auttanu jäädä tuleen makaamaan kun oli oma henki kyseessä. Paskat housussa väänsin sen jättimäisen valkopallon kanssa, annoin sille pamppua minkä käsivarrestani ehdin mutta taisin kyllä lähinnä kutitella sitä.<br />- Heh, huomasitko muuten Eki, että sillä oli sen koko tilanteen ajan täysi kaljatuoppi kädessä eikä se läikyttänyt siitä missään vaiheessa tippaakaan.<br />- Täh? Oliko? Ai sillonkin kun sitä ammuttiin niillä tainnutusnuolilla ja se lensi voltilla siitä baaritiskin yli?<br />- Oli oli. Se pirulainenhan hörppi vaan tyytyväisenä sitä kaljaansa loppuun siellä putkassa herättyään, kun kukaan ei uskaltanut ottaa sitä siltä pois.</blockquote><br /><br />Monien tuomioistuinten toimesta yhteiskuntakelvottomaksi luokiteltu Muumipeikko yhdistää vaarallisella tavalla uskomattoman viinapään, härkämäisen voiman ja härmäläisen typeryyden. Älkää osuko Muumipeikon kanssa samaan baariin, tai toivokaa että hänellä on ainakin hyvä päivä. Tarjotkaa tupakkaa, jos on.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Nuuskamuikkunen:</span> Muumiryhmän uusin lisäys, vihreisiin pukeutuva Nuuskamuikkunen on karumpi mies kuin päälle päin näyt<br /><br /><br />d4_M00M1N_f4M1Ly_PWNd_uR_@zz/Br00H44H44!<br />d4_M00M1N_f4M1Ly_PWNd_uR_@zz/Br00H44H44!<br />d4_M00M1N_f4M1Ly_PWNd_uR_@zz/Br00H44H44!<br />d4_M00M1N_f4M1Ly_PWNd_uR_@zz/Br00H44H44!<br />d4_M00M1N_f4M1Ly_PWNd_uR_@zz/Br00H44H44!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-112993332657344518?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1126892102198068942005-09-16T18:41:00.000+03:002005-10-13T23:58:00.930+03:00Herättyäni hämyisestä hotellihuoneesta epäilyttävästi <span style="font-style: italic;">Fear and Loathing in Las Vegas</span> -elokuvaa muistuttavissa olosuhteissa, olin ehkäpä syystäkin ihmeissäni. Persuuksissani heilui puolitoistametrinen kuminen alligaattorin häntä, joka oli pingotettu ruhoni ympärille jeesusteipin voimin ja jalassani olevat kalastajasaappaat suorastaan huusivat "Hei äijä, luuletko saavas kalaa?" Tutkittuani hämyistä hotellihuonetta hetken aikaa hapuilevalla katseellani, huomasin huoneen keskellä seistä jököttävän Viittaritarin. Sankari oli riisuutunut normaalista oloasustaan, spandexeista ynnä muista viittasankarihärpättimistä ja oli sommistautunut siviilivalepukuunsa. Naama oli karvainen ja katse puoliksi lasittunut, puoliksi väsynyt. Hänen suunsa oli auki.<br /><br /><span style="font-style: italic;">- Haamu hajalle!</span><br /><br />Mitä helvettiä... Mies puhui jonkinlaisella koodikielellä. Suu kyllä aukeni ja meni taas kiinni sanojen osoittamassa tahdissa, mutta en kertakaikkiaan ymmärtänyt mitä herra yritti minulle kertoa. Kaveri ampui paukkupanoksilla. Olinko tullut hulluksi? Tyhmäksi? Turkulaiseksi?<br /><br /><span style="font-style: italic;">- Paalu paanalle, paalu paanalle.</span><br /><br />Ei saatana. Siristän silmäni X:ksi ja hieron niitä ronskisti. Vilkaisen ikkunasta ulos, jossa pumpulilampaat lipuvat hidastettuna näköpiirini lävitse sinisen samettinsa päällä. Tähänkö sitä nyt on tultu? Ovatko kuulosuojaimeni olleet huolimattomasti paikalleen aseteltu jonkin kovapanosammunnan aikana ja ohi viuhahtanut luoti on pysyvästi vaurioittanut kykyäni ymmärtää kuultua puhetta? Onko minuun kenties osunut? Onko luoti vienyt mennessään minusta juuri sen kyseisen kimpaleen, jonka hermosopukoissa piilee suomen kielen ymmärtämiseelle omistettu ohjelmisto ja olen nyt täysin kykenetön olemaan osana toimivassa, kahden ihmisen välisessä kommunikaatiossa? Missä helvetissä minä oikeastaan olen? Mitä oikein yrität, veliseni, sanoa?<br /><br /><span style="font-style: italic;">- Aamupalalle.</span><br /><br />No niinpä tietenkin. Kohoan pehmeästä leposijastani, repäisen alligaattorihännän irti, nappaan kassista puhtaan T-paidan ja sujahdan sen sisään. Olin ilmeisesti nukkunut farkut jalassa. Kalastajasaappaat jätän jalkaan - varmuuden vuoksi.<br /><br />Käytävään sijoitetusta kokolattiamatosta päätellen olemme todellakin hotellissa. Matto on ikityylikäs, tummanvihreä ja hotellille ominaisen neutraali. Kalastajasaappaitteni läpi en pysty tosin havaitsemaan, onko matto keskimääräistä pehmeämpi vai karkeampi. Kokolattiamatto kertoo paljon hotellistaan; harvinaisen laadukkaassa hotellissa on aina suhteellisen karkeat ja kovarakenteiset kokolattiamatot käytäviä peittämässä, kun taas huoneissa on kertaluokkaa pehmeämmät lattiapeitteet. Tallustelemme eteenpäin ja Viittaritarin suu aukeaa taas.<br /><br /><span style="font-style: italic;">- Tuosta me sitten tultiin yöllä sisään. Heh heh, aikamoista.</span><br /><br />Voi perse. Ollaan sitten todellakin tultu hotelliin sisään toisen kerroksen ikkunan kautta. Haluanko edes tietää, mitä on tapahtunut? Ja jos saisin tietää, ymmärtäisinkö kuulemaani? Ja miksi helvetissä hissin ovessa on ruotsinkielistä tekstiä?<br /><br /><span style="font-style: italic;">- Oli sitten hyvään aikaan mennyt hotellivirkailija nukkumaan. Ulko-ovet lukkossa ja ihmisiä tulossa baarista nukkumaan. Kieltämättä vähän hirvitti kiivetä sitä meidän rakentamaa terassipöytävuorta pitkin katolle, varsinkin kun pelkkä pystyssä pysyminen tasaisella alustalla oli tarpeeksi hankalaa.</span><br /><br />En halunnut tietää.<br /><br />Saavutimme hotellin ruokalan ja ruokaa notkuvat aamupalapöydät. Ihmiset alkoivat tuijottaa, luultavasti yllättyivät tämänaamuisesta kenkävalinnastani. Noh, loogisesti ajattelevana miehenä minulla oli varmasti oiva syy pitää jalassani mustia, kumisia kalastajansaappaita. Varsinkin kun ulkona näytti olevan vähintäänkin 20 astetta lämmintä. Istahdimme ruokaa notkuviin aamupalapöytiin ja seuraamme liittyi nopeasti kaikennäköisiä mörrimöykkyjä: tukka takussa, naama norsunvitulla ja kaikkea siltä väliltä. Pöydässä tuoksui tuska. Painaessani yön ajan (ja ties kuinka kauan sen lisäksi) alligaattorinhännän alla ollutta takapuoltani vasten ruokalan penkkiä, huomasin takataskussani sijainneen jännittävän näköisen <span style="font-weight: bold;">muistivihkosen</span>. Naurahdin hetken itselleni, eihän tällaista dekkarisontaa tapahdu kuin elokuvissa ja huonoissa blogeissa. Avasin kaikesta huolimatta vihkosen ja antauduin sen vietäväksi aamupalakohtauksen loppuun asti.<br /><br /><blockquote>Täällä Taistelukääpiö, tuntematon Itä-Karjalassa sijaitseva suoalue. 1. Tiedustelukomppanian tiedusteluharjoitus on ehtinyt jo kolmanteen päiväänsä ja seurassani on tiettävästi Suomen ainoa rullaluisteleva politiikko, Sauli Niinistö. Terve, Sauli!<br /><br /><span style="font-weight: bold;">SN</span>: No terve terve, eipä noista luistimista täällä Jumalan selän takana paljon hyötyä ole, mutta painetaan menemään minkä pystytään.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">TK</span>: No aivan varmasti. Heti kärkeen on tietenkin kysyttävä, miltä tuntui ottaa Helsinki Roller Marathonissa pataan 19-vuotiaalta varusmieheltä?<br /><br /><span style="font-weight: bold;">SN</span>: En ole tähän päiväänkään asti selvinnyt tuon kaamean tapahtuman aiheuttamasta henkisestä morkkiksesta. Kovaa te pojat kyllä vedätte.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">TK</span>: Hah hah, enpä voi teitä syyttää. Kyllä muakin vituttais. Voittekin luultavasti tämän tapahtuman seurauksena esittää aivan julkisen pyynnön, jotta suomalaisten varusmiesten huonosta kunnosta mariseminen lopetettaisiin ja aletteisiin puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Eihän varusmiesten huono menestys yhdessä jos toisessakin asiassa johdu huonosta fyysisestä kunnosta. Syy on siinä, että lapset kasvatetaan sellaisen pumpulikerroksen peitossa, että ihme jos aurinkoa saavat! Töissä ei käydä ennen kuin on täyttänyt 23, vanhemmat maksavat kaiken autoista, bensiineistä ja ulkomaanmatkoista lähtien ja koskaan ei jouduta <span style="font-style: italic;">itse</span> suoriutumaan omasta elämästään. Nykyään ollaan niin helvetin konservatiivisia että asioiden päin naamaa sanominen ja kaikki muukin perussuomalainen meininki on paheksuttavaa luolamiestoimintaa. Pitää olla niin keski-eurooppalaista, niin keski-eurooppalaista. Ollaan niin keskellä tätä hyvinvointiyhteiskunta-ajatusmaailmaa että lapset hukkuvat siihen eivätkä osaa edes kävellä oikein ellei käteen ole lyöty kävelysauvoja ja 20 euroa rahaa. Hyvinvointiyhteiskunta? Pah. Kädestäpitämisyhteiskunta tämä on!<br /><br /><span style="font-weight: bold;">SN</span>: Ehh.. No niin no. Ehkäpä tietyin muutoksin --<br /><br /><span style="font-weight: bold;">TK</span>: Sano vaan että sä teet sen. Teethän, Saukki?<br /><br /><span style="font-weight: bold;">SN</span>: No juuh, minä teen sen.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">TK</span>: Tekemisestä puheen ollen, mitäs ihmettä sä muuten Sauli teet täällä keskellä Itä-Karjalan märintä suoaluetta, meidän tiedusteluharjoituksessa? Tiedätkö että olet ehkä saattanut paljastaa meidän partion sijainnin tulemalla tänne?<br /><br /><span style="font-weight: bold;">SN</span>: Ajattelin jo, ettet koskaan kysyisi. Katsos kun mulla on jo pitkään ollut tietynlainen taiteilijan blokki päällä, ei kertakaikkiaan saa aikaiseksi mitään hyviä, uusia ideoita. Paperipinot kasvavat kasvamistaan pöytäni nurkassa ja olenpa löytänyt lappusia jo työhuoneeni nurkistakin. Motivaationi luoda uutta ja ratkaista ongelmia olisi korkeimmillaan, mutta en vain millään saa päähäni uusia ajatuksia saati suodatettua niitä paperille. Oikeastaan ainoat suodattamiset joita olen viime aikoina suorittanut, ovat tapahtuneet kahvinkeittimen sisällä. Olen menettänyt Inspiradon.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">TK</span>: Inspiradon?<br /><br /><span style="font-weight: bold;">SN</span>: Inspiradon. Se on vähän niinkuin sellainen voima joka virtaa meidän kaikkien lävitse ja yhdistää meidät universumiin, mutta paljon siistimpi. Olen kadottanut sen, mutta uskon kuitenkin löytäväni sen täältä Itä-Karjalan soilta. Olen nyt rämpinyt täällä rullaluistimineni jo pari päivää aivan kuten tekin, ja luulen että Inspirado on aivan tuloillaan. Pystyn jo miltei haistamaan sen!<br /><br /><span style="font-weight: bold;">TK</span>: Itseasiassa se on kyllä tuo Massinen jonka sä nyt haistat.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">SN</span>: Hitto soikoon. Noh, olen kaikesta huolimatta täysin vakuuttunut, että etsimäni on aivan löytymäisillään. Puheesi selvästä ironisuudesta voin kylläkin päätellä, että Inspirado on mielestäsi jotenkin naurettavalta kuulostava asia. Miten on, oletteko viime aikoina saaneet paljon tekstiä aikaiseksi sinne blogiinne?<br /><br /><span style="font-weight: bold;">TK</span>: Hmm.. Nyt kun otit tuon puheeksi, onhan siellä aika hiljaista ollut viime aikoina...<br /><br /><span style="font-weight: bold;">SN</span>: Ei kertakaikkiaan saa mitään ajatuksia paperille? Pää lyö tyhjää? Tekee mieli kirjoittaa mutta mitään ei tule ulos? Mikään ei naurata, mikään ei itketä, mikään ei tunnu hyvältä idealta? Kaksi hämähäkkiä etsivät kuumeisesti toisiaan kallopallon sisällä, mutta päätyvät vain pyörimään ympyrää paikallaan?<br /><br /><span style="font-weight: bold;">TK</span>: Kyllä. Kyllä. Kyllä! Kyllä, kyllä! Se se muuten on, herra Niinistö! Inspiradoni on kadonnut!<br /><br /><span style="font-weight: bold;">SN</span>: Aivan.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">TK</span>: Herrajumala sentään, herra Niinistö. Te olette aivan oikeassa! Mistä voin sitten löytää sen oman Inspiradoni? Tuskin se täällä Itä-Karjalassakaan on?<br /><br /><span style="font-weight: bold;">SN</span>: Sinun on mentävä omaan Inspiradon paikkaasi. Sinun on mentävä jonnekin yllättävään paikkaan, jonnekin minne et normaalisti menisi mistään hinnasta. Sinun täytyy mennä...<br /><br /><span style="font-weight: bold;">TK</span>: Minne, herra Niinistö? Minne?<br /><br /><span style="font-weight: bold;">SN</span>: Sinun on mentävä Maa --<br /></blockquote><br /><br />Ja siihen loppui muistivihkosesta löytynyt merkillinen dokumentaatio. Samalla tavalla äkisti päättyi myös aamiaiskohtauksemme ja löysin itseni hotellin aulasta, vastaanottotiskin äärestä. Rillipäinen vastaanottovirkailija - tässä tapauksessa on sallittua viitata silmälasipäiseen nuorukaiseen ivallisesti rillipäänä johtuen okulaarien täydellisestä pyöreydestä ja niiden peittämästä naamasta joka suorastaan huusi "minä maalaan harrastuksekseni pienoislennokkeja" - mittaili meitä katseellaan astellessamme hänen luokseen. Poika selvästi pyöritteli suussaan kysymystä liittyen kalastajansaappaisiini, mutta hukutti sen keinotekoiseen hymyynsä ja ennaltaopittuun asiakaspalvelurutiiniinsa.<br /><br /><span style="font-style: italic;">- Hej! Mitäs herroille saisi olla?</span><br /><br />Viittaritari astui askeleen eteenpäin, asetti kätensä vastaanottotiskin reunalle ikään kuin aikoisi juuri loikata gaselliloikalla sen toiselle puolelle ja iskeä virkailijapoikaa Viiden Pisteen Sydämenräjäytysiskulla.<br /><br /><span style="font-style: italic;">- Kaksi juttua. Yksi: ensi kerralla kun menet nukkumaan keskellä yötä päivystysvuorosi aikana, olisiko vähintäänkin kohtuullista jättää edes ulko-ovi auki jotta maksavat asiakkaat pääsevät omaan hotelliinsa nukkuman. Nuoret miehet vielä jaksavat kiipeillä sisään toisen kerroksen ikkunoista, mutta valitettavasti taidamme olla kuitenkin tämän hotellin vähemmistö.</span><br /><br /><span style="font-style: italic;">- Voi, olen kovin pahoil --</span><br /><br /><span style="font-style: italic;">- Kaksi: Olisiko mitään saumaa saada jossain kohtaa noita hotellin vessoja siihen kuntoon, että siellä voisi ihan oikeasti käydä? Jumalauta mun kaverilla on kalastajansaappaat jalassa kun teidän vetokyvyttömissä vessoissa käynti olisi muuten aika mielenkiintoinen kahlausoperaatio. Haluaisitko sinä hengailla täällä kalastajansaappaissa, mitä? Tehdään susta saappaat saakeli. Hommat kuntoon!</span><br /><br />Katselin saappaitani ja pyörittelin niitä varovasti vastaanottoaulan lattian päällä. Olin tilanteen hento tyttönen, jonka kunniaa karski poikaystävä meni puolustamaan.<br /><br />Torjuntavoitto.<br /><br />Pikakelauksella puolitoista kuukautta eteenpäin. Viittakaksikon päivityskatkos oli venynyt jo kuukauden mittaiseksi, eikä loppua ollut näkyvissä. Joku oli yksinkertaisesti sammuttanut lampun tunnelin päästä. iBook istua törrötti työpöydällä urheilukomennuksesta toiseen, mutta päätyi kerta toisensa jälkeen alentavasti vain uusien elokuvien ja Simpsonien tuotantokausien kuljetusahkioksi. Inspirado oli jossakin siellä sammuneen lampun takana.<br /><br />Mikä oli se mystinen Inspiradon paikka, josta Sauli Niinistö haastattelussaan puhui? Miten sinne pääsee? Onko se jokin kuvainnollinen paikka jossakin mielemme sopukoissa, jossakin ei missään ja hei hein välissä, vai onko se jokin oikea, maantieteellinen paikka? Vai sijaitsikohan tuokin maantieteellinen paikka vain siellä sateenkaaren päässä möllöttävässä, tavoittamattomassa paikassa.<br /><br />Näitä kysymyksiä - sekä sitä, miksi pesukarhuja kutsutaan <span style="font-style: italic;">pesu</span>karhuiksi - eräiden aamutreenien jälkeen armeijapunkkani päällä pohdiskellessani mäkihyppääjäystäväni ryntäsi sisään tupaan pakokauhun vallassa.<br /><br /><span style="font-style: italic;">- John J. ! John J. !</span><br /><span style="font-style: italic;">- Mitä helvettiä? Mitä yrität sanoa?</span><br /><br />Ystäväni näytti aivan siltä, kuin olisi nähnyt DVD:n verran Milfhunters 60+ -elokuvia.<br /><br /><span style="font-style: italic;">- John J. on meidän yksikön vessassa! Näin sen menevän paskakoppiin kun tulin suihkusta! Näin ihan vilauksen vaan, mutta ei siitä jätkästä voinu erehtyä. John J. on meidän yksikössä, kääpiö! John J. on täällä!</span><br /><br />Pyhät hylsyt sentään! Pelkkä miehen nimi sai vähäiset niskakarvani nousemaan pystyyn ja pyörimään ympyrää. Voiko se olla totta? Tuntui kuin pääni sisällä olisi ollut junaturma ja kaikki ovat kutsuttu, minut valtasi pakokauhun ja lottovoitonsekainen tunnecoctail. Pomppasin sängystäni ylös tavalla, joka saisi Bruce Leenkin kastelemaan alleen ja sutaisin maihinnousukengät jalkaani. Säntäsin tuvasta ulos vetäen vielä liikkeessä paitaa päälleni. Juostessani kuulin vain ystäväni jatkavan tohkeissaan tilanneselvitystään muille yhtä yllättyneille tupatovereillemme:<br /><br /><span style="font-weight: bold;">John J. Rambo</span> oli yksikkömme vessassa paskalla!<br /><br />Heilautettuani vessan oven auki, suoneni pumppasivat akkuhappoa päähäni ja saivat hermotukset aivoissani menemään ruseteille. Elin sen lyhyen sarjakuvahetken, kun kojootti on juuri tajunnut juosseensa reunan yli ennen kuin painovoima ottaa sen huostaansa ja elukka tipahtaa maata kohti kimeän vihellyksen saattelemana: olin samassa huoneessa John J:n kanssa. Historia ei tunne montaakaan ihmistä, joka olisi ollut samassa tilanteessa kanssani - ja elänyt kertomaan siitä. Yksi huussin ovista heilahti äkisti auki ja maihinnousukenkiin sonnustautut John J. asteli esiin sen takaa hidastettuna. Olin kojootti, jonka maan vetovoima juuri imaisi huostaansa. Tömps.<br /><br /><span style="font-style: italic;">- J-J-J... J-John J. Mikä kunnia viimein tavata teidät! Sanat eivät riitä, eivät kertakaikkiaan.</span><br /><span style="font-style: italic;">- Moro.</span><br /><br />John J. puhui minulle. En tiedä kumpi on suurempi kunnia, tulla John J:n ampumaksi vai John J:n huomioimaksi. Vikisin kuin pikkutyttö, tillottaen Ville Valoa meikit poskilla.<br /><br /><span style="font-style: italic;">- Kerropa, oppilas.. Mites tuo tiedustelijoiden kouluttaminen nykyään suomalaisilta hoituu?</span><br /><span style="font-style: italic;">- Herra John J, täytyy myöntää että ei kovinkaan hyvin. Meillä on juurikin nyt koeviikko menossa. Pelkkiä kirjallista moskaa, kirjoitetaan sanoja paperille. On opeteltu tiedustelukuvioita, tunnisteltu erilaisia panssarivaunuja, päntätty tiedusteluryhmän jäsenien varustusta ja muuta hienoa sanahelinää, joka ei kuitenkaan millään tasolla vastaa sitä korkeaoktaanista, painekyllästettyä tunnetta, jonka metsässä Oikeana Tiedustelijana toimiminen antaa.</span><br /><span style="font-style: italic;">- Voi jumalauta.</span><br /><span style="font-style: italic;">- Kertakaikkiaan. Ovat ajat kyllä muuttuneet oikein kunnolla. Olemme vain häivähdys Teidän aikanne tiedusteluloistosta.</span><br /><br />Huomasin, kuinka John J:n nyrkit puristuivat hiljalleen narisevaan nyrkkiin, jonka sisältä tihkui hikipisaroita. Useimpien ihmisten viimeinen näky.<br /><br /><span style="font-style: italic;">- Täytyypä laittaa asia kuntoon. Eihän tästä mitään tule jos sotilaista tehdään lukutoukkia. Ei sotia paperilla sodita.</span><br /><span style="font-style: italic;">- Sä rokkaat, John J.</span><span style="font-style: italic;"><br />- Teen vaan mun velvollisuuteni.. Nähdään!</span><br /><br />John J. tarttui tuuheaan, yön mustaan tukkaansa ja pingotti sen taakse. Hän käännähti äkisti ympäri ja lähti ottamaan juoksuaskelia vessan tuuletusikkunaa kohti. Kurotin naamani ohi heilahtavaa hiusmerta kohti ja päästin ilmoille epätoivoisen huudahduksen.<br /><br /><span style="font-style: italic;">- John J. !</span><br /><span style="font-style: italic;">- Mitä?</span><br /><span style="font-style: italic;">- Inspirado. Mistä sen voi löytää? Missä on Inspiradon paikka?</span><br /><span style="font-style: italic;">- No Maarianhaminassa, tietenkin. Moro.</span><br /><br />Lihaksikas supersotilas vilahti ulos vessamme tuuletusikkunasta. Viimeinen näky jonka sankarista näin, oli hänen aamuauringon hehkuun hukkunut, vapaana hulmuava takatukkansa. Valahdin polvilleni, käteni valuivat rennoiksi sivuilleni ja jäin tuijottamaan ikkunasta sisään hymyilevää punaisen ja oranssin usvaa. Siinä hetkessä minut valtasi pohjaton usko sekä luottamus siitä, että maailmalla on vielä minulle mahdollisuuksia annettavanaan. Maailmasta eivät mahdollisuudet lopu. Tuntui kuin kaikki mitä tulisin pian tekemään olisi oikein. Minulta odotettiin vain onnistumista eikä minulla ollut muuta näytettävänäkään. Maailma ei voisi epäonnistua suhteeni. En voisi epäonnistua. Jälkijunassa tilanteeseen ehtineet ystäväni saivat kammettua vessan oven auki juuri sinä hetkenä, kun poskelleni vierähti onnen kyynel.<br /><br />Seuraavana päivänä yksikkömme kapteeni oli poissa toimistostaan ja hänen tehtävänsä oli siirretty tilapäisesti yksikön varapäällikölle. Ikkunassa oli kyltti "täydennyskoulutuksessa". Kyltti sai minut jotenkin hyvälle tuulelle ja astelin letkein askelin tupaani ja avasin iBookin valkoiset kannet. Miksi etsiä Inspiradoa?<br /><br />Minähän olen jo käynyt Maarianhaminassa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-112689210219806894?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1126818541660261672005-09-15T23:52:00.000+03:002005-09-16T00:10:13.963+03:00Mies valtaisan karvamikrofonin kanssa lähestyy asvaltilla kyhjöttävää Viittaritaria.<br />Tarmokas ele kädellä, mikki naaman alle:<br />"<cite>Miltäs nyt tuntuu kun rullakausi on ohi, Viittaritari Viittakaksikko-blogista?</cite>"<br /><br /><strong>Hiljaisuus.</strong><br /><br />Vaivautunut hiljaisuus.<br /><br />Vielä vaivautuneempi hiljaisuus.<br /><br />Karvamikrofoni värähtelee epävarman oloisena muutaman sentin päässä punamustaan kisa-asuun pukeutuneen Ritarin vankasta rintakehästä.<br />Uusi yritys:<br />"<cite>Noh, kai sä nyt voit jonkun kommentin antaa. Katsojat odottaa sitä!"</cite><br /><br /><strong>Hiljaisuus.</strong><br /><br />Vaivautunut hiljaisuus.<br /><br />Vielä vaivautuneempi hiljaisuus.<br /><br />Vihdoin mies kylmällä tiepinnoitteella aukoo äänihuuliaan ja murahtaa vastauksensa.<br /><cite><span style="font-size: 2pt">Perseelleen se meni</span></cite><br /><br />Karvamikrofonimies ei näytä tyytyväiseltä.<br /><cite>"Nyt ei oikein kuulunut, voisitko sanoa vähän kovempää? Miten se kausi oikein meni?</cite>"<br /><br />Uusi murahdus:<br /><cite><span style="font-size: 6pt">Perseelleen se meni</span></cite><br /><br />Epäuskoista päänpudistelua.<br /><cite>"Eikä kuulunut vieläkään. Sanoisitko vieläkin uudestaan, kiitos!"</cite><br /><cite><span style="font-size: 8pt">Perseelleenhän se meni</span></cite><br /><br />Mikki näyttää jo melkein tyytyväiseltä, mutta edelleen pitäisi käyttää kovempaa ääntä:<br /><cite>"Otetaans viä kerta. Nyt silleen kuuluvasti, eiks jeh?"</cite><br /><cite><strong><span style="font-size: 20pt">No vittu, perseelleenhän se meni</span></strong></cite><br /><br />Karvamikki heilahtaa äänen voimakkuudesta. Toimittaja miettii hiljaa mielessään ammatinvalintansa järkevyyttä, palkkapussinsa suuruutta ja päätyy hiljaa kiittämään luojaansa siitä, että Seppo the Great ei enää anna kommentteja.<br />Paitsi MM-kisoissa.<br />Ja niitä ei Suomeen vähään aikaan tule.<br /><br /><strong>Hiljaisuus.</strong><br /><br /><cite>"Kröhöm. Kiitos kommentista. Vielä viimeksi kysyisin seuraavaa:<br /><strong>Miltä tuntuu, kun motivaatio on ammuttu alta?</strong></cite>"<br /><br /><strong>Hiljaisuus.</strong><br /><br />Vaivautunut hiljaisuus.<br /><br />Vielä vaivautuneempi hiljaisuus.<br /><br />Punamustan kisa-asun suunnalta kuuluu vaimeaa nyyhkytystä, epämääräistä korinaa ja syytöksiä valtion ja sen laitosten suuntaan.<br /><br />Karvamikrofoni vaikenee, mutta vain hetkeksi.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-112681854166026167?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Viittaritarihttp://www.blogger.com/profile/04171122546670902828noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1124563331643870922005-08-20T21:16:00.000+03:002005-08-21T20:45:33.716+03:00Nyt kun Kääpiöstäkin on komein sotilasmenoin muovattu ihan ihkaoikea <span style="font-style: italic;">jääkäri</span>, lienee vähintäänkin oikeutettua ottaa vastaopitut taidot tehokäyttöön. Kai sillä tunnin pituisella seisoskelulla Lahden urheilukentällä jonkinnäköisen uskottavuuden ansaitsee? Ohessa kootusti jääkärikoulutuksen tarjoamia tiedonhippusia pikaluisteluelämään ja -elämättömyyteen.<br /><br />SEIS-huuto on olennainen osa viihtyisää ja ennen kaikkea turvallista pikaluistelijaelämää. Kuuluu jokaisen suomalaisen pikaluistelijan oikeusturvaan, että hänelle tärkeitä maantieteellisiä- sekä kulttuurillisia alueita suojellaan, ja että ne pidetään koskemattomana vihollisvaikutteilta. Tätä varten on kehitetty jääkäreiden katkeamaton sekä perinteikäs ketju, jonka jatkuvuudesta jokainen sen uusi lenkki on vastuussa. Täten kerrattakoon SEIS-huudon käyttöönottoa vaativat tilanteet.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">1.</span> Jokainen on velvollinen huutamaan SEIS, kun yhteys miehitettyyn ruotsalaisnaispikaluistelijakämppään katkeaa.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">2.</span> Jokainen on velvollinen huutamaan SEIS, kun ruotsalaisten naispikaluistelijoiden kämpässä havaitaan sinne kuulumatonta liikettä.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">3.</span> Jokainen on velvollinen huutamaan SEIS, kun ulkomainen pikaluistelijamies tekee vaarantavan virheen astumalla ruotsalaisten naispikaluistelijoiden kämppään.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">4.</span> Jokainen on velvollinen huutamaan SEIS, kun ruotsalaisten naispikaluistelijoiden kämppään syttyy siihen kuulumattomaan aikaan valo tai kulo.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">5.</span> Jokainen on velvollinen huutamaan SEIS, kun joku muu huutaa SEIS.<br /><br />Lisäksi noudatetaan seuraavia yleistä urheiluturvallisuutta ylläpitäviä määräyksiä sekä säädöksiä:<br /><br />- Vieraan maan luisteluedustajan lähestyessä ruotsalaisten naispikaluistelijoiden kämppää, on lähestyjältä vaadittava tunnussana. Tunnussana on aina kaksiosainen ja aina suomen kielellä riippumatta lähestyvän luistelijan kansallisuudesta. Tunnussanan ollessa esimerkiksi <span style="font-style: italic;">"Öistämö - Mäkäräinen"</span>, on lähestyjän tunnussanaa kysyttäessä ilmoitettava <span style="font-style: italic;">"Öistämö"</span>, johon tunnussanan kysyjä vastaa kuuluvalla äänellä <span style="font-style: italic;">"Mäkäräinen"</span>. Mikäli lähestyvällä tunkeilijalla on hankaluuksia lausua tahi muistaa kysytty salasana, on jääkärin velvollisuus määrätä lähestyjä menemään mahalleen makuulle maahan kädet päänsä taakse asetettuna. Pidätyksestä ilmoitetaan päävalmentajalle.<br /><br />- Mikäli joku jääkäriryhmän vartijoista huomaa ruotsalaisten naispikaluistelijoiden kämpän lähettyvillä epäillyttävää liikettä tai toimintaa, on hän velvollinen suorittamaan äänettömän hälytyksen joukkueelleen. Tällöin joukkue nappaa mukaan taisteluvyönsä sekä kypäränsä ja ryntää ääneti mutta nopeasti puolustusasemiin ja valmistautuu avaamaan tulen. Epäillyttävän toiminnan harrastajan ylittäessä tulenavaustasan, ryhmänjohtaja antaa tulenavauskäskyn ilmoittamalla tunkeilijan olinpaikan etukäteen sovittujen koodistojen mukaan, esimerkiksi <span style="font-style: italic;">"käytävä, vasen"</span> tai <span style="font-style: italic;">"kello, yhdeksän"</span> ja tämän jälkeen avauttaa tulen komennolla <span style="font-style: italic;">"Tul-TA"</span>. Vihollinen tuhotaan voimakkaalla, yhtäaikaisella ja päättäväisellä yhteislaukauksella.<br /><br />- Kiväärin tai luistimien teroitustelineen nimeä harkitessa <span style="font-style: italic;">Claudia</span> sekä <span style="font-style: italic;">Emma</span> ovat jäädytettyjä nimiä, jotka täytyy pohjoismaisen kulttuuriperimän jatkuvuuden vuoksi rauhoittaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-112456333164387092?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1123456638373398022005-08-08T01:03:00.000+03:002005-08-08T02:38:07.176+03:00- Nonniin ja sieltä sitten seuraavaa luukulle. Hopi hopi, ei tässä koko päivää ole odotella. Urakkapalkalla, nääs. Urakkapalkalla. Nimi?<br />- Kääpiö. Taistelukääpiö.<br />- <span style="font-style: italic;">"Kääpiö. Taistelukääpiö"</span>... Voi Pomon jestas sentään. Taas yksi näitä Bond-perseilijöitä. Kai teille tulee vielä vodkamartiinit ravistettuna ei sekoitettuna, mitä? Pikku hörpyn jälkeen hyppäätte Aston Martiniinne ja hurautatte naisiin, vai? Vyöstä lennähtelee teräskaapelia ja kellot leikkaavat pommeista sähköjohdot poikki? Eikö kukaan voi täällä sanoa nimeään kunnolla niin kuin ihmiset! Mikä teihin fiksuihin ihmisiin menee täällä pilvenhattaroiden päällä? Johtunee ilmanpaineesta. Odottakaapas.<br />- No anteeksi vaan kun olin olemassa Herra Pietari, mutta olisiko noita odotteluhommia ollut tuolla alakerrassakin jo ihan tarpeeksi? Luulisi että taivaassa tuo tietojenkäsittely toimisi sillä tasolla että ei tarvisi enää portilla tietokoneen päätöstä odotella.<br />- Pitäkääpä se suu supussa Herra Kääpiö. Kun käskin teitä odottamaan, käskin teitä odottamaan sen vuoksi että sain lisää aikaa miettiä, iskenkö teitä mouhijärveläisellä nakkikioskiheijarilla leukaan vai palleaan. Tulin siihen tulokseen, että isken teitä palleaan. <span style="font-weight: bold;">*THUMP*</span><br />- Ai saatana! Tuo sattui ihan oikeasti! Mitä ihmettä?<br />- Tuota samaa löytyy vielä lisää jos Herra Kääpiö haluaa. Haluatteko, mitä? Katsokaas, tällä nyrkillä on heivautettu isompaakin jätkää jos toistakin. Siinä on Muhammad Alista lähtien kovatkin jätkät vikisseet kuin pikkutytöt. Vikisseet kuin saranat! Kas kun <span style="font-style: italic;">tämä</span> nyrkki maksoi tonnin mutta <span style="font-style: italic;">tämä</span> tappoi sonnin.<br />- No en halua.<br />- Hyvä. Kyllä ne agenttiwannabetkin nyrkkilihaa ja järjestystä tottelevat. Ja siksi toisekseen, meidän kaikki tietokantamme rakentelut ja tietoliikenteemme toimittelut tapahtuvat edelleenkin kirjoittamalla vanhalla kunnon sulkakynällä. Pomo oli vähän sitä mieltä, jotta <span style="font-style: italic;">"if it ain't broke, why fix it?"</span>, joten täällä sitä sitten raapustellaan tietoa reaaliajassa ylös kuin vihannekset.<br /><br />- Eheheh.. Heh heh..<br />- No mitäs nyt? Pistetäänkö toinen nakkikioskin erikoinen?<br />- Eeeei kun huvitti vähän tuo mitä sanoit. Kirjoittelevatko vihannekset teillä päin paljonkin asiakirjoja? Heheheh... Eihän niillä ole edes käsiä. Khihihi.<br />- *Huoh*.. Teitäpä täällä Taivaassa ei paljoa vielä ollutkaan. Huonoja koomikoita! Jos minulta kysytään, teidät pitäisi sijoittaa tuonne Vanhan Vihtahousun valtakuntaan samaan karsinaan parkkipirkkojen ja turkulaisten kanssa. Näin on näreet. Mutta valitettavasti minun hienostuneeseen arviointikykyyni ei täällä päin luoteta, joten minulle uskottiin tämä hemmetin apinahomma. Portsariksi pistivät! Samaan hommaan, jonka hoitaa tuolla toisella puolella kolmipäinen koira. Koiran hommiin!<br />- Khihihi.. Vuh vuh.<br />- Aaargh! En ihmettyisi yhtään vaikka teidät olisi lähetetty tänne tappamalla. Totta puhuen, tekisin sen itsekin uudestaan ellette olisi jo kuollut. Mitenkäs te oikein tänne sitten päädyitte?<br />- Auto-onnettomuudesta, kuule. Olin matkalla ostamaan itselleni jo kauan havittelemaani <a href="http://www.apple.com/fi/ibook/">iBookia</a>, kun joku pönttö huristi moottoripyöränsä suoraan autoni kylkeen. Kieltämättä aika harmittava tilanne, jäi se tietokonekin sitten ostamatta sen vuoksi.<br />- Mitä ihmettä? Moottoripyörä ajoi teitä kylkeen ja <span style="font-style: italic;">te</span> kuolitte? Miten te senkin onnistuitte niin tunaroimaan? Ettekö te kuitenkin omistaneet sellaisen suhteellisen järeän Audi 90 -henkilöauton?<br />- No sitähän minäkin siinä ehdin vähän ihmettelemään. Mutta kun täällä kerran olen niin tuskimpa siinä mitään virhettäkään on tapahtunut?<br />- Enpä menisi sanomaan. Nyt täytyy oikein suorittaa tarkastus. Hnnngh, olipa painava kirjan kansi. Eipä tekisi meillekään pahaa tuollainen iBook... Nonniin, oletteko te Taistelukääpiö, Viittakaksikko-blogin nollamaineinen ylläpitäjä?<br />- Pitää paikkansa.<br />- Oletteko te se, joka lähetti viime viikon Niksipirkka-lehteen vinkin: <span style="font-style: italic;">"Painonvartijat. Välttäkää suuri kiusaus syödä suklaapatukka kaapista tai jääkaapista jättämällä ostamatta se saatanan patukka senkin läskit paskiaiset"</span><br />- Sama jätkä.<br />- Heh heh.. Meillä olikin pieno veto tuosta menossa. Heheheh.. Hemmetti Gabriel, sun kannattais joskus kuunnella järkipuhetta.. Kröhöm. Nonniin, mitäs muuta täältä löytyy. Olitteko osallisena Hennalan varuskunnassa Urheilukoulun tiloissa tapahtuneessa kaasunaamari-miehistövyö-pingismaila-rullaluistelu-välikohtauksessa?<br />- Hei! Minut todettiin siitä syyttömäksi! Ei tarvi enää alkaa kaivelemaan.<br />- Aivan. Mutta teittekö te sen?<br />- En tiedä mistä puhutte, Pietari hyvä.<br />- Aivan. Mites tuo teidän sotilaskoulutuksenne muuten, mitä teistä oltiinkaan kouluttamassa? Standardikysymys.<br />- Tiedustelijaahan ne minusta kovasti yrittävät ulos puristaa. Tiedusteluryhmänjohtajaa. Ei mitään hemmetin rekkapenaa toisin kuin tuosta entisen <a href="http://tarppikirjasto.blogspot.com/">Tärppikirjaston</a> Ollista. Kissatkin niille nauraa.<br />- Jep jep. Kyllä asia on nyt täysin kiistaton: teidän ei kuuluisi olla täällä.<br />- Eikö?<br />- No ei sitten ollenkaan, ei vielä moneen kymmeneen vuoteen. Nyt on meidän liikkuvilla agenteillamme sattunut jonkinnäköinen erehdys, kun teidät on tänne sen moottoripyöräkuskin sijaan repäisty. Ja sitäpaitsi, mitä rakas maanne tekisikään ilman 40:tä uutta reservin alikersanttia ja 20:tä vänrikkiä? Kyllähän teidän pitää ainakin tuo asepalvelus loppuun suorittaa ennen kuin voimme edes <span style="font-style: italic;">harkita</span> teidän sijoittamistanne tänne. Vaikkapa ensimmäinen tiedusteluharjoituskin kärsittynä te olisitte paljon kypsempää kauraa tänne. Ettehän te kokeneet Mitään ennen kuin olette olleet TH1:llä leikkimässä sissiä mielikuvitusvihollisia väistellen.<br />- Ihanaa. Saan siis ostettua sen kauan havittelemani iBookinkin?<br />- Senkus ostatte. Kunhan nyt perkule suoritatte sen asepalveluksenne kunnialla loppuun niin ei tarvitse pistää teitä sinne turkulaisten sekaan sitten kun teidän Oikeasti kuuluisi metsästysmaita vaihtaa.<br />- Sen teen. Kattellaan taas, Pietzu. Pidä homma todellisena.<br />- Ainiin, yksi juttu vielä Herra Kääpiö. Kaikki täällä tapahtunuthan pysyy sitten meidän välisenämme, eikä täällä tapahtuneita asioita tarvitse eteenpäin kertoa. Ettekä <span style="font-weight: bold;">varsinkaan</span> saa kirjoittaa tapahtumista mitään siihen hämärään blogiinne!<br />- Juuh, minä lupaan. Se on moro.<br /><br />Ja sitten heräsin kotoa ja kirjoitin tämän. Hah hah, hyväuskoiset pellet!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-112345663837339802?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1122139699102596922005-07-23T19:24:00.000+03:002005-07-23T20:34:49.483+03:00Kautta Jupiterin! Kaukoluotaava erikoistoimittajamme Jason Jägerfelt on pitkästä aikaa koonnut meille raportin matkoistaan uusiin ja mieltäkutkuttaviin kohteisiinsa. Vaarallisten tilanteiden erikoismies, kaukomaiden kivenkova kahlaaja, uskomattomien olosuhteiden mestari Jason Jägerfelt on tehnyt elintärkeää taustatyötä Viittakaksikon julkisivun takana jo aikojen alusta asti. Hänen veitsenterävät tutkimuksensa ja elämänkokemusta huokuvat tilannetaltiointinsa ovat olleet blogimme syvimmälle ulottuva kivijalka, jota ilman monen monta päivitystä olisi jäänyt auttamatta tekemättä. Tällä kertaa Jason hyppäsi plutoniumilla kulkevaan DeLoreaniinsa ja tehdä muljautti aikamatkan vuoteen <span style="font-weight: bold;">2037</span>! On se vaan äijä! Aikamatkansa aikana Jason koki jos jonkinlaista mielenkiintoista, katsotaanpa lyhyt yhteenveto hänen naputtelemastaan matkakertomuksesta.<br /><br /><blockquote><br />Hei Viittaritari ja Taistelukääpiö. Se on Jason "Möhkö" Jägerfelt täällä taas moro. Viidakkorumpu on epäilemättäkin saattanut jo tietoisuuteenne viimeisimmän projektini, aikamatkailun sekä kaikki ne journalistisen kehityksen mahdollisuudet joita moinen tieteellinen harppaus mukanaan toisi. Viime vuodet olen salaa bloginne taustatyön lomassa kehitellyt turvallista tapaa suorittaa moinen urotyö, ja iloksenne voin ilmoittaa että kunnian päivä on vihdoin koittanut: matkasin suoraan vuoteen 2037 kulkematta lähtöruudun kautta ja tein jos jonkinnäköisiä mielenkiintoisia löytöjä.<br /><br />Ensi töikseni heilautin itseni sillä hetkellä kuluneen vuoden rullaluistelun rata-SM -kilpailuihin haistelemaan 2030-luvun loppupuoliskon rullaluisteluskenen kuulumisia ja vointia:<br /><br />- 200 metrin sprintin voitti kevyen kahden metrin siipienvälin mitalla Jami Valtonen, elävän rullaluisteluvaikuttajan Jarmo Valtosen pojankloppi. Jarmo niittää kohtalonsa viitoittamalla tiellä edelleen itselleen nimeä Suomen maratonluistelun huipulla. Ihmiset pudistelevat epäuskoisesti päätään kysellen: "Miten ihmeessä se jaksaa", johon Jarmo vastaa lievästi hymähtäen: "No jos mä nyt lopettaisin niin enhän mä pääsis aamulla edes sängystä ylös." Pudonneeko omena kauas puusta?<br /><br />- Mailimatkat repi itseoikeutetusti nimiinsä luistelu-seremoniamestari Mika Poutalan pehkopäinen Floridassa syntynyt ja siellä harjoitteleva esikoinen Curtis "Notorious Lil' G" Poutala. Suuripöksyinen mailimestari on patsastellut Suomen keskipitkien rullaluistelumatkojen huipulla jo vuosia, eikä hänen tarvitse lainkaan lokkeilla isänsä keräämän suosion vanavedessä. Isä-Mikan jo toinen ghettovaikutteinen luisteluelokuva "Get Fast or Die Tryin'" on juuri saapunut elokuvateattereihin ja kriitikot ovat tähän asti pitäneet pätkää jopa parempana kuin edeltäjäänsä "One Mile" -kasvutarinaa. Elokuvia on erityisesti kehuttu niiden realistisesta otteesta rullaluistelun raakuuteen sekä tavasta, jolla katsojille esitetään rullaluistelussa vallitseva kastijaottelu. Elokuvat ovat Kummelien tapaan jättäneet pysyvän jälkensä länsimaiseen kulttuuriperimään: entisaikojen Westside-Eastside -romantiikka on nykyään vaihtunut nuorten hopparipoikien suussa Nylkky-Sprintteri -asetelmaksi.<br /><br />- 10000 metrin pistekilpailun voittajasta ei tänäkään vuonna päästy yhteisymmärrykseen. Kilpailun loputtua pistetilanne oli Juhana Karppisen eduksi 24-0 hänen kerättyään jok'ikisen kilpailussa jaossa olleen kiripisteen, mutta kilpailun päätuomari Ronaldinho Brandt riitautti mestaruuden epäiltyään Karppisen harrastaneen neljännen kierroksen toisessa kaarteessa likaista peliä. Ronaldinho ilmoittaa selvästi nähneensä, että Karppinen muutaman potkun ajan selkeästi sekoitti takanaan luistelleen kilpailijan rytmin ja täten murensi koko luistelijaryhmässä vallinneen harmonian. Ronaldinho Brandt haluaa korostaa, että hänen päätuomariuransa tavoite on täydellisesti puhdistaa rullaluistelusta kaikenlainen epäreiluus, epäurheilijamaisuus sekä epäesteettisyys. Perusteettomat irtiotot, liian leveät ajolinjat sekä käsien asennot ovat ennenkin johtaneet voittopokaalin poistamiseen kilpailun voittajalta eikä tämäkään vuosi tehnyt sääntöön poikkeusta. Edellisen kerran voitto on jäänyt riitauttamatta vuoden 2005 rata-SM -kilpailuissa, mutta tuonakin vuonna ilmassa oli havaittavissa tietynlaista sähköisyyttä asiaa koskien.<br /><br />- Rullaluistelu saattaa sittenkin saavuttaa olympialajin arvon jo vuoden 2042 New Delhin kesäolympialaisiin mennessä.<br /><br />Lopuksi muita vuoden 2037 uutisaiheita lyhyesti:<br /><br />- Sprintterilupaus Markus Puolakan uskotaan tänä vuonna saattavan loppuun asepalveluksensa, joka ensimmäisen kerran keskeytyi vuonna 2005 päällystön kanssa syntyneiden moraalisten erimielisyyksien vuoksi.<br /><br />- Suomen uskotaan vihdoin saavan oman pikaluisteluhallinsa. Entisen monimiljonäärin sekä urheilumoguli Hjallis Harkimon vähintäänkin yhtä mielenkiintoisesti nimetty poika Mörkö Harkimo on ilmoittanut rakennuttavansa Helsinkiin pikaluisteluradan sisältävän monitoimihallin vuodeksi 2042.<br /><br />Raportoin lisää jahka saan kerättyä riittävästi uraania suorittaakseni uusia löytöretkiä ajan virrassa. Täällä Jägerfeltin Jaska, housussa tuhti paska, tulevaisuus. Moro.<br /></blockquote><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-112213969910259692?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1120776451189442482005-07-07T23:51:00.000+03:002005-07-08T01:48:20.673+03:00<span style="font-weight: bold;">Maanantai:</span> Se alkoi kuin mikä tahansa muukin päivä Valtion Herkkukurkkukoulussa - ainoana erona normaaliin kasarmipäivään oli kuitenkin se mielenkiintoinen toteamus, että en ollutkaan kasarmilla. Olin autoni takapenkillä, autoa ympäröi humiseva hiljaisuus, joka kietoi itsensä rapaiseen vanhojen makkaroiden sekä märkien sanomalehtien hajuun. Kyseinen haju oli eriskummalisen merkillinen kahdella tavalla: märkien sanomalehtien haju muistutti epäillyttävästi märkien puiden lehtien hajua ja että tämä puiden tahi sanomalehtien kaltainen haju oli jollakin keljulla tavalla kantautunut mukaani autoon, josta heräsin. Kurkotin alaspäin vain löytääkseni taskuistani yllättäen märkiä puiden lehtiä siltä paikalta, jossa setelirahani olivat olleet. Luonto lienee ottanut omiaan takaisin. Kolikot se jätti. Hetken aikaa tilannetta arvoituani tulin siihen yksinkertaiseen päätelmään, että olin heräämässä juhannuksen vietosta erittäin voimakkaaseen alkoholin puutostilaan. Entistä mieltäkutkuttavamman päätelmästäni teki se, että tänä vuonna juhannus oli muistaakseni perjantaina sekä lauantaina, eikä suinkaan maanantaina. Noh, kaikesta huolimatta surrkealistinen viikkoni alkoi kieriessä autoni takapenkillä märkien lehtien hajussa heräillen juhannusrientojen aiheuttamasta kemiallisesta horroksesta. Tämän jälkeen kävelin tarmokkaasti kristallimetsän läpi ja pian olinkin takaisin 1. tiedustelukomppaniassa.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Tiistai:</span> Surrkealistinen viikkoni jatkui yhä omituisimmissa merkeissä huomatessani, että maanantaille merkitty liikuntatieteellisen tiedekunnan valintakoe järjestettiinkin kaikessa surrealistisuudessaan vasta tiistaina. Kaikeksi onnekseni en kuitenkaan herännyt keskeltä valintakoetilaisuuden kirjallista koetta, sehän se vasta katastrofi olisikin ollut - heräsin uimaosuuden pärähdettyä käyntiin. Veden ryöpsähtäessä sisään kaikista mahdollisista kehostani löytyvistä onkaloista lapsuudenaikaiset kuolemanläheiset tilanteeni vesien ääreltä palautuivat mieleeni ja tein mitä kuka tahansa surrkealistista viikkoa elävä ihminen tekisi: siirryin selittämättömällä tavalla ajassa eteenpäin suoraan opetustuokiotestiin. Matkalla tapasin <span style="font-style: italic;">Donnie Darko</span> -elokuvasta tutun hassun jäniksen mutta siitä enemmän myöhemmissä teksteissä. Opetustuokiolla opetin tarmokkaasti oppilailleni naruhyppelyn monimutkaisia saloja. Maustin tilannetta mielestäny hykerryttävän hauskalla kikka-kakkosella ja pian ryhmä aikuisia miehiä pomppikin villisti paikallaan ympyrää hyppynarut kädessään huutaen samalla <span style="font-style: italic;">"Jy-väs-ky-lä! Lii-kunta-Tieteel-linen!"</span> Tilannetta tarkkailleet paskamahat eivät ilmeisesti arvostaneet humoristista otettani hienosta tehtävästään ja rankoivat 27:llä pisteellä 40:stä. Pitäkää tunkkinne.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Keskiviikko:</span> Juuri kun luulin saavuttaneeni pohjakosketuksen, surrkealistinen viikkoni jatkui kieroutuneen kafkamaisissa meiningeissä. Heräsin 1. tiedustelukomppaniasta ja huomasin muuttuneeni yön aikana möhköfantiksi! Eräässä Nalle Puh -kirjassa kohtausta möhköfantin kanssa kuvaillaan mm. näin:<br /><br /><blockquote>"Apua!" huusi Nasu.<br />"Apua, apua! Siellä on Möhköfantti, hirveä Möhköfantti!"<br />Ja hän kipitti tiehensä minkä jaloistaan pääsi huutaen mennessään:<br />"Apua papua, näin möhkeän Hirmufantin! Hirmua, hirmua, söin apua Pöhköfantin!"</blockquote><br />Selvittyäni järkytyksestä jonka möhköfantiksi yön aikana muuttuminen oli aiheuttanut, olin täysin valmistautumaton minua seuraavaksi odottaneeseen stressipaukkuun. Olin jopa siinä määrin valmistautumattomassa henkisessä tilanteessa, että en välttämättä sillä hetkellä ymmärtänyt tilanteen vakavuutta: runkkuhousuni olivat kadoksissa. Voi pyhä mylväys! Voiko joku kuvitella sitä henkisen paineen ja tunteiden ristitulen musertavaa värettä? Yön aikana möhköfantiksi muuttumisen lisäksi alokas-poikasen rakkain omaisuus, runkkuhousut eli siis puolet alokkaan <span style="font-weight: bold;">Mustanaamio-asusta</span> <span style="font-size:85%;">[runkkupuku kokonaisuudessaan paita niskan yli vedettynä, puolustusvoimain uimahousut, maihinnousukengät sekä miehistövyö]</span> oli käyrällä tavalla sydämettömästi anastettu. Pohja se on minunkin säkissäni. Murjotin loppupäivän ja menin nukkumaan synkkänä kuin Valkeakosken taivas.<br /><br /><img src="http://mail.edu.kitee.fi/%7Etietavai/mustis/aito_mustanaamio.jpg" /><br /><br /><span style="font-weight: bold;">Torstai:</span> Toipuessani Mustanaamio-pukuni toisen puolikkaan ryökälemäisestä anastuksesta hoipertelin pelonsekaisin tuntein kohti kasarmimme ruokalaa, hätistellen verenpainettani mittaavia lääkärisetiä ja -lottia irti käsivarsistani sekä hiussuortuvistani joita minulla ei ole. Ruokalassa jotkut jaksoivat vielä muistuttaa jotta sinähän Kääpiö näytät aivan möhköfantilta, mutta annoin apinoiden apinoida. Möhköfantin kosto olisi suloinen. Hieroessani möhkälemäisiä silmämuniani puurokattilan höyryn muodostamassa usvassa näin kuitenkin jotakin, joka sai puurokauhan tipahtamaan kalmankankeista sormistani suoraan muonituskeskuksen laattalattialle ja leukani loksahtamaan auki kuin Pac-Manilla parhaina vuosinaan. Ilmielävänä muonalinjan toisella puolella kauhoi lautaselleen moniviljapuuromössöä naama norsunvitulla ei enempää eikä vähempää kuin itse Konsta Hietanen! Tenavatähti, Poika ja ilves, jalkapalloaktiivi Konsta Hietanen samalla kasarmilla, samalla moniviljapuuromössölinjalla nöyrän blogittelijaystävänne, allekirjoittaneen seurana - ellei jopa seuralaisena. Palaset loksahtelivat yhteen satojen telamiinojen voimalla: Konsta Hietanen on varastanut runkkupukuni housut! Ajatusmyrskyn iskettyä vetäydyin välittömästi pois ruokalasta suoraan yksikköön makaamaan punkkaani, heiluttelemaan möhköfanttihäntääni ja pohdiskelemaan. Konsta Hietanen, runkkuhousuvaras. Perkele.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Perjantai:</span> Viritellessäni ovelaa karhunrauta-and-other-yhdistelmä-ansaa kieron runkkupukuvarkaamme polvilumpioiden sekä perskarvojen menoksi jäin kiusallisesti toimistani kiinni Rouva Ylikersantille, joka välittömästi takavarikoi jäynävälineeni infrapunailmaisimine kaikkineen. Eukko otti mukaansa myös tupamme oven yläpuolelle asettelemani sangollisen tulikuumaa, poreilevaa öljyä. Höh, se olisi ollut mehukkain ansa ikinä. Oh well, 2000-luvun ansavälineiden puuttuessa jouduinkin lopulta turvautumaan perinteisiin, hyviksi todettuihin tiedustelijataitoihin saadakseni kiinni keljun Tenavatähden itse teossa. Ahtauduin varustekaappini hattuhyllylle lukkojen taakse, tst-vyön tilalle, aseinani alokkaan metsänraivauskirves sekä puolentoista litran pullollinen lohikäärmeen kyyneleitä. Suunnitelmanani oli varustekaapin avautuessa hypätä riettaan Mustanaamio-asuroiston niskaan tyhjentäen matkalla hänen niskaansa täyslaidallisen visvaa kemiallisesta taistelupullostani ja viimeistellä tilanne napauttamalla pahantekijältä taju kankaalle kirveen hamaralla puolella. Niputtaisin ilkiön nippusiteillä sekä nahkaremmeillä ja toimittaisin hänet yksikköupseerille - nyhdettyäni hänestä tiedot mustanaamiopukuni olinpaikasta. Naureskelin omahyväisesti oman suunnitelmani nerokkuutta, kyykkien varustekaappini ylähyllyllä taistelupullo sekä taistelukirves ojossa kuin vapauttamistaan odottava vieteriukko. Tänään syödään konstasoppaa...<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Lauantai:</span> Perkele, sanoi poika kun isä kuoli ja äiti haudattiin! Öisen vartijatehtäväni aikana olin torkahtanut korkeintaan muutamaksi minuutiksi ja runkkupukuvaras oli välittömästi käyttänyt tilanteen hyväkseen. Mustanaamiopuvun toinenkin puolikas, runkkupaita loisti poissaolollaan ja varustekaapin ovi oli lukittu ulkopuolelta tuplalukoin. Roisto piti minua pilkkanaan! Rynkytettyäni kaapin ovea tarmokkaasti useita kymmeniä minuutteja, Rouva Ylikersantti vapautti minut peltivankilastani rälläkkää ja sivuleikkureita käyttäen. Valtion varustekaapin ylähyllyn oven turmelemisesta jouduin tuliseen puhutteluun, oikeaan verbaaliseen <span style="font-style: italic;">tag team</span> -matsiin jossa minua riepoteltiin luutnantilta ja kapteenilta toiselle kuin räsynukkea, johon jokainen koulukiusattu uus-upseeri pystyi iskemään muutaman ilmaisen iskun. Raahauduin verilöylystä punkkaani kieriskelemään ja pohtimaan seuraavaa liikettäni. Varustekaapiston auki revitty ylähyllyn ovi irvisteli minulle vahingoniloisena katon rajasta ja saatoin sieluni korvin kuulla runkkupukuni kahisevan sen kirotun Konsta Hietasen yllä yläkerrassa, 2:n tiedustelukompanian tiloissa. Aurinko ryöpsyi sisään tuvan räppänöistä ja käytävällä kaikui seuraavan taisteluharjoituksen alkamisajankohta sekä varustus tasaisen paksuna puhepötkönä.<br /><br />Kääpiön ruumiin voitte lyödä, mutta henkeä ette murra koskaan. Runkkupukutilanne ei jää tähän.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-112077645118944248?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1119175478211884192005-06-19T11:31:00.000+03:002005-06-19T16:29:52.283+03:00- Rouva ylikersantti, alokas Taistelukääpiö, saanko puhutella?<br />- Jumalauta, alokas. Mitä te siellä ylhäällä teette? Olemme keskellä tykistökeskitystä, sirpaletta sataa ku Esterin perseestä ja te ette ole poterossanne suojautumassa? Haluatteko päästä hengestänne mitä? Missä poteronne on?<br />- Seisotte siellä, rouva ylikersantti.<br />- Ai, kappas vain. Niinpä taidan seistä. Heh heh, pahoittelen. Tuossa kas noin, olkaa hyvä.<br />- Kiitos, rouva ylikersantti.<br />- Niin, mitäs asiaa teillä olikaan?<br />- Olemme tuossa nuorten miesten yöllisissä keskusteluissa pohdiskelleet erästä asiaa, johon haluaisin nyt saada selvyyttä, rouva ylikersantti.<br />- No kysypä nopeasti sitten.<br />- Onko rouva oikeasti rouva, rouva ylikersantti?<br />- Anteeksi kuinka?<br />- Niin että onko teillä muna, rouva ylikersantti?<br />- Mitä helvettiä, alokas. Elämämme jona sen tunnemme päättyy minä hetkenä hyvänsä kehomme lävistäviin kranaatin- tai tykinlaukauksen sirpaleisiin tai viimeistään ensi torstaina tarjottavaan hernesoppa-annokseen muonituskeskuksessa ja viimeiseksi kysymykseksenne keksitte alkaa kysellä sukupuolestani?<br />- Kyllä, rouva ylikersantti. Katsos kun rouva ylikersantti on kaikessa karuudessaan ja sikaniskaisuudessaankin alkanut viimeisen kahden viikon aikana jostakin syystä näyttää joka päivä yhä kauniimmalta ja kauniimmalta. En tahtoisi heittää lusikkahaarukkaani nurkkaan tietäen että olen jossakin kohtaa ehtinyt vaihtaa vahingossa joukkojakin.<br />- Vaihtaa joukkoja?<br />- Muuttaa B-rappuun, rouva ylikersantti.<br />- Ehh?<br />- Ottaa kakkoseen. Olla <span style="font-style: italic;">niitä</span> poikia. Blue Oyster, nahkatakit, pilottilasit, kulttuurintuntemusta, pehmeä puheääni, Elton John...<br />- Aaa, sain. Lepo vain, alokas. Kyllä ainoa lerssi joka minulla kasvaa, löytyy otsastani. Ironisesti korvaan puuttuvaa munaani olemalla mahdollisimman vittumainen.<br />- Hieno kuulla, rouva ylikersantti. Paljonko muuten nousee penkistä?<br />- 105 kiloa, alokas. Oliko muuta?<br />- Varsin kiehtovaa, rouva ylikersantti. Kun ajattelee, että täällä armeijassa naiset ovat miehisempiä kuin miehet itse ja että kaikesta löyhkää tietynlainen maskuliininen ylimielisyys. Ongelmia ei korjata hoitamalla niiden lähteitä, vaan harjoittelemalla oireiden poistamista. Korostetaan loogisuutta, mutta päämääriin pyritään epäloogisilla tavoilla. Jos taitoa ei osaa, sitä ei opeteta alusta asti uudestaan vaan harjoitellaan tarpeeksi monin toistoin kunnes asian oppii vahingossa tahi väkisin. Virheiden julkituominen on virheistä suurin. Kaiken lisäksi muutamat kouluttajat ovat oikeasti amatöörejä. Pitkiä, monimutkaisia lauseita yhdistellään villisti toisiinsa eli-liitteillä, jonka seurauksena yksinkertaisenkin tehtävän ohjeiden antamiseen saattaa mennä viisikin minuuttia. Tuona aikana alokkaat seisovat rivissä hämmentyneinä tekemättä mitään eikä loppujen lopuksi kukaan oikeastaan tiedä, mitä pitikään tehdä. Viisi minuuttia on mennyt hukkaan ja sitten huudetaan ja myöhästellään omien urheilulajien harjoituksista. Huvittavaa.<br />- Mikäs vitun runoilijapoika te oikein olette, alokas? Imetään sitä hymyä.<br />- Kyllä, rouva ylikersantti.<br />- Jatkakaa.<br /><br />- Alokas Te!<br />- Rouva ylikersantti.<br />- Lepo. Näin tuolla <a href="http://kotisivu.mtv3.fi/llaura/tiramisu.html">kouluttajahuoneessa</a> jännän ilmoituksen seinällä. Siinä kyseltiin, että mitkä ovat viisi viime aikoina eniten kuuntelemaanne kappaletta. Haluaisin saada mielipiteenne asiaan.<br />- Anteeksi mitä?<br />- Voi jumalauta, alokas. Onko vika kuulossa vai sen ymmärtämisessä. Viisi kappaletta, luetelkaa!<br />- Ööh.. Ööh.. No tässäpä lista vapaassa järjestyksessä:<br /><br />Bobby Womack: Across 110th Street<br />Grandaddy: Stray Dog And The Chocolate Shake<br />Wyclef Jean feat. Refugee Allstars: Anything Can Happen<br />Nelly Furtado: Forca<br />Coldplay: Talk<br /><br />- Kiitoksia. Menenpä tästä täyttämään omaa listaani. Jatkakaa.<br />- Rouva ylikersantti!<br />- No mitä nyt vielä?<br />- Semmoista vaan ajattelin että kun te nyt sitten <span style="font-style: italic;">ilmeisesti</span> olette tuollainen.. nainen, niin olisiko mitään saumaa järkätä meikäläiselle pientä sutinaa viikonloppuvapaille? Kaksi viikkoa ilman vasenta tai oikeaa on pitkä aika, if you know what I mean.<br />- Voin leikkiä että en kuullut äskeistä, alokas. Jatkakaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111917547821188419?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1117951842128575142005-06-05T07:44:00.000+03:002005-06-05T09:22:08.060+03:00Hei kaikki Viittalandian ystävät. Paljon on tapahtunut ja usein on allekirjoittaneella ollut viime aikoina jopa se paljon puhuttu <span style="font-style: italic;">tilannekin päällä</span>, hermojen ajoittaisesta kiristyksestä puhumattakaan. Rullaluistelua olen ohjannut <span style="font-size:85%;">[onx pakko pitää kypärää?]</span>, tukkimieshommissa olen ollut <span style="font-size:85%;">[ei jumalauta, taas missasit yhden]</span>, ylioppilaaksi olen päässyt <span style="font-size:85%;">[stipendein]</span> ja autolla olen ajanut. Paljon. Autolla olen ajanut paljon. Riittääkö keskimäärin 200-300 km päivittäin? No ei nyt ihan. Ehkä 1000 kilometriä päivittäin. Yhteen suuntaan. Olen siis ajanut paljon autolla. Ihan liikaa.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">L</span>ähdetäänpä epäilemättäkin tärkeimmästä; se kuuluisa telkkarijuttuhan tulee ulos 10.6. perjantaina klo 10 alkaen jommalla kummalla Ylen kanavista. Ei se kai mikään salaisuus enää ole, leijalta kuulostamisen uhallakaan. Onhan se naamavärkki ollut esillä tuolla otsikon vasemmalla puolella muutenkin, siis se jolla on se ruotsalaistestissä menestynyt pyöräilykypärä päässä ja alistajalasit persoonallisuuden korvikkeena. Tiedoksi hameväelle, tai lähinnä ehkä <a href="http://varovaan.blogspot.com/">Ainailonalle</a>, jutussa esiintyy myös se surullisen kuuluisa <a href="http://viittakaksikko.blogspot.com/2005/02/whatever-turns-you-on.html">puku</a>. Yritin kyllä löytää jostain jutun siimeksestä ovelan aukon mainita oheisesta blogitoiminnastani ja kenties hiukan iskeä silmää blogistanin muillekin asukeille, mutta aukkoa ei yksinkertaisesti löytynyt. Sori siitä. Toisaalta, eipä Ilona meikäläisiä ole vieläkään linkannut.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">L</span>askutavasta riippuen olen kätellyt noin kahtatuhatta ihmistä viimeisen muutaman päivän aikana. Liikuntasihteereitä, lakkiaisvieraita, maahantuojia, ohjaajia ja välillä ventovieraita vastaantulijoitakin. Kättely on siitä jännä laji, että siinäkin kehittyy. Oma salainen kädenpuristus muodostuu jo muutaman kerran jälkeen ja alkaa siitä pikkuhiljaa hioutua Omaksi Persoonalliseksi Käsitervehdykseksi. Jotkut kallistavat kättä lievästi vasempaan, jotkut voimakkaasti oikeaan. Jotkut yrittävät päästä pätemään ja kiskaisevat kättä itseensä päin loukatakseen käteltävänsä henkilökohtaista reviiriä ja näyttääkseen kenen penis on pisin. Moinen kusemiskilpailu lähinnä naurattaa. Sitten on niitä jotka eivät kättele lainkaan vaan luovat oman henkilökuvansa piiloutumalla nimikkeensä tai työtehtävänsä taakse: terveisiä vaan Loimaan torivalvojalle. Miettikää sitä virkaa. Torivalvoja. Henkilö, jonka vastuulla on valvoa ettei torille pystytetä luvattomia kojuja tai esimerkiksi taittotuoleja. Eukko hengailee Loimaan torilla päivät pitkät ja tulee vihaisena sähisemään viereen jos epäillyttävää toimintaa tapahtuu. <span style="font-style: italic;">"Tämä on vain minun työtäni, poikakulta."</span> No kuule Loimaan torivalvojakulta, tämäkin on minun työtäni, jonka on tilannut Loimaan kunnanjohtajan hyväksymän budjetin rajoissa ja hänen suostumuksellaan Loimaan liikuntasihteeri ja jos tulet vielä tielle naurettavine virkoinesi ja näennäisine auktoriteetteinesi, teltta pystytetään PERSEREIKÄÄSI. Niin. Sainpa sanottua. Toivottavasti luet tämän. Persereikä.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">E</span>ipä sitä tekstien kirjoittelua aloittaessa arvannut että päätyisi suomalaisen blogimaailman seuratuimpien blogien linkkilistalle. Se on ollut blogin kirjoittamisessa parasta, tunnustus. Oikeasti hyvät kirjoittajat pitävät jutuistasi niin paljon että suosittelevat pötkäleitä muillekin - paras mahdollinen palkinto sielunsa vuodattamisesta näppäimistölle. <a href="http://turisti.blogsome.com/">Turisti</a>, <a href="http://kotisivu.mtv3.fi/llaura/tiramisu.html">Tiramisu</a> ja monet muut joiden osoitteita en näin äkkiseltään krapulapäissäni saanut esiin kaivettua, kiitos kuuluu teille. Ilman pohjatonta kävijävirtaanne olisi Viittakaksikkoon painetut tekstit täysin yhdentekevää sanahelinää, henkilökohtaista itseterapiaa internetpaskan virrassa. Ja kyllä sieltä Vaanilastakin aina välillä palttiarallaa sata kävijää tipahtaa visiitille kunhan kissanomistajat siellä päässä muistavat pikku pesäkkeemme mainita. Linkkiähän sieltä ei vielä meille tosiaan ole, koska ilmeisesti urheiluun aka terveellisiin elämäntapoihin liittyvien blogien linkkaus ei ole se Juttu vielä. Can't blame ya, akateemikkojahan me kaikki täällä olemme. Tai siis täällä vain yritetään.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">C</span>aipiroscaa, Vernet Brankkoo Ja Sitä Rataa mentiin niinkuin räppibiisissä konsanaan jälleen eilen. Syynähän oli tietenkin se kuuluisa merimieslakki, jonka elämänsä viisaimmillaan olevat ihmiset päähänsä saavat painaa. Note to self: Rosendahl-hotelli Tampereella on virhe. Jonotettuani 20 minuuttia sisään valkolakkimeressä, 40 minuuttia baaritiskille ja 10 minuuttia baaritiskillä palvelua, totesimme jotta kiitos ja anteeksi ja loppuilta menikin lyhintä jakelupistejonoa etsiessä. Jännä juttu, kuinka kaikkein isoimmat juhlat menevät aina aivan munilleen. Noh, kaikesta huolimatta krapulaisena herättiin taas Viittaritarin sohvalta ja riennettiin kirjoittamaan se kuuluisa pousti, jossa kiitellään kiitettävät, tilitetään tilitettävät ja saatetaan ympyrä loppuun. Se kuuluisa viimeinen pousti. Ai täh?<br /><br /><span style="font-weight: bold;">B</span>rutaalia kuin se onkin, myös asepalvelus kirii Taistelukääpiön kintereille ja tekee sen huomenna. Pituusrajoitteinen Taisteluhenkilö pääsee vihdoin oikeasti taistelun makuun kun ilmoittautuu paikalle Lahden Urheilukouluun kello kahden aikaan iltapäivällä ja omistaa seuraavan vuoden elämästään enimmäkseen vitutukselle ja hampaiden kiristykselle. Ja viikonloppulomille. Päivityskatkos astuu virallisesti voimaan siis huomenna, jolloin juttuloiden määrä tipahtaa entistä epämääräisemmäksi kuin se viime viikkojen aikana on ollut. Hiukset lähtevät maanantaiaamuna kahdeksan aikaan, joten silloin aamukahvilla olevat blogittelijat voivat päästää yhteen ääneen makean paskaiset naurut ja hymyillä sen jälkeen huvittuneesti.<br /><br />Poikabänditukkaista Kääpiötä saa tulla kättelemään ihan vapaasti jos raitilla törmäämään satutaan. Pääasiallisina paikkoina taitavat olla Lahti ja Tampere, mutta ympäri Suomeahan tässä rullaluisteluhommien perässä kohlotaan edelleen. Perjantain jälkeen tiedätte miltä näytän liikkeessä ja täydessä stereoäänessäkin, joten tunnistamisen ei pitäisi tuottaa suunnatonta tuskaa. BTW: tanssikohtauksissa en ollut ihan parhaimmillani, liikkeitä löytyy pakasta enemmän ja parempiakin. Liikuntatieteellisen valintakokeiden kutsu tipahti postiluukusta perjantaina, joten jos jokin tallukka sinne samaan aikaan eksyy, potkaiskaa vaikkapa perseelle tai lyökää avarilla kallopalloon. Omien kavereiden tapaamismahdollisuuksien vähetessä kaikki uudet tuttavuudet ovat enemmän kuin tuhat jänistä. Ai niin juu, pakkohan se on koittaa:<br /><br />Lahden suunnalta etsitään katseenkestävää, huumorintajuista neitiä vuoden kestävään, molempia osapuolia tasaisesti hyödyttävään Yhteistyö-, Ystävyys ja Avunantosopimukseen. Omaathan positiivisen elämänasenteen ja vähintään 18 vuotta ikää. Tai isosiskosi paperit. Maksimissaan vuoden pituisin hauskanpitoterveisin, nimim. UKK86<br /><br />Kiitos ja anteeksi, Taistelukääpiö poistuu nyt Valtion Herkkukurkkukouluun opettelemaan elämistä. Hei hei.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111795184212857514?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1116920315679904332005-05-24T10:38:00.001+03:002005-05-24T11:16:01.523+03:00<a href="http://maddox.xmission.com/">Maddoxin</a> toiminnasta innostuneena päätin itsekin ryhtyä harjoittamaan taidekriitikon aliarvostettua ammattia. Etsiessäni itselleni sopivaa genreä, huomasin taidekriitikkojen alalla vallitsevan kamalan aukon: lasten piirrustukset ovat jääneet täysin vaille huomiota. Löydöstäni virtaa löytäneenä sukelsin syvälle lasten taiteen maailmaan ja lopulliset päätelmäni olivat huolestuttavia. Nykyajan lapset ovat aivan hirveitä piirtäjiä ja heidän piirrustuksensa edustavat täysin vääristynyttä arvomaailmaa! Oikeasti, jokin ratas jää nyt pyörähtämättä. Katsokaa sattumanvaraisesti valittuja esimerkkejäni.<br /><br /><a href="http://photos1.blogger.com/img/91/1662/640/piirus1.jpg"><img class="phostImg" src="http://photos1.blogger.com/img/91/1662/400/piirus1.jpg" border="0" /></a><br /><span style="font-weight: bold;"><br />Anni, 5 v.</span> Annin neonvärein sävytetyn pullamössön on ainakin lähteen mukaan tarkoitus esittää rakastettua, demokraattisesti valittua valtionpäämiestämme Tarja Halosta. Mitä ihmettä? Miksi pätevä politiikko ja fiksu esiintyjä on asetettu reiveissä pyörivän Veli Tuckin asusteeseen? Teetkö pilkkaa rakkaasta presidentistämme, Anni? Siristän silmiäni ja yritän ohittaa sen tosiasian, että Anni tietoisesti raiskaa Halosen hyväksi kehutun tyylitajun, mutta seinä tulee vastaan välittömästi: Tarjalla on vaaleanpunainen naama! Voi herranjestas Anni, ihmiset ovat väriltään vaaleanruskeita! Katso Barbilaatikkoosi. Ovatko Barbisi vaaleanpunaisia? Ai niin, ja viimeksi kun tarkastin, Tarja Halosella ei oltu terveystarkastuksessa havaittu minkäänlaisia olkapään epämuodostumia tahi quasimodomaisia kyttyröitä. Mitä seuraavaksi, Anni? Hirtetään epämuodostunut vaaleanpunainen sekasikiö ja heilutellaan ilmassa palavia soihtuja ja heinäseipäitä? Ihmiset ovat erilaisia, eikä heitä pidä sen vuoksi tuomita. Tulet huomaamaan ihmisvastaisen asenteesi ystäviesi määrässä, Anni.<br /><br /><a href="http://photos1.blogger.com/img/91/1662/640/crapart2_2.jpg"><img class="phostImg" src="http://photos1.blogger.com/img/91/1662/400/crapart2_2.jpg" border="0" /></a><br /><br /><span style="font-weight: bold;">Rachel, 7 v.</span> Kuvan tarkastelun jälkeen sisälläni vellonutta tunnetta voi kuvata vain yhdellä sanalla: huolestuneisuus. Jos kuvaa katsoo oikein tarkasti, voi huomata että kaikki siinä esitetyt henkilöt ovat valkoihoisia. Vesi on valkoista. Jopa sateenkaarikin on valkoinen! Rachel, esittääkö tämä omaa ihanneyhteiskuntaasi, jonka kaikki asukit ovat alipainoisia valkoihoisia? Sateenkaari kaartaa horisontin halki täysvalkoisena ja muut värit ovat tukahdutettuja? Täydellisessä yhteiskunnassa on vain yksi rotu ylitse muiden, kaikki muut on häivytetty jonnekin sinisen taivaan tuolle puolen unohduksen verhon taa? Hyvä yritys, Hitler.<br /><br /><a href="http://photos1.blogger.com/img/91/1662/640/eetu10.jpg"><img class="phostImg" src="http://photos1.blogger.com/img/91/1662/400/eetu10.jpg" border="0" /></a><br /><br /><span style="font-weight: bold;">Eetu, 10 v.</span> Eetu jatkaa ihanneyhteiskunnan tutkimista omalla, epämääräisellä tavallaan. Yläreunan tekstiä aikani tuijotettuani sain erotettua siitä kaksi sanaa, yes ja no, joista yes on ilmeisesti ruksitettu. Eetu käy siis sisäistä kamppailua oman itsensä kanssa, hän ei täysin pysty päättämään onko hän puolesta vai vastaan. Tosin kyllähän skitsofrenia aina yksin olon voittaa, vai mitä Eetu? Tosin kuvasta on vaikea päätellä, mitä vastaan piirtäjä on loppupeleissä asettunutkaan. Vastustaako Eetu tiesulkuja? Ovatko pinoon kasatut polttopuut täydellisen yhteiskunnan este numero yksi? Jos kuva esittää konekivääriä, on se ehdottomasti hirvein konekivääri jonka olen ikinä nähnyt. Vasemmassa alareunassa esiintyvä saatanallinen symboli viimeistelee sekasortoisen hyökkäyksen ihmisen omaa vapaata tahtoa vastaan. Mihin tässä pitäisi enää uskoa?<br /><br /><a href="http://photos1.blogger.com/img/91/1662/640/crapart2_4.jpg"><img class="phostImg" src="http://photos1.blogger.com/img/91/1662/400/crapart2_4.jpg" border="0" /></a><br /><br /><span style="font-weight: bold;">Jon, 8 v.</span> Ding dong, täältä tulee paskamobiili! Ihan oikeasti, en ole ikinä nähnyt paloautoa, joka olisi noin pahasti parranajon tarpeessa. Katsokaa sitä! Hyi saakeli. Jos joutuisin ansaan palavan kerrostalon kahdeksanteen kerrokseen, en ehkä haluaisi tuollaisen punaisen karvamöhkäleen pelastavan minua. Antaisin mielummin liekkien niellä minut ja jättäisin hirvityksen tehtäväksi pelastaa joku toinen onneton, joka joutuu suoriutumaan loppuelämästään tietäen että hänet on pelastanut kulkuväline, joka pilkkaa kaikkea mikä on hyvin ja oikein tässä maailmassa. Hirveää, Jon. Kertakaikkiaan hirveää.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111692031567990433?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1116757384452757592005-05-22T13:22:00.000+03:002005-05-22T13:23:04.456+03:00Seuraavaksi eräs juonenkäänne uudesta Tähtien Sota -elokuvasta niille, jotka eivät sitä ole vielä nähneet:<br /><br /><span style="font-size:130%;"><span style="font-weight: bold;">ANAKIN SKYWALKER <span style="font-size:180%;">ON</span> DARTH VADER!</span></span><br /><br />Ai niin, varokaa: tämänpäiväinen blogaus saattaa sisältää spoilereita.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111675738445275759?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1116625617505029742005-05-21T00:27:00.000+03:002005-05-21T00:50:33.650+03:00Näinen juo <strong>kahvia</strong> valkoisesta Arabia-kupista. Naurahtaa seuralaiselleen ja karistaa tupakastaan tuhkakupin virkaa toimittavaan ylösalaisin käännettyyn kukkaruukkuun.<br /><br />On kevät.<br /><br />Kolme nuorehkoa miestä seisoo kadunkulmassa kaupan ovien edessä. Vasemmassa kädessä elämää viilentää tummanruskea lasipullo, jota tasapainottaa oikean käden <strong>syöpäkääryle</strong>.<br />Pilottitakki on varmaankin kuuma asuste.<br /><br />On kevät.<br /><br />Kaksi teini-ikäistä tyttöä syöksyy amerikkalaisesta pikaruokaravintolasta ulos. Hieman vanhempi miehenalku seuraa perässä ja yrittää rauhoitella selvästi humalaisia maamme toivoja.<br /><br />On kevät.<br /><br />Kebab -paikan edessä omistaja keskustelee asiakkaan kanssa. Tupakka palaa, <strong>t-paita</strong> antaa tarpeeksi lämpöä ja kauppa käy.<br /><br />On kevät.<br /><br />Sisäpihalla Viittaritari punttaa <strong>maastopyörää</strong> ulos porraskäytävästä. Punasävyinen pyöräilykerrasto (sic!) sointuu pyörän rungon väriin.<br /><br />On kevät.<br /><br />Toisaalla keski-ikäinen mies kääntyy Ritarin kotikadulle <strong>mustalla pakettiautollaan</strong>. Työhaalarit tuovat mukavan kontrastin tunnetun saksalaisen autonvalmistajan laadukkaaseen työjuhtaan.<br />Ilma on kaunis ja liikennettä ei ole kovin paljon.<br /><br />On kevät.<br /><br />Ritari hyppää kuraisen pyöränsä selkään.<br /><strong>Loks</strong>, sanoo vasen lukkopoljin.<br /><strong>Loks</strong>, sanoo oikea lukkopoljin.<br /><br />On kevät.<br /><br />Musta pakettiauto kaartaa alas kohti amerikkalaista pikaruokaliikettä, ohi kebab-paikan.<br />Vauhti on <strong>maltillinen</strong>, eihän tässä ole mihinkään kiire.<br /><br />On kevät.<br /><br /><strong>Skriits</strong>, sanoo Ritarin etujarru sankarimme väistäessä humalaista kolmikkoa.<br />Japanilaisen valmistajan laautuote pakotetaan takaisin ajotielle. Yhdistetyllä jalkakäytäväpyörätiellä ei ole turvallista ja tiellä on hyvin tilaa.<br /><br />On kevät.<br /><br />Koskesta katsoen vasemmapuoleisin nuorehko mies huomaa ajotietä lähestyvän pyöräilijän.<br />Osoittaa ruskella pullollaan. Muutkin kääntyvät katsomaan.<br />On se vaan näky tiukoissa housuissaan ja Saeco -tallin paidassaan.<br /><strong>Naurettava? </strong><br />Sitäkin.<br /><br />On kevät.<br /><br />Ylempänä kadulla musta pakettiauto <strong>kiihdyttää vauhtia</strong> huomattuaan pyöräilijän. Noin metri ennen tien sivussa säntillisesti ajavaa Ritaria keski-ikäinen autonkuljettaja kääntää rattia n. <strong>60 astetta vasempaan</strong>.<br /><br />On kevät.<br /><br />Ritari huomaa mustan auton kiihdytyksen ja äkillisen ohjausliikkeen.<br /><strong>Ohjausliike oikeaan.</strong><br />Tilaa auton ja violetin nousukahvan välille jää ehkä noin kahden puhelinluettelon verran.<br /><br />On kevät.<br /><br />Musta pakettiauto kaasuttaa entisestään ja kääntyy seuraavasta tienhaarasta vasempaan.<br />Ritari tuijottaa sydän pamppaillen etääntyvää autoa (<i>"mitä vittua tapahtui?"</i>).<br />Kääntää pyörän ympäri.<br /><br />On kevät.<br /><br />Pyöräilijä saavuttaa portin eteen pysähtyneen auton. <strong>Loks</strong>, sanoo lukkopoljin.<br />Vasen jalka osuu maahan.<br /><br />On kevät.<br /><br />Mustan pakettiauton kuljettaja istuu autossaan. Kurottaa kätensä, avaa oven, astuu ulos.<br />Ritari kärttää järkyttyneen kuuloisena "<i>Mitä vittua sää oikein yritit? Tappaa mut?</i>"<br /><br />On kevät.<br /><br />"<i>Niin. Tappaa. Tappaa tollaset pitäis.</i>" sanoo keski-ikäinen mies noustessaan autosta.<br />Suoristautuu, <strong>puhisee suorastaan raivosta.</strong><br />"<i>Määkin oon pyöräillyt. Sun pitäis tietää ettei tossa saa ajaa. Tappaa pitäis</i>".<br /><br />On kevät.<br /><br />Ritari ei tiedä mitä sanoa. <strong>Mitä edes voisi sanoa?</strong><br />Mies puhisee edelleen sankarimme paetessa paikalta mustan pakettiauton ja kuljettajan <strong>tuntomerkit</strong> mielessään.<br /><br />On kevät.<br /><br /><strong>Tämä ei jää tähän.</strong><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111662561750502974?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Viittaritarihttp://www.blogger.com/profile/04171122546670902828noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1116431400961879922005-05-18T16:24:00.000+03:002005-05-18T18:50:00.970+03:00Soitin tänään erääseen asiakaspalvelunumeroon reklamaatio-osastolle. Nauhoitin keskustelun ja tilasin siitä paremman suomenkielisen sanan puuttuessa <span style="font-style: italic;">transkriptin</span>:<br /><br />- Elämäpalvelu, Liisa. Kuinka voin auttaa?<br />- Se on Taistelukääpiö täältä Tampereelta moro. Haluaisin palauttaa erään tuotteenne.<br />- Toki herra Kääpiö. Mistä tuotteesta on kyse?<br />- Mun elämäni potkii mua päähän. Te lupasitte kun mä sen ostin, että se toimii ilman suurempia ongelmia ja että viihtyminen siinä riippuu pääosin omasta asenteestani. Mutta vaikea tässä on nyt asennoitua oikein kun se haraa niin hemmetisti vastaan. Milloin on jalka perseessä ja milloin korvassa.<br />- Vai niin. Odottakaapa hetki. Yhdistän.<br /><br />Tässä välissä minulle soitettiin Tohtori Sykerön tunnusmusiikki kaikenkaikkiaan viisi ja puoli kertaa uudestaan, kunnes puhelimeen vastasi sama nainen kuin aikaisemminkin.<br /><br />- Elämäpalvelu, Liisa. Kuinka voin auttaa?<br />- Ehh.. Se on Taistelukääpiö Tampereelta morjes. Korjaa jos olen ihan väärässä, mutta yhdistitkö sinä äsken puhelun itsellesi?<br />- Olen pahoillani, mutta en tiedä mistä puhutte. Sehän olisi mahdotonta, epäloogista sekä typerää. Mikä olikaan ongelmanne?<br />- Niin. Elämä potkii mua nyt päähän niin kovaa että haluaisin palauttaa sen. Ei tarvitse edes antaa rahoja takaisin.<br />- Herra Kääpiö, voisitteko hieman tarkentaa. Emme voi suorittaa reklamaatiota näin vajavaisilla perusteilla.<br />- Mutta kun en halua rahaa! Haluan vain päästä e --<br />- Olkaa hyvä ja tarkentakaa elämässänne ilmenevä toimintahäiriö herra Kääpiö, jotta reklamaatio voidaan suorittaa.<br />- Vai niin. No tilannehan on tämä: viikko sitten istuin autossani Tullintorin liikennevaloissa, ja yhtäkkiä edessäni oleva harmaa mersu lähti peruuttamaan hallitsemattomasti minua kohti. Iskin pakin silmään ja peruutin autoni pois alta jotta osumaa ei tulisi, mutta päädyin kolhaisemaan takanani ollutta Renault Meganea vetokoukullani. Harmaa mersu kaasutti karkuun, jonka jälkeen Meganen vihainen kuski tuli kyselemään minulta, jotta onkos pojalla vakuutukset kunnossa. Päädyin lopulta maksumieheksi, Megane-kuskin autosta oli rekisterikilpi hieman vääntynyt ja sen hinnaksi tuli 700 euroa. Pitihän koko etupuskuri irrottaa ja maalata uudestaan koska rekisterikilpi oli vääntynyt. Nyt makselen sitä pois koko elämäni ajan korkeampina vakuutusmaksuina.<br />- Mutta tehän peruutitte sitä Meganea keulaan. Teidän kuuluukin maksaa.<br />- Hei! Kumman puolella te oikein olette!?<br />- Me olemme Totuuden puolella. Te peruutitte viatonta Megane-kuskia keulaan ja teidän tulee maksaa. Tämä ei vielä oikeuta minkäänlaisiin korvauksiin yhtiöltämme.<br /><br />- Johan mä kerran sanoin, että en halua rahaa. Liisako se oli?<br />- Liisapa hyvinkin. Oliko teillä muuta, herra Kääpiö?<br />- No itseasiassa kyllä. Sain vasta tänään toisen Jyväskylän liikuntatieteellisen pääsykoekirjoista. Lähden asepalvelustani suorittamaan erääseen urheilupainotteiseen komppaniaan kolmen viikon kuluttua, joten missäs välissä mun pitäis nämä 980 sivua sisäistää? Ja sitten vielä ne lajitestit. Ei ehdi, ei.<br />- Kauanko teillä on ollut aikaa lukea niitä kirjoja?<br />- No lukion mä sain loppuun tossa joku kuukausi sitten kun oli viimeiset kirjotukset. Mutta --<br />- Eli teillä on ollut loppujen lopuksi vaikka kuinka paljon aikaa käytettäväksi niiden 980 sivun lukemiseen, eikö olekin? Olette lusmuilleet, herra Kääpiö!<br />- No paskan vitut ole lusmuillu! Mä olen ollu töissä! Puhelin soi kokoajan, bensaa kuluu, koirat haukkuu ja karavaani kulkee. Kyllä sä tiät.<br />- Itseasiassa en tiedä, herra Kääpiö. Voisitteko selventää.<br />- Ei jumalauta, ainako teille virkailijoille pitää selventää ja selventää selvennyksien selvyyksiä? Onko siellä edes ihminen vai onko siellä joku kone joka puskee kahden minuutin välein ton saman viestin "VOISITTEKO SELVENTÄÄ?" Onko siellä ihminen vai kone, hä hä?<br />- Elämäpalvelu, Liisa. Kuinka voin auttaa?<br />- Aargh! Kääpiö vihainen! Kääpiö tappaa!<br />- Valitettavasti tähänastiset näyttönne eivät vieläkään oikeuta rahojen palautukseen, herra Kääpiö. Reklamaatio on tarkkuutta vaativa prosessi, mehän olisimme piakkoin konkurssissa jos sysäisimme kaikki vähäiset pennosemme jokaisen vastaantulijan kukkaroon.<br /><br />- Huoh.. Viimeisen kerran <span style="font-style: italic;">neiti Säpsä</span>, mä en tarvi teidän rahojanne vaan mä haluan vain eroon tästä kirotusta perseellepotkijaelämästä.<br />- Haluatteko te eroon elämästänne vaiko vain kaikista vastoinkäymisistänne?<br />- Täh? Mitä tarkotat?<br />- Herra Kääpiö, tunnutte haluavanne heittää koko elämänne menemään siksi että se potkii teitä ajoittain erinäisiin ruumiinosiinne. Mutta eikö se juuri ole elämän idea, että välillä mennään ylämäkeen ja välillä alamäkeen? Eikö sen takia osteta rakennussarja, että sen voi itse rakentaa mieleisekseen ja sen kanssa voi puuhastella? Eikö sen takia osteta piirrustuspaperia, että siihen voi itse piirtää mieleisensä kuvan?<br />- Öhh.. Niin tuota..<br />- Ettekö te itse todenneet eräässä blogissanne Seabisquit-elokuvaa lainaten, että <span style="font-style: italic;">"You don't throw an entire life away just cause it's banged up a little?"</span> Ettekö todenneet, herra Kääpiö? Kiistättekö?<br />- Mut.. Mut.. En kiistä.<br />- Joten kerätkääpä nyt se säälittävä olemuksenne kasaan herra Kääpiö, ottakaa härkää sarvista ja pistäkää asiat kuntoon. Ja lopettakaa minun aikani tuhlaaminen! Hyvästi.<br />- Hei, odottakaa vielä. Pyydän!<br />- Mitä vielä, herra Kääpiö?<br />- Voisitteko antaa vähän vinkkejä että miten tätä hommaa nyt lähdetään tästä eteenpäin sitten hoitamaan?<br />- Vai niin. Odottakaapa hetki. Yhdistän.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111643140096187992?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1116096518919664252005-05-14T21:42:00.000+03:002005-05-14T21:52:07.643+03:00Koska seuraavan jutun matka kallopallosta näppäimistölle ja sieltä Internetin kirjavaan tietoviidakkoon on vielä täysin alkutekijöissään, ostan aikaa paljastamalla <span style="font-weight: bold;">kilpailutekstini</span>, jolla osallistuin abiturienteille tarkoitettuun Pikku Finlandia 2004 -kirjoituskilpailuun. Panoksena oli ei enempää eikä vähempää kuin paikka Jyskylän yliopistossa kirjallisuutta pumppaamassa - ja munilleenhan se meni. Poikani karsiutui pois heti alkupeleissä ja Oikeat Kirjallisuuden Harrastajat pääsivät tänäkin vuonna oikeuksiinsa... Eli pysytellään vaan jatkossakin ihan rauhallisesti täällä blogilandian puolella, jossa tekstejä eivät sido laatustandardit eivätkä tuomaristot. Pötkäle, var så god. <span style="font-size:85%;">[se on pitkä]</span><br /><br /><blockquote>Meiso<br /><br />Maailma on pullollaan marginaaliolioita. Ihmisiä, elämäntapoja, aatteita, paikkoja ja teoksia, jotka eivät mahdu normaalin elämän piirtämiin raameihin. Ne murjovat itselleen reiän purkulekalla, pomppivat hevoslaukkaa ulos betonisista karsinoistaan ja ilkkuvat niille onnettomille, jotka tyytyvät elämäänsä neljän seinän sisällä. Marginaalioliot ovat kuitenkin runsaudestaan huolimatta harvinaisia. Joidenkin katkerana kohtalona on vapauduttuaan lukittua uuteen karsinaan, tekemällä tehtyjen osastolle. Näiden perhosten lento katkeaa liian aikaisin. Näiltä perhosilta puuttuvat neljä mieleen painuvan otuksen tunnusmerkkiä: omat aidot ajatukset, perustellut uudet mielipiteet, tuore idea ja iskevä, toimiva toteutus. Näitä elementtejä etsiessään on moni marginaaliotus kuollut, kivettynyt ja heitetty luonnontieteellisen museon seinälle kaiken kansan ilkuttavaksi: Marginalius Idioticus, häviäjäsirkka.<br /><br />Aikana, jolloin neljä elementtiä löytyvät vain kerrostalosta, ilahduttaa Buster Keaton – Elämä ja teot kuin parkkiautomaatin juurelta löytyvä kahden euron kolikko. Kari Hotakaisen sieluntuote häkellyttää tuoreudellaan ja vahvalla otteellaan, se viskoo neljän seinän sisällä tallustelevia, hölmistyneitä massaotuksia keltaisilla lumipalloilla. Pääosumia satelee, kun Buster Keaton yksi toisensa jälkeen rikkoo kirjallisen ilmaisun rajoja kuin ne olisivat betonin sijaan japanilaisen lähiötalon paperiseiniä. Buster Keaton on kirja, jonka sisällä asuu dokumenttielokuva, runokokoelma, novellilajitelma, palautelaatikko, muistivihko sekä ennen kaikkea kertomus oravanpyörän ulkopuolella syntyneestä ihmisestä.<br /><br />Buster Keaton kertoo oman elämänsä rakenteesta varmoin ottein. Hän on varaosamyyjä, joka ei tunne moottorin rakennetta ja toimintaa, koska hänen ei tarvitse. Hän tekee vapaa-ajallaan humoristisia mykkäelokuvia, joiden olemassaolon tarkoitus on vain naurattaa ihmisiä. Hänen vanhempansa eivät ymmärrä häntä sen enempää kuin hänen työkaverinsakaan. Hän on työkalulaatikko, jonka sisäistä rakennetta kukaan ei ymmärrä, mutta jonka päälipuolisesta tutkinnasta ihmiset muodostavat oletuksia. Hän puhuu kolmesanaisin lausein, koska kaikki muu on ylimääräistä painolastia - persoonallisuus on vain matkan varrella vaatteisiin tarttuvaa nukkaa. Hänen yksiössään on 30 neliömetriä tilaa ja sänky on huoneen keskellä. Hän on ihanteellinen arkkityyppi, massaotuksen märkä uni. Hän on tavattavissa vain virka-aikoina, hän elää selvittääkseen, miksi hänen vaimonsa pitää hänestä. Hän korvensi lopullisesti karjamerkkinsä tapaan, jolla luen kirjoja ja kirjoitan tekstejä.<br /><br />Muut ihmiset kytköksissä Busterin vaihtoehtoelämään latelevat hänestä mietteitään kuin dokumentissa. Voin kuvitella kameran, mustan taustan, haastattelijan takaraivon ja kuvaruudulle ilmestyvän tekstin: ”Mike Tyson, Busterin ystävä.” Samalla viivalla, samalla jakkaralla ja saman kameran ääressä ovat niin Charlie Chaplin kuin hänen vanhempansakin. Busterista otetaan selkoa peilaamalla eri ihmisten kokemuksia hänen elämästään ja teoistaan. Hänen päämääräänsä etsitään seuraamalla hänen jalanjälkiään. Saamme luettavaksemme hänestä kirjoitettuja työtodistuksia ja haastatteluja. Raavimme pintaa. Syvennymme hänen itsensä kirjoittamiin mietelmiin ja muistiinpanoihin, hukumme tuoreiden ajatusten mereen räpiköimättä vastaan. Omaksumme hänen kirjoitustyylinsä ja filosofiansa, mielemme täyttyy itämaiselta pohdiskelulta tuntuvista viisauden- ja mietteiden hippusista, tipahdamme tyhjän päälle kirjan loppuessa. Aloitamme alusta ja lähestymme sivu sivulta betoniseinässä ammottavaa reikää. Onko meistä sen läpi kulkijoiksi, vai olemmeko naimisissa kymmensanaisiin lauseisiimme, itse kehittämiimme persoonallisuuksiimme, sataneliöisiin kolmioihimme ja erikoistehosteilla kuorrutettuihin fiktioelokuviimme? Olemmeko niin kykenemättömiä päästämään irti, että mieluummin otamme päähämme keltaiseksi värjääntyneitä lumipalloja - noita lapsuusaikojemme suurimpia nöyryyttäjiä - kuin riskeeraamme joutuvamme museon seinälle ilkuttavaksi?<br /><br />Buster Keaton – Elämä ja teot on kokemus. Se on harjakatto, joka tiputtelee lunta keväisin ja vettä syksyisin: sen kokee joka kerta eri tavalla. Se on loputon inspiraation ja uusien ajatusten allas. Isket vain kätesi syvälle sen sisään ja katsot mitä saat. Sen vertauskuvat määrittävät vertauskuvat uudestaan, suomi ei tunnu enää suomelta. ”Et voi tulla sisääni pitämään sadetta. Kuuntelen tarinasi räntäsateesta, sohjosta ja tulipalo-pakkasista, mutta en ole sinun poutapilvesi, ja kun aurinko laskee, olen jo mennyt.” Buster Keaton on lehdenjakaja. Se katsoo sinua postiluukusta ja tökkää silmään Aamulehdellä. Horjuessasi taaksepäin silmääsi pidellen, huomaat eteisen pöydällä lojuvan maksukehotuksen, jota et muuten olisi muistanut: Buster Keaton avaa silmät mitä oudoimmilla tavoilla. Aluksi normaaleilta tuntuvat arkielämän tilanteet muuttuvat vähitellen kyseenalaisiksi. Miksi toimimmekaan niin kuin toimimme? Ketä yritämme miellyttää? Mielemme ottavat varovaisia, viisauden- ja mietteiden hippusten muotoisia lapsenaskelia kohti vapautumista. Alamme pikkuhiljaa väistellä lumipalloja.<br /><br />Vaihtoehtokokemuksia etsiessään taiteilijat ovat ennenkin oivaltaneet oravanpyörän ulkopuolella syntyneen ihmisen kuvauksen mahdollisuudet. Usein oravanpyörän roolin saa jokin suurempi tietoisuus: valtio, sortaja, muut ihmiset tai ilmiöt. Tarinat etenevät saman muotin sanelemina kohti samaa, ennalta määrättyä loppuaan. Rotta, päähenkilö karkaa juoksurattaastaan, kapuaa ulos lasisesta laatikostaan ja huokaisee pitkään katsellessaan kaunista auringonlaskua vapaana ja riippumattomana. Toisessa variaatiossa siimahäntä ei koskaan vapaudukaan läpinäkyvästä vankilastaan, mikä tarjoaa tarinan äänettömälle kertojalle tilaisuuden lastata lukijaan jokapäiväinen moraalikoulu- ja pessimismiannos.<br /><br />Buster rikkoo pakenemistarinoita hallitsevan kaksijakoisuuden tarjoamalla kolmannen vaihtoehdon: päähenkilö ei koskaan pakene. Rotan pötkäle pysyttelee visusti häkissään, mutta toteuttaa itseään sen sisäpuolella täysin vapaasti. Se juoksee juoksupyörässä omalla tavallaan, juo vettä omalla tavallaan ja köllöttelee häkin seesteisessä rauhassa omalla tavallaan. Pakenemistarina syntyy siitä, kun lukija viedään syvälle rotan ajatusmaailman syövereihin ja hän ymmärtää, että rotta on ajatuksissaan vapaa. Pako on jo tapahtunut. Se ei tunne olevansa vanki, koska sen ajatukset ja elämäntavat viilettävät vapaina vihreillä niityillä. ”Mieluummin olen mekaanisesti liikkeessä kuin painostuksesta pysähtynyt. Muut hullut toljottavat keskellä lattiaa ja ottavat itsensä todesta.”<br /><br />Mikään suomen kielen sana ei yksinään riitä kuvaamaan Buster Keatonin tarjoamaa tunne- ja ajatuselämystä. Kuin yrittäisi litistää ympäriinsä vinhasti singahtelevaa kärpästä tallaamalla sen päälle massiivisella maihinnousukengällä. Vertaukset ja näppärät metaforat osuvat lähelle, mutta eivät vielä upota laivaa. Meiso on japania ja tarkoittaa meditaatiota, pohdiskelua. Meisossa on jotakin mystistä ja käsittämätöntä, se on neljäs perättäinen täysin paikkansa pitänyt iltapäivälehden horoskooppiennustus. Se on sähkötoiminen, kirurgisen tarkka kärpästen tuhoamisinstrumentti, jonka ei osuakseen tarvitse piiloutua pienellä kirjasintyypillä erotettujen alaotsikoiden kasvustoon. Japanilaisille meiso on luultavasti yhtä korkealentoinen sana kuin meille öljynjakosuodatin, mutta hienous syntyy yllättävyydestä, marginaalisuudesta. Marginaaliteosta tarvitaan kuvaamaan marginaalisana.<br /><br />Meiso – eli kuinka väistät keltaisen lumipallon.<br /><br /><br /></blockquote><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111609651891966425?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1115988785613973802005-05-13T15:14:00.000+03:002005-05-13T15:56:33.056+03:00Pienen luistelijan päätä pakottaa.<br />Miksi?<br /><br />Eksyin leipätyön lomassa maammenimi24 -palveluun (salatun osoitteen ja sotketun nimen selvittäminen jätettäköön kotitehtäväksi) ja siellä rullaluistelukeskusteluun.<br /><br />Hämmästyksen sormi menee kummastuksen suuhun, kun näkee tällaisia ohjeita:<br /><blockquote>No "tekniikkatreenejä" voisi olla, että<br />kokeilee nousta loivaa mäkeä ylös yhdellä<br />jalalla. Tai sirklaus, jossa yrität sisäjalalla<br />saada mahdollisimman hyvän potkun.</blockquote><br />Nousee mäkeä ylös <strong>yhdellä jalalla?</strong><br />(Miten ihmeessä? Konkaten?)<br /><br />Piti oikein vielä tarkistaa, että kyse oli rullaluistelusta. Kyllä, kyllä se oli.<br />Päähän sattuu entistä enemmän.<br /><br />Mahdollisimman hyvän potkun?<br /><br />Keke tokaisi aikanaan Kyllösen Matille:<br /><i>"Ammattikielellä niitä sanotaan pakoputkiksi"</i>.<br />Itse voisin tähän sanoa: <br /><i>"Ammattikielellä sitä sanotaan puristukseksi."</i><br /><br />Päähän sattuu vieläkin enemmän. <br /><br />Johtunee kaikesta uudesta tiedosta, jota saan sivuston keskusteluista. En ole koskaan aikaisemmin kuullut esimerkiksi <strong>voimaluistelusta</strong>, jota kuvauksen mukaan muuten olen hyväksikäyttänyt luistelu-urani alusta asti (tai ainakin yrittänyt).<br />Lisäksi tiedän nyt, että ei tarvitse käyttää kypärää. Ainakaan silloin, jos luistelee keltainen varoitusliivi päällä hiljaisella autotiellä. Eikä kaadu.<br /><br />Nimimerkki <i>ehkäpä</i> sen sijaan pitää toverinsa <i>pro</i>:n kanssa tiukkaa linjaa:<br /><blockquote>Mitä hyötyä on luistella 5-10 km lenkkejä? Ei ainakaan kunnon kohottamisen kannalta juurikaan hyödytä. Lenkin tulisi kestää vähintään tunnin.<br />Huvikseen luistelu on toki toinen asia.</blockquote><br />Hmm. Niin.<br />Ei 5-10 kilometrin lenkkejä kannatakaan luistella. Jääkää kotiin vaan syömään makkaraa, juomaan kaljaa ja pelaamaan tietokoneella.<br />Ei se liikunta <strong>oikeasti</strong> kannata.<br /><br />Päätetään katsaus (ja väsynyt rutina) toteamalla, että joku osasi ohjeistaa laakerien puhdistuksesta aivan oikeaan osoitteeseen (tämänkin selvittäminen jää kotitehtäväksi). <br />Tulostettu versio ohjeista löytyy Viittakaksikon laakerinhuoltovälineistöstä, heti siitä liotusastian (<i>jossa laakereita liotetaan useita viikkoja</i>) ja kuivatusalustan (<i>jonka päällä laakereita kuivataan 35 asteen lämpötilassa <strong>ainakin pari viikkoa</strong></i>) välistä.<br /><br />Muistakaapa vielä tursottaa sitä <strong>rasvaa <i>vain joka toiseen kuulaväliin</i></strong>!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111598878561397380?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Viittaritarihttp://www.blogger.com/profile/04171122546670902828noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1115681570217648752005-05-10T01:20:00.000+03:002005-05-10T02:32:50.326+03:00Jaakko on kiinnostunut. Korviaan, hiussuortuviaan ja nenänkarvojaan myöten kiinnostunut Millasta, koulun nuoresta löydöstä, jonka koulun jokainen poika on ainakin ajatuksissaan hoidellut vähintään kerran tai kaksi. Jaakko on nimenomaan <span style="font-style: italic;">kiinnostunut</span> sen vuoksi, että ei ole tyttöön vielä tutustunut riittävästi voidakseen sanoa olevansa ihastunut tai jopa rakastunut. Jaakkoa kiinnostaa Milla, hänen hymynsä, hänen tapansa kävellä koulun käytävällä ja hänen tapansa sulkea silmänsä nauraessaan ja hytkyä nätisti ylös ja alas, nojaten hiukan taaksepäin paljastaen vitivalkoiset hampaansa. Ketäpä Milla ei kiinnostaisi, toteaisivat koulun nihilistit ja pessimistit ja uppouduvat takaisin fantasiakirjansa sivuille aivan kuin koulukirjoissa ei olisi riittävästi haastetta jättimäisille mielille.<br /><br />Jaakko oli katsellut Millaa jo kolmatta vuotta, kunnes hän vihdoin asteli tytön luo naurettavassa penkkaripuvussaan ja kysyi Kysymyksen. Millaa hymyilytti niin paljon, että söötit pikkukorvat heiluivat ja tytön numero siirtyi paperilapulla Jaakon penkkaripuvun taskuun. Sinä iltana Jaakko veti perseet abiristeilyllä ja Milla kieriskeli sängyssään halaillen vaaleanpunaista Hello Kitty -tyynyään eikä unikaan meinannut tulla niin millään. Nukkumatin lopulta saapuessa puoli kolmelta Millan mielessä pyörivät pojan puolipitkät hiuskiehkurat, lihaksikkaat käsivarret ja jumalainen hymy. Jaakolla puolestaan unen saaminen ei ollut hankalaa - nuorimies saavutti kemiallisen unen jo puolenyön aikaan hytissään yökerhon jumputuksen pauhatessa kattorakenteiden lävitse. Kännykkäkin tipahti pöydältä roskakorin pohjalla lilluvaan siiderilätäkköön.<br /><br />Kaksi kuukautta myöhemmin Jaakko on vappua juhlimassa muutaman ystävänsä kanssa tamperelaisessa yökerhossa ja sattuu törmäämään vessajonossa seisoskelevaan Millaan. Millan silmät säikähtävät toiveikkaana ja siirtyvät seuraamaan poikabänditukkaista poikaa, joka hymyilee hänelle tasan yhtä nätisti kuin aina ennenkin ja kohauttaa tervehtivästi leukaansa. Moikkausoperaation jälkeen poika jatkaa kävelymatkaansa ystäviensä luo pöydän ääreen ja tilanteen langat jäävät täysin roikkumaan ilmaan. Milla putoaa tyhjän päälle ja silmien helmeilevä säihke sammuu. Jaakko kun ei kertaakaan kuluneen kahden kuukauden aikana ole soittanut eikä viestitellyt tytölle millään tavalla. Millan numero on lojunut Jaakon puhelimen muistissa kaikki nämä kaksi kuukautta käyttämättömänä, korkkaamattomana. Hello Kitty -tyyny on vieläkin epäsymmetrinen ja muhkurainen kaikista niistä öistä, jolloin se toimi sijais-Jaakkona ja valvotti tyttöä koeviikosta ja työpäivää edeltävästä yöstä toiseen. Milla käy vessassa ja päättää vetää sinä iltana kunnon tummut - tytön ilta päättyy samoissa tunnelmissa kuin pojankin abiristeilyilta pari kuukautta sitten. Jaakko iskee baarista itselleen näpsäkän pituushyppääjätytön ja poistuu tämän asunnolta aikaisin aamulla, jättämättä lappua.<br /><br />Samaan aikaan toisaalla Niina itkee itseänsä uneen jo ties kuinka monetta kertaa - taas on nuori nainen saanut siipeensä pojalta, jonka elkeet tuntuvat pysyvän samana vain nimen vaihtuessa. Miikka, Mikael ja Mikko ovat jo kertaalleen polttaneet tytön näpit niin perinpohjaisesti että suoraan sanottuna Niinaa hiukan arvelutti tutustua hölkkätapahtumasta löytämäänsä Mikaan sen syvällisemmin. Miksi kaikki Niinan poikaystäväviritelmien nimet alkoivat M-kirjaimella, lienee vain universumin kieroutuneen huumorintajun tulosta. Enemmän nimiä kännykän muistissa, joille vahingossa soittaa lievässä nostehumalassa.<br /><br />Mika oli kuitenkin erilainen. Mikalta löytyi aina Niinalle aikaa, Mikan aikataulut joustivat kerta toisensa jälkeen eikä Mika montaakaan kertaa unohtanut saada Niinaa nauramaan niin että julkisilla paikoilla vieraat ihmiset kääntyivät katsomaan hekottavaa tyttöstä huvittuneina. Mika oli eksibitionisti, joka teki kaikesta tekemisistään armottoman haloon ja jolla oli liki sairaalloinen tarve saada Niina huvittumaan tavalla tai toisella tai kiinnittää hänen huomionsa itseensä. Niina piti tällaisesta helmenkalastajamaisesta estottomuudesta ja pitikin sitä lähinnä imartelevana. Niina ehtana maalaistyttönä oli muutenkin otettu joka kerta ansaitsemastaan ihailusta. Niinan poikaystävä oli sellainen, jota muut tytöt katselivat huokaillen pitkään ja kuvitellen hänet omien poikaystäviensä tilalle: varsinainen löytö. Miksi Niina sitten itkee itseään uneen helsinkiläisessä kaksiossaan samoihin aikoihin kun Jaakko hoitelee hienoa pituushyppääjäpokaansa Mansesterin ydinkeskusta-asunnossa?<br /><br />Niina on suorittaja. Niinan lukuisat M-kirjaimella alkavat ex-poikaystävät ovat murtaneet hänen luottamuksensa itseensä ja jopa ulkonäköönsä. Niinan peilissä asuu naurettava reppana, epäonnistuja, joka ei pysty pitämään miehestään kiinni kuukautta pidempään. Jokaisen uuden suhteen myötä Niina on alkanut kiinnittää yhä enemmän huomiota tekemisiinsä, suunnitellut yhä tarkemmin sanomisensa ja tekemisensä, ottanut yhä voimakkaammin poikaystävänsä huomioon ja ollut yhä kultaisempi ja kultaisempi. Tämä 55-kiloinen kultakimpale on vain sattunut osumaan sellaisten pellejen kyytiin, joilla ei ole ollut henkistä kapasitettia arvometallin havaitsemiseen. Penkkipunnertajien ja hiusmallien tehtäviä pyörittävät M-pojat ovat nähneet kultakimpaleen tilalla perseen, hyvät tissit ja ihan kivan hoidon. Lukuisat tuhoisat lopputulokset ovat jättäneet jälkensä tyttöön.<br /><br />Tällä kertaa kävi vain niin, että uusin M-kandidaatti näkikin Niinassa jotakin muuta kuin viehättäviä ruumiinosia ja viihdyttävää yöllistä toimintaa. Mika huomasi kaiken hauskuutuksensa ja esiintymisensä keskeltä epävarman, pelokkaan takertuja-Niinan, joka loukkaantui suunnattomasti jos tekstiviestiin vastaamiseen meni pidempään kuin viisi minuuttia ja pelästyi kamalasti jos mies ilmaantuikin treffeille viisi minuuttia myöhässä. Jokainen tapaaminen, jokainen keskustelu ja jokainen tekstiviesti oli tarkkaan suunniteltu kilpailusuoritus, jonka lieväkin raiteiltaan suistuminen johti vähintäänkin galaksien räjähtämiseen. Niina pelkäsi niin kovasti jätetyksi tulemista, että unohti olennaisen: ihmissuhde on kahden ihmisen tennispeliä, jossa molempien täytyy palauttaa palloja vuorollaan. Mika ei kauaakaan jaksanut jatkuvaa mitatuksi ja tarkkaan syynätyksi tulemista. Niina sai jäädä.<br /><br />Ihmissuhteissa eläminen on jättimäinen lämpömittari. Ihmisiä on molemmista päädyistä, kylmästä sekä kuumasta. Kylmässä päässä elävät Jaakot eivät ota ihmissuhteita tosissaan, ne ovat leikkiä jonka lopputuloksella ei ole minkäänlaista merkitystä. Kylmässä päässä elävät ovat kävelylenkillä ja katselevat rennosti kun hikipäiset maratoonarit painavat huohottaen ohi vasemmalta ja oikealta. Lämpimässä päässä elävät Niinat suhtautuvat ihmissuhteeseen kuin kilpailuun: jokainen suorituksen osa-alue arvioidaan ja pienikin hairahdus ideaalisuorituksesta johtaa hylkäykseen. Lämpimän pään asukit juoksevat 200 metrin juoksukilpailua, hyytyvät lopussa ja kuolevat häpeään kun kilpailijat puskevat ohi molemmin puolin. Mitä enemmän he hyytymistään miettivät, sitä enemmän huomio irtoaa itse juoksemisen ilosta ja kilpailu päättyy lopulta omaan mahdottomuuteensa. Parhaat ihmissuhde-eläjät ovatkin rentouttavalla, aamuisella hölkkälenkillä. Henki kulkee, Pitää Pystyä Puhumaan ja vauhdilla tai ajalla ei ole mitään merkitystä - kunhan se tehdään lenkkikaverin kanssa samaan tahtiin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111568157021764875?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1115492245418524352005-05-07T20:23:00.000+03:002005-05-07T22:08:20.966+03:00Hei, nimeni on Steven Seagal ja ammatiltani olen elokuvanäyttelijä.<br /><br />Olen 193 cm pitkä alkuperäisamerikkalaista sukua oleva toimintatähti Amerikasta. Hiukseni ovat mustat kuin yö ja silmäni tummat ja iskevät usein myös lieskoja. Tähän asti olen näytellyt 26:ssa eri elokuvassa, useimmiten zenimäistä, vaikeasti tapettavaa ex-poliisia, jolla on vaikeuksia totella suoria käskyjä sekä sekä kunnioittaa auktoriteettejä - enimmäkseen siksi koska olen niin pirun kova jätkä. Tässä kuva siitä, kun olen kova jätkä.<br /><br /><img src="http://www.volny.cz/blizzardsweb/images/star-stevenseagal02.jpg" /><br /><br />Pystyn valehtelemaan valheenpaljastuskokeessa jäämättä kiinni, taistelemaan 96 % tappavuusteholla saatuani käsivarteeni tai muihin toissijaisiin ruumiinosiin kaksikin (2) luotia ja olemaan kuin mitään ei tapahtuisikaan, vaikka mahaani tökittäisiin Los Angelesin poliisivoimain käyttämällä sähköistetyllä karjapatukalla. Erityisesti lahjani pääsevät oikeuksiinsa joutuessani lähitaistelutilanteisiin, joissa pistän viholliseni halki, poikki ja pinoon käyttämällä vain käsiäni ja lamaannuttavia aikido-tekniikoita. Osaan käsitellä tyydyttävästi myös veitsiä, muoviräjähteitä, autoja ja keskiraskaita konetuliaseita. Omistan naisten ajokortin. Olen ottanut osaa kolmeen viimeisimpään sotilaalliseen konfliktiin, joihin USA on joutunut ja palvellut niissä maatani kunniakkaasti ansaiten lukuisia Purppurasydämiä ja Urhoollisuusmitaleja. Näiden lisäksi toimin 60-luvulla (jolloin olin vielä 17-vuotias) Vietnamissa taistelleiden sotilaiden taktisena neuvonantajana, jolloin funktioni oli enimmäkseen kouluttaa merijalkaväen sotilaita käyttämään kivääripistimiään tehokkaammin. <span style="font-style: italic;">Pyörivä Viiden Hermopisteen Kokovartalotornado</span> -taisteluliikkeeni koitui vahvistetusti jopa satojen vietcong-joukkojen kohtaloksi.<br /><br />Hollywoodissa olen tehnyt yhteistyötä muun muassa sellaisten luonnenäyttelijöiden kuten DMX:n, Keenen Ivory Wayansin ja Ja Rulen kanssa ja leikkinyt että tulen heidän kanssaan hyvin toimeen, mutta siviilissä olen kuitenkin vetänyt kaikkia näyttelijöitä turpaan niin että losahti ja nauttinut siitä. Näyttelijäntehtävieni ulkopuolella olen tähän asti toimittanut teho-osastolle 23 henkilöä, siirtänyt sijoiltaan 18 olkapäätä ja murjonut viisi polvilumpiota. Monet sanovat että sisälläni on patoutunutta vihaa, tai että mieleni on tullut pahansuopien riivaajademonien valtaamaksi ja ne käyttävät tappavaa kehoani työkalunaan saavuttaakseen omia kaaosmaisia tarkoitusperiään. En ole näiden ihmisten kanssa kuitenkaan samaa mieltä, mielestäni pystyn olemaan hyvinkin huomioonottavainen ja hyväntahtoinen henkilö halutessani ja tätä ominaisuuttani olen käyttänyt hyväkseni myös näyttelijäntyössäni. Tässä kuva siitä, kun olen huomioonottavainen ja hyväsydäminen.<br /><br /><img src="http://www.volny.cz/blizzardsweb/images/star-stevenseagal02.jpg" /><br /><br />Eräänä toisena saavutuksenani voidaan pitää rullaluistelusauvojen keksimistä. Erityisesti Pohjoismaissa - lähinnä Suomessa - suosiota keränneet rullaluistelusauvat ovat täysin nerokkaan mieleni tuotosta. Kuvatessamme 90-luvun alussa elokuvaa <a href="http://www.imdb.com/title/tt0099739/">Vaikeasti Tapettava</a>, teloitin eräässä toimintakohtauksessa kolme mafian kätyriä käyttäen paistinpannua, käsiäni ja kohtauksen lopussa käsiini saamaani hiihtosauvaa. Saatuamme kohtauksen purkkiin mieleeni pälkähti että <span style="font-style: italic;">"hitto, näille tikuille voisi keksiä muutakin tekemistä kuin ihmisten lävistäminen"</span> ja siitä se ajatus sitten lähti. Aina sen jälkeen rullaluistelusauvat ovat olleet fantastisen kuntoni salainen ase, ja käytinkin niitä jokaisessa elokuvassani ennen jokaista toimintakohtausta pumpatakseni itseni Maksimaaliseen Taistelukuntoon. Heti kun rullaluistimet alkoivat yleistyä Pohjoismaissa 90-luvun lähestyessä loppuaan, iskimme testimielessä Suomen markkinoille ja esittelimme laajalle yleisölle <span style="font-weight: bold;">rullaluistelusauvat</span>, sauvat joilla voidaan imitoida hiihtämistä rullaluistellessaan.<br /><br />Kehitimme nerokkaita perusteita sauvojen terveysvaikutuksille, väritimme tutkimustuloksia häikäilemättömästi ja pyrimme tehokkaasti pimittämään arvostettujen liikuntalaboratorioiden tutkimukset, joiden mukaan sauvojen käytöstä aiheutuisi rullaluistellessa vain 10 %:n tehonlisäys. Tuotteesta tuli välittömästi jättimenestys ja niitä alettiin valmistaa myös paikallisissa hiihtovälinetehtaissa. Hyvä ystäväni Taistelukääpiö on toiminut viimeiset pari päivää luistinmaahantuojan välineasiantuntijana lukuisissa tamperelaisissa urheiluvälineliikkeissä ja raportoi, että melkein jokainen keski-iän ylittänyt suomalaishenkilö haluaa välttämättä uusien rullaluistimiensa lisäksi kainaloonsa myös sauvat - vaikkei aikaisempaa luistelukokemusta olisi päivääkään. Joku voisi kysyä, jotta eikö toimintamme ole moraalinvastaista ja jotta emmekö me johda ihmisiä tahallamme harhaan ja aiheuta satoja tarpeettomia rullaluistelutapaturmia vuosittain. Vastauksemme on: emmehän me ole edes ensimmäisiä. Vai vieläkö joku oikeasti luulee, että teollisuuden tarpeisiin kehitetyllä ABEC-laakeriluokitusjärjestelmällä on mitään tekemistä laakereiden käyttäytymisessä rullaluistellessa? Ai luulee vai? Oho, se huijaus taisi sitten toimia paremmin kuin odotettiinkaan.<br /><br />Niin, muutaman vuoden kuluttua tuomme markkinoille myös rullaluistelusauvoihin tarkoitettuja erikoisvaihtonuppeja. Julkaisukatraaseemme kuuluvat ainakin räjähdekärkiset-, maaliin hakeutuvat- ja onttokärkiset, panssarin läpäisyyn tarkoitetut vaihtotassut. Näin Sinäkin voit saada rullaluistelusauvoistasi ehdat tappovälineet ja saat maksimoitua Sinun ympärilläsi tapahtuvan ennenaikaisen kuolleisuuden. Myöhemmin tarkoituksenamme on laajentaa tuoteperhettä myös pyörivillä silpomispropelleilla- sekä James Bondimaisilla laserleikkureilla varustelluilla malleilla. Maailma on oisterimme kun laajennamme sauvarullaluistelukauppamme myös Pohjoismaiden ulkopuolelle. Baltian maat, Itä-Eurooppa ja lopuksi Keski-Eurooppa muuttuvat sauvaluistelun Siperioista sauvaluistelun Mekoiksi. Pian koko maailma lankeaa Steven Seagal -sauvaluisteluimpermiumin alle ja kukaan ei tahdo koskeakaan mihinkään rullaluisteluvälineeseen, jonka tuotenimessä ei lue <span style="font-style: italic;">Nordic Blading</span>. Ohessa muuten kuva, missä näytän arvuuttelevalta arvioidessani rankan sauvarullaluistelulenkin aiheuttamia terveysvaikutuksia elimistössäni.<br /><br /><img src="http://www.volny.cz/blizzardsweb/images/star-stevenseagal02.jpg" /><br /><br />Minulla on myös mielikuvitusystävä, jonka nimi on Hippo. Oleskellessani Amerikassa Hippo piileskelee yhdessä vaatekaapeistani, mutta matkustellessani ympäri Pohjoismaita mainostellessa sauvaluistelun terveysvaikutuksia Hippo pysyttelee visusti Samsonite-matkalaukussani puhtaiden kalsareitteni ja samuraimiekkani välissä. Lokkeillessani muiden Hollywood-tähtien järjestämissä juhlissa yrittäen vältellä erehtymistä matalapalkkaiseksi palvelusväeksi, olen ohimennen kuullut myös muiden näyttelijöiden tavanneen Hipon. Ensimmäisellä kerralla järkytyin. Miten joku muu voisi tuntea Hipon, Hippohan on <span style="font-weight: bold;">minun</span> oma mielikuvitusystäväni, ei kenenkään muun. Asia vaati tarkempaa tutkimusta, joten hyppäsin takaisin rooliini asennevammaisena poliisina elokuvasta <a href="http://www.imdb.com/title/tt0242445/">Exit Wounds</a> ja porauduin syvälle mysteerin alkulähteille asti. Löytöni olivat mielenkiintoisia.<br /><br />Tutkimukseni mukaan Hippo on maailmanlaajuinen mielikuvitusolento, joka ilmestyy jokaisen vastuutaan kantamattoman henkilön jokapäiväiseen elämään. Vastuutaan kantamattomien henkilöiden tuomiona on elää säälittävän elämänsä loppuun asti tietäen, että heitä seuraa paikassa kuin paikassa jättimäinen, harmaa hippopotamus. Etsin vastausta ongelmaan vuosia, kiipesin Himalaja-vuorien tuulisille huipuille, kahlasin läpi Hong Kongin kauppakatujen viisaat tietäjät ja astuin jopa muutaman kerran jalallani seinäjokelaisen yökerhon uumeniin kunnes lopulta löysin ratkaisun. Se oli yksinkertainen: kansalaistoiminta.<br /><br />Kansalaistoiminta on kaiken toimivuuden elinehto ja vähittäisvaatimus. Ilman sitä mikään ei toimi. Bussit eivät liiku, raha ei kierrä, maapallo ei pyöri ja rullaluistelutapahtumat eivät järjesty. Kaikki sivistyneen hyvinvointiyhteiskunnan osaset vaativat pohjimmiltaan sitä ja ruokkivat sillä itseään. Mitä se on? Kansalaistoiminta on yksinkertaisimmillaan työtä, josta ei saa lainkaan palkkaa. Jonkun on aina tehtävä jokin työ ilmaiseksi. Jos jokaisesta ihmisten tekemästä työminuutista maksettaisiin palkka, maailmasta loppuisi pian raha ja kaikki uppoisi paskaan.<br /><br />Tämän vuoksi olenkin päättänyt omistaa loppuelämäni kansalaistoiminnan harrastamiselle, päästäkseni eroon mielikuvitusystäväkseni luulemastani Hiposta. Osallistun sauvarullaluistelutapahtumien järjestämiseen palkatta, teen ylimääräisiä kilometrikorvauksettomia sauvaluistelumainoskeikkoja omalla autollani, maksan itse ruokani ja kyyditykseni sauvarullaluistelun ohjaustehtäviin ja osallistun itse sauvarullaluisteluteknologian kehitykseen. Edistääkseni kansalaistoiminnan toteutumista evään palkan myös kaikilta impermiumini työntekijöiltä, sillä kansalaistoiminta kasvattaa luonnetta.<br /><br />Sitä tuntee kiitollisuutta ollessaan osa isoa hyvin rasvattua koneistoa, pyöriessään mutterina paikallaan syösten koneen toisesta päästä valmiita tuotteita muiden voitoksi ja hyvinvoinniksi. Olen ajatellut ottaa asian tiimoilta yhteyttä myös hyvään ystävääni Taistelukääpiöön, senkin pojanklopin olisi hyvä opetella tavoille ja tehdä vihdoin jotakin hyvinvointiyhteiskuntansa eteen. Poika voi aloittaa vaikkapa esiintymällä palkatta kotikaupunkinsa torilla 21.5 rullaluistelutrikoissa muutaman tunnin ajan urheiluseurojen yhteistyön merkeissä, pyörien ja hyörien pikaluistimet jalassa ja vastaillen nauravien kavereidensa ivallisiin katseisiin pelkällä nätillä hymyllä. Näin nuorukainenkin pääsee ehkä joskus eroon Hipostaan ja näyttää hyvää esimerkkiä ikätovereilleen. <span style="font-weight: bold;">Oletteko Te ajatelleet joskus hankkiutuvanne eroon omasta Hipostanne?</span> Kas tässä, lopuksi vielä kuva minusta harrastamassa kansalaistoimintaa.<br /><br /><img src="http://www.volny.cz/blizzardsweb/images/star-stevenseagal02.jpg" /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111549224541852435?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1115372121218053322005-05-06T12:33:00.000+03:002005-05-06T12:35:21.230+03:00Valintojen tekeminen on joskus vaikeaa. Etenkin silloin, kun se valinta toiseen suuntaan sotii omia ajatuksia ja periaatteita vastaan.<br /><br />Tai silloin kun valinta siihen ensimmäiseen suuntaan olisi periaatteessa parempi vaihtoehto, mutta lopputuloksesta ei voi olla varma,<br /><br />Oikeastaan ongelma liittyy rakkaaseen urheilulajiini <strong>luisteluun.</strong><br />Tarkemmin sanoen luistelussa ongelmana on luovuttamisen ideologia (<i>Luovuttaa ei saa. Aina pitää yrittää loppuu asti.</i>) ja siitä koituva ristiriita. Ok, jos sattuu olemaan sprintteri (vai mitä Kääpiö?), on luovuttaminen joskus ihan hyväkin juttu. Tai noh, ainakin luvallista (eihän nyt sprintterin tarvitse jatkaa jos jalkoihin sattuu tai alku ei mene hyvin tai joku menee ohi). <br /><br />Sen sijaan nylkky ei luovuta koskaan.<br />Paitsi silloin kun nilkka menee poikki tai ei enää näe mitään.<br /><br />Aina alkuun saattaa vaikuttaa siltä, että nylkyn hanska on lentänyt tiskiin ja homma on ohi kun miekkosta ei näy missään. Kisan edetessä takaa alkaa kuulumaan tasainen rullien suihke ja kohta se on taas beesissä (kiroillen ja puuskuttaen).<br />Viimeisillä kilometreillä se menee ohi.<br /><br /><strong>Luovuttaa ei saa koskaan?</strong><br /><br />Tai sitten se ei mene ohi. Maalissa sprintteri (keskeyttänyt jo hyvissä ajoin) istuu penkillä siemaillen ylikansallisen yhtiön kola-juomaa rupatellen samalla suihkunraikkaana järjestäjien kanssa.<br />Nylkky on hikinen, vittuuntunut ja rikki. Jalkoihin särkee, kisa hävittiin ja välineet menivät tamperelaisittain ihammäsäks.<br />Silti. <strong>Luovuttaa ei saa koskaan?</strong><br /><br />(<i>Disclaimer: Voihan tietysti olla, että sprintteri on maalissa ennen nylkkyä ihan oikean luistelunkin jälkeen. Kärjistykset kuuluvat asiaan, eh?;)</i>)<br /><br />Mikä sitten lienee järkevää? Luovuttaa silloin, kun tietää ettei voi onnistua? Vai se, ettei luovuta koskaan ja prosessissa rikkoo itsensä ja lähimmäisensä?<br /><br />Niin no.<br />No niin no.<br /><br /><strong>Enpä tiedä.</strong><br /><br />Jatkan pohdiskelua, mutta epäilenpä etten tajua luovuttaa ajoissa.<br />Sillä onhan nylkky aina nylkky.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111537212121805332?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Viittaritarihttp://www.blogger.com/profile/04171122546670902828noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1115027927855947132005-05-02T12:58:00.000+03:002005-05-02T15:31:26.813+03:00Työväen punainen juhla rymisi jälleen ohi kuin tukkikuormaan lastattu tavarajuna ja ruttasi mennessään meikäläisenkin allensa. Aikani tikkuja persuuksistani revittyäni <span style="font-size:85%;">[niitä oli niin paljon, että sain rakennettua niistä 23 pientä tikku-ukkoa]</span> totesin, että sopivasti toistettuna junan alle jääminenkin voi olla ihan rather nice kokemus. Keräillessäni vappupäivän rippeitä päälimmäisinä mieleen jäivät ne hienot kelit, grillaus ja myöhäisillan musikaalinen osuus. Ai täh?<br /><br />Vappu alkoi jo päivällä sikailun merkeissä. Ostimme kolmen hengen kaveriporukalla 10 kasslerpihviä, kaksi pakettia makkaraa, sipsejä, dippiä, valkosipulipatonkia, herkkusieniä, creme bonjour -töhnää, pekonia ja kymmenen euron Prisma-pallogrillin. Muut einekset grillattiin sellaisenaan, kun taas herkkusienistä, töhnästä ja pekonista muotoiltiin nättejä sienitöhnäpekoni-palleroita. Vappuna ei mittailla kaloreita <span style="font-size:85%;">[eikä muuten milloinkaan muutenkaan]</span>. Myöhemmin muiden kavereiden saapumisen myötä herkkupöytään kantautui lisää valkosipulipatonkia, lisää sipsejä, lisää dippiä ja hornet-kanansiipiä. Jos sikailu olisi rahaa, vappua olisi ollut viettämässä vajaa kymmenen miljonääriä.<br /><br />Rankkojen ja vaativien grillaustoimien jälkeen nippu siirtyi Pakkahuoneen Klubille kokemaan <a href="http://www.poetsofthefall.com/">Poets of the Fallin</a> lavakarisman. Lämppärinä toimineet kaksi jämäbändiä soittivat mitä soittivat - koittakaapa ensi kerralla laittaa mikrofoni kovemmalle kuin soittimet, onnistuu niiden sanojen kuunteleminen vähän paremmin. POTF:n esityksen onnistumiseen varmasti vaikutti aloittamamme <span style="font-style: italic;">Kyllikki!</span> -huutoaalto, johon itse solistikin jostain syystä yhtyi. Klubillinen ihmisiä huutamassa kurkku suorana "<span style="font-style: italic;">Kyllikki!</span> <span style="font-style: italic;">Kyllikki!</span>" ilman mitään ilmeistä syytä oli vähintäänkin mielenkiintoinen kokemus näin jälkeen päin ajatellen. Plus meitsi sai siltä ihanalta solistilta läpytkin, ahihi. En pese oikeaa kämmentäni enää ikinä.<br /><br />Aamulla se helvetin krapulapeikko oli sitten taas käynyt. Se alkaa varmaan jo aavistamaan että suurten juhlien aikaan Kääpiö löytyy mitä todennäköisimmin Viittaritarin sohvalta puhumasta unissaan <span style="font-size:85%;">[mitähän tuli tilitettyä tällä kertaa?]</span>. Peikko oli taas käynyt vaihtamassa setelit pikkurahoiksi ja kyllä, suuhunkin se oli jälleen paskantanut. Kameran muisti oli täyttynyt omituisista valokuvista, joista kaksi kymmenestä oli julkaisukelpoisia ja housujen oikea tasku pursusi kummallisia kuitteja ja lippulappuja. Takkikin oli siirtynyt vaatetelineestä keskelle olohuoneen lattiaa ja <a href="http://viittakaksikko.blogspot.com/2005/04/mit-ostaisit-vitosella.html">Tulevan Teeveetähtösen</a> takapuoli oli täynnä niitä tukkijunan tikkuja. Sitten oli fanta-limua, kahvia, Futurama, Simpsonit, tuplajuustohampurilaisia, tärinää, vappumarssia, teekkarikasteita ja muuta pöllöilyä, jotka eivät todellakaan ole vapun olennaisin osa, eiväthän?<br /><br />Ainiin, ne kelit. En ymmärrä sitä itkua ja porua joka tämänvuotisen vapun viettokeleistä on kohonnut. Aurinko porotti siniseltä taivaalta, linnut lauloivat, kaikki oli kirkasta, tuulta ei ollut ja lämpöäkin oli ainakin 18 astetta ja risat. Katsokaa vaikka.<br /><br /><a href="http://photos1.blogger.com/img/91/1662/640/ranta.jpg"><img class="phostImg" src="http://photos1.blogger.com/img/91/1662/400/ranta.jpg" border="0" /></a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111502792785594713?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1114791412228290222005-04-29T19:15:00.000+03:002005-04-29T19:16:52.230+03:00<a href="http://viittakaksikko.blogspot.com/2005/02/kpi-vlytt.html">Kansikuvaehdotelmani</a> ei sitten kelvannut Sammon Lukiolle. Pitäkää tunkkinne, saatana.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111479141222829022?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1114690559950655892005-04-28T14:47:00.000+03:002005-04-28T15:17:39.540+03:00Ylen tuottaman nuortenohjelma Summerin ohjaaja/päätuottaja/pukuheppu soitteli eilen kyselläkseen jotta onhan kaikki valmista huomenna tapahtuvalle vansinalaiftaim kulttuuripurkitukselle. Viime viikkojen helvetillinen siivousmaraton <span style="font-size:85%;">[äidit.. huoh]</span> loppuu vihdoin ja Kääpiön pyhistä pyhin, oma huone täyttyy kameroista, välkehtivistä valosista, meikkaajista, äänimiehistä, valomiehistä ja keikistelevistä vähäpukeisista naisista - valomiehet tosin soittelivat että eivät välttämättä pääse. Puku-ukkeli kyseli olisiko mahdollista kuvailla hiukan miltä lyhyen luisteluhepun huone näyttää. Haluavat myös nähdä kun lyhyt luisteluheppu luistelee aurinkoisen lähiön pyöräteitä pitkin tukka hulmuten. Sitten haluavat myös saada kuviin lyhyen luisteluhepun kavereita ja normaalia kavereiden höntsäilytoimintaa. Lopulta pitäisi purkittaa lyhyen luisteluhepun käyttäytymistä omassa elementissään, rullaluistelun ohjaustehtävissä sekä rullaluistelukilpailuissa <span style="font-size:85%;">[jihuu, luistelutrikoot!]</span>. Kieltäydyin kuitenkin kohtauksesta, jossa pääni päälle asetetaan kukkamaljakko ja hyräilen Finlandia-hymnin suu täynnä parsakaalia.<br /><br />Puku-ukko pyysi myös miettimään valmiiksi, mitä ostaisin jos minulle annettaisiin viisi euroa. Esineen pitää olla jotakin hyvin henkilökohtaista tahi muuten vain tärkeää ja kuvaavaa. Ja kuvauksellista. Sitten pitää näyttää sitä kameraan ja kertoa jotta miksi sijoitti vähäisen vitosensa juuri moiseen kulutustuotteeseen tai hyväntekeväisyyskohteeseen. <span style="font-style: italic;">Vippaa vitonen</span> -elävän elämän meemi pyörii ilmeisesti Summerissa läpi kesän ja jokainen vierailija joutuu moisen eksibition järjestämään. Mieltäkutkuttavaa. Kyhäsin listan asioista joihin olisin valmis vähäisen vitoseni vippaamaan.<br /><br />- Kolme litraa bensiiniä<br />- Kalenterin, jossa on metallinväriset sivujen kyljet<br />- Master Western -hampurilainen ja juoma<br />- Kerrankin huono <a href="http://karuselli.blogspot.com">Sellistin</a> blogaus<br />- Mikä tahansa vaate, jossa lukee muodossa tai toisessa <span style="font-style: italic;">bukkake</span><br /><br />Lopulliseen ohjelmaan en tietenkään mitään ylläolevista sisällytä, täytyyhän jännitystä pitää yllä. Jengi joutuu oikeasti katsomaan ohjelman! Hähä.<br /><br />Viisi euroa on loppupeleissä aika vähän rahaa, mutta kuitenkin aika paljon. Sillä saa vaikka kuinka paljon karkkia, purkkaa, sipsejä, parkkiaikaa, mielihyvää, mielipahaa ja vaikkapa sahanpuruja. Mutta sellaiset asiat joilla on oikeasti merkitystä, viisi euroa on harmittavan pieni raha. Sillä ei saa junalippua Jyväskylään, ei yhtäkään ylioppilaskirjoitusmaksua, ei muistikorttia digikameraan eikä yhtäkään <a href="http://turisti.blogsome.com">Turistin</a> blogausta, jossa ei kiroilla. Onko se nyt sitten oikein että alle viidellä eurolla ei saa juuri mitään maailmaa mullistavaa, eteenpäin vievää tai edes itseään kehittävää? Viidellä eurolla selvitään nykyhetkestä, mutta missä menee se rahamäärä, jolla aletaan päästä eteenpäin?<br /><br />Ja mitähän ihmettä sitä ohjelmaa varten keksisin?<br /><br /><span style="font-style: italic;"></span>Vetäydynpä taas omiin oloihini pohdiskeluhommiin. Jotain on keksittävä ja Karthago on tuhottava. Paitsi että ensin pitää pyyhkiä pölyt hyllyistä, luututa lattia käsin, imuroida, järjestellä, tuulettaa, kopistaa matot ja ja ja ja ja. Äidit.. Huoh.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111469055995065589?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1113944992273223362005-04-19T23:18:00.000+03:002005-04-20T00:11:21.936+03:00Tänään sain muutamia minuutteja kello 2100:n jälkeen puhelimeeni tekstiviestin, joka kuului seuraavasti:<br /><blockquote><br />Aargh, miten joku voi katsoa tommosta paskaa ku OC? :D</blockquote><br />Ottaen huomioon, että olen kyseessä olevan televisiosarjan tiivis seuraaja, voi vain olettaa että viesti oli tarkoituksellinen eikä suinkaan mennyt vahingossa väärään numeroon. Tavoitteena oli mahdollisesti loukata tunteitani tai vähintäänkin kyseenalaistaa niitä. Pahansuopa viesti oli osoitettu Minulle tavoitteena täsmäpommittaa kaikki se nautinto, jota OC-televisiosarja minulle tuottaa. Aloin pohtia asian taustalla muhivia syvempiä ulottuvuuksia ja päädyin seuraavanlaisiin lopputuloksiin.<br /><br />OC:n vastainen liike on maanlaajuinen, monihaarainen verkosto, jota johtaa maanalaisessa bunkkerissa lymyilevä mastermind. Kyseinen taustalla naruja vetelevä johtaja on mitä luultavimmin juuri varhaisaikuisuuden ohittanut nainen, jonka hiukset ovat kokonaan muodostuneet käärmeistä ja jonka pitkät, inhottavan mustat kynnet ovat partaveitsenterävät ja niin pitkät että ne kiertyvät lievästi rullalle. Mastermindin käärmeennahkaa muistuttavan ihon pinnalla valuu jatkuvasti ällöä limaa, jota erittyy hänen vulkaanimaisten korvalehtiensä takaa. Eukko haisee voimakkaasti hammaslääkäriltä.<br /><br />OC:n vastaisen liikkeen haarakkeita ämmä hallitsee koputtelemalla bunkkerissaan sijaitsevan valtaistuinsalin lattiaa puisesta veneen airosta muodostuvalla jalallaan. Johtajatar joutuu turvautumaan tähän morsekooditusmaiseen ratkaisuun johtuen puhekyvyttömyydestään, tai lähinnä puhe-elimien puutteesta. Suun tilalla hänen naamavärkkiään saa kyseenalaisen kunnian koristaa jättimäinen tietokonelevyke, joka nopeasti vilkaistuna näyttää lähinnä isolta, mustalta vesinokkaeläimen nokalta. Kvaak kvaak.<br /><br />Kalseasti kumahtelevien veneen airojen kopausten myötä OC:n vastaisen liikkeen haarakkeet toteuttavat hallitsijansa mielipuolisia komentoja kuin mehiläiskuhnurit. Yksi kopaus merkitsee sattumanvaraisten keskustelujen ohjaamista ajoittain siihen, kuinka OC:ssä ihannoidaan liikaa laihuutta, kauneutta ja menestystä. Kaksi kopausta aiheuttavat avio-, avo- ja seurustelupuolisoissa tietoista, suunnitelmallista OC:n vastaistoimintaa kuten kello kahdeksan aikaan suoritettavia suursiivouksia. Kolmen kopautuksen - ratkaisu jonka uhriksi jouduin itse - komentaa kuhnurit lähettämään sattumanvaraisille OC:ta seuraaville ystävilleen armottomia propagandaviestejä. Kopauksista on lähteitteni mukaan olemassa myös neljän, viiden ja jopa kuuden kopauksen komentoja, mutta niihin ei tiedettävästi OC:n vastainen liike ole vielä turvautunut.<br /><br />Miten kopaukset kantautuvat aloitekyvyttömien kuhnureiden tietoon, ei ole dokumentoituja tutkimustuloksia. Osa selittää ilmiön bluetooth-teknologiaan liittyvillä langattomilla tietoliikenneratkaisuilla, villeimmät teoriat viittaavat jopa telepaattisiin kykyihin. Henkilökohtaisesti en yllättyisi mistään naiselta, jonka päästä kasvaa satoja pieniä käärmeitä. Pääasia on kuitenkin, että OC:n vastaisen liikkeen hierarkia muistuttaa epäillyttävästi luontoäidin miljoonia vuosia hiomaa mehiläispesän toimintaa. Aivottomat kuhnurit pyörivät ja hyörivät yhden raakalaismaisen hallitsijan komennossa kaiken tapahtuessa konemaisella tarkkuudella. Kyseessä on ehdottomasti järjestäytynyttä tihulaistoimintaa.<br /><br />Onneksi askeleita on otettu turvallisemman ja onnellisemman OC:n seuraajien yhteiskunnan turvaamiseksi. Häiriköijän yhteystiedot on luovutettu Suojelupoliisille <span style="font-size:85%;">[sori vaan, sodassa ja rakkaudessa kaveruus ei merkitse mitään]</span> ja kyseisen henkilön viimeaikaiset liikkeet on dokumentoitu tarkasti. Jo muutaman tunnin täysvaltaisen tarkkailun perusteella on havaittu matalalla taajuudella eteneviä yhteydenottoja, joiden alkuperä on jäljitetty erääseen Itä-Suomessa sijaitsevan pikkukaupungin ala-asteen liikuntavälinevarastoon. Suojelupoliisi on lähettänyt kohteeseen kymmeniä <span style="font-weight: bold;">raskaasti aseistettuja ilmalaivalaivueita</span> sekä muutamia <span style="font-weight: bold;">kaupunkitaisteluun erikoistuneita taktisia iskuryhmiä</span>, joiden varsinaiseksi tehtäväksi jäänee kuitenkin käärmetukkaisen puujalkanaisen riekaleiden kerääminen.<br /><br />Niin se vain menee, pojat ja tytöt. Lähetelkää moraalittomia tekstiviestejä ystävillenne ja lähimmäisillenne, ja raapikaa myöhemmin itsenne seinäbetoneista <span style="font-weight: bold;">raskaasti aseistettujen</span><span style="font-weight: bold;"> ilmalaivalaivueiden</span> ja <span style="font-weight: bold;">kaupunkitaisteluun erikoistuneiden taktisten iskuryhmien</span> käsittelyn jäljiltä. Jos vaatteistanne löytyy punaisia täpliä, älkää yrittäkö pyyhkiä niitä. Ne eivät ole roskia, ne ovat <span style="color: rgb(255, 0, 0);">infrapunatähtäimiä</span>, jotka on kohdistettu biologisesti tärkeisiin elimiinne.<br /><br />Mess with the best, die like the rest.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111394499227322336?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1113663665017507612005-04-16T17:43:00.000+03:002005-04-16T18:01:05.020+03:00Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta hymyilevän Pituusrajoitteisen Taisteluhenkilön niskaan. Lämpöasteita huikaisevat 13, lievä sivutuuli, tien varressa tytöt kisailevat hyppykeppipomppimisen paremmuudesta. Boing, boing, boing. Tilapäisenä kulkuvälineenä toiminut polkupyörä huokaisee ja pääsee nojaamaan tuttua valopylvästä vasten, samaa valopylvästä, jota vasten se on nojannut niin monta kertaa aikaisemminkin. Reppu avaa tumman kitansa ja luistimet hyppäävät odottamattomana esiin laukusta. Kohta lähtee.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">10 metriä myöhemmin.</span> Jihuu, kevään ensimmäinen oikea rullaluistelulenkki alkaa. Potku, liuku, potku, liuku. Tämähän sujuu kuin tanssi! Koitetaanpa <a href="http://www.nettracing.com/pict/inst/step9.htm">tuplapotkua</a>. Potku, underpush, potku, underpush. Hienosti onnistuu. Tuulet ovat suotuisia, lämpöä riittää, laakerit pelaavat. Kyllä luistelu on minun lajini.<br /><br /> <span style="font-weight: bold;">30 metriä myöhemmin.</span> Mitä ihmettä, ei tässä muistaakseni viimeksi ollut ylämäkeä. Puuh, puuh, puuh. Paranee vähentää potkujen määrää, ei aleta sikailemaan heti ensimmäisellä lenkillä. Noin, syke alkaa tasaantua ja luistimet rullaavat taas rennosti. Melkein lähti jo homma lavasta. Onneksi sain kiinni ajoissa.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">100 metriä myöhemmin.</span> Voi jumalauta, miten tämä näin raskasta on? Kurkkua kuivaa, sylkeä erittyy yli äyräiden, tuuli on kääntynyt vastaiseksi ja selkääkin painaa. Lääh puuh. Toivottavasti kukaan ei näe tätä säälittävää rämpimistä. Jaahas, ja sieltä tulee jos seuraava ylämäki. Äiti, hae mut pois täältä!<br /><br /><span style="font-weight: bold;">10 kilometriä myöhemmin.</span> Muistilappu itselle: pysyttele sprintterinä, tee pitkät lenkit polkupyörällä. Osta rakkolaastari.<br /><br />Suihkun kylmän vesisuihkun ropistua nautinnollisesti väsynyttä selkää vasten ja tyhjennettyä pään kaikesta väsymyksen tunteesta, Pituusrajoitteinen Taisteluhenkilö rojahtaa olohuoneen sohvalle ja laskee päänsä selkänojaa vasten. Auringonvalossa siivilöityvä pöly leijailee rauhallisesti olohuoneen raikkaassa ilmassa, Salatuissa Elämissä ratkotaan ongelmia toistensa jälkeen. Täydellinen rentous vallitsee suihkunraikkaan kehon ja ympyrä sulkeutuu. Kääpiö huokaa syvään tyytyväisenä ja kasvoille nousee jälleen iloinen hymy.<br /><br />Huomenna uudestaan.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111366366501750761?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1113167060107743872005-04-10T22:15:00.000+03:002005-04-11T00:04:20.113+03:00Koska viime keskiviikkona kävin Lahden Urheilukoulun pääsykokeissa ja siellä tapahtui monenlaista mielenkiintoista kerrottavaa, ja koska vietin koko tämän viikonlopun Turussa DJ-tehtävissä naisjoukkuevoimistelun Länsi-Suomen aluemestaruuskilpailuissa Kupittaalla, kirjoitan listan syistä miksi olisin mielumin pelle kuin homo.<br /><br /> <span style="font-weight: bold;">1. Pelleillä on siistimmät varusteet.</span> Pellejen isot, kirkkaanväriset housut isoine palluroineen ja mollukoineen eivät sijoitu millekään koordinaatistolle arvioitaessa muodikkuutta, istuvuutta tai kausiluonteisuutta. Pellehousut vain ovat ja pysyvät. Homojen vaatteiden täytyy taas seurata alati muokkautuvia keskieurooppalaisia tyylisuuntauksia, materiaalit ovat kalliita ja niitä ei luultavasti voi edes pestä. Pellevaatteet ovat kestävät, mukavat eivätkä ole koskaan muodissa tai poissa muodista: ne vain ovat.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">2. Pellet eivät ota kakkoseen.</span> Pellet ovat pitkän linjan straight-miehiä, vanha kunnon sisään-ulos -temppu hoituu tarvittaessa eikä pelletytöistäkään ole koskaan pulaa, ne kun tykkäävät ottaa usein sen veteen tipahtajan roolin. Suorituspaineet katoavat ikuisuuksiin kestävän hymyn myötä ja seuran jatkuva saantikin on taattua ehtymättömän vitsivaraston ansiosta. Pellet eivät ole isäntinä Sillä Silmällä -ohjelmissa, he osallistuvat niihin.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">3. Pellet eivät ole muodissa.</span> Pelle-status on ihmisten usein paheksuma ja välttelemä elämäntila, kun taas seksuaaliseen vähemmistöön kuuluminen, migreeni, masentuneisuus ynnä muut vaihtoehtoelämät sekä niiden ongelmat ovat juuri nyt pop, rock ja hippedyhop. On muotia olla homo, on muotia olla masentunut ja on muotia olla pätkätyöläinen. Pellenä olo ei ole muotia, siis se on paras mahdollinen asema johon ihminen voi tällä hetkellä heittäytyä.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">4. Pelleillä on hassummat nenät.</span> Pellen nenä on iso, punainen ja päästää hullunkurisia ääniä sitä puristettaessa. Tööt tööt, pruut pruut, iiihahaha ja nöf nöf. Ammattilaispellen nenä kykenee päästämään jopa 347 eri ääntä tai niiden variaatiota, ja se on paljon se. Homon nenä taas on kaunis, pyöreä, kapea ja useimmiten myös nirppa. Sitä puristettaessa ilmoille pääsee vain "aih", "ouh" tai "mitä ihmettä". Kolme vaihtoehtoista ääniefektiä verrattuna 347 ääniefektiin? Antakaa tänne se pellen nenä.<br /><br /> <span style="font-weight: bold;">5. Pelleillä on ehtymätön varasto ilmapalloja.</span> Pelleltä eivät ilmapallot lopu koskaan. Mitä voikaan tehdä niinä kuolleina hetkinä bussipysäkillä, juna-asemalla, bensa-asemalla, terveystarkastusjonossa tai baarijonossa? Homot tyytyvät leikkimään sormillaan, sukimaan hiuksiaan pikkuisen taskupeilin läpi tai tekemään kaikkea muuta pinnallista ja yhdentekevää, jota ovat kuitenkin harrastaneet kotona jo valmiiksi monia tunteja. Pellet sen sijaan viuh vetäisevät taskustaan ilmapallon, puhaltavat sen ja antavat lähimmäiselle lapselle <span style="font-size:85%;">[tai kauniille tytölle]</span>. Ilmapallot ovat loppumaton ilon, naurun ja hymyn kaivo eikä niitä koskaan voi olla liikaa. Homolla voi olla liikaa ilmapalloja, jos hänen taskunsa, kämppänsä ja autonsa takakontti täyttyvät niistä, mutta pellellä ilmapalloja on ääretön määrä eikä tee edes tiukkaa.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">6. Pellejä väistetään kadulla.</span> Pellejen laajapinta-alainen, värikäs, äänekäs ja yleisesti ottaen hupaisa ulkoasu aiheuttaa silmässä ja ihmisen alitajuisissa refleksijärjestelmissä automaattisen väistämisefektin ja popula kaartuu tiheään kansoitetulla jalkakäytävällä nätisti ohitseni hihitellen muikeasti mennessään ja hyvällä säkällä vielä taaksensakin vilkuillen. Ei epäkohteliaita törmäyksiä ja flipperipallopelejä Hämeenkadun ahtaassa ihmismassassa, ei ihmisiä astumassa <a href="http://viittakaksikko.blogspot.com/2005/02/tuskaa-paatissa_19.html">penkkaripuvun</a> hännälle, ei jalkojen päälle tallaavia tanssijoita. Pelkkää kauniisti kaareutuvaa liikettä, kuin tuulitunnelitestissä kappaletta joka puolelta halaava savuvana. Hmm, toisaalta koskisiko kukaan minuun jos tietäisi että olisin homo? Ai niin, koskisivathan ne muut homot. Perustelu kuusi pitää siis yhä paikkansa.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">7. Pellet eivät saa sydänkohtauksia, ne aiheuttavat niitä.</span> Manikyyrit, kasvohoidot, paniikkihäiriö, liian tunkkainen ilma, stylistit, pylistit, tydistit. Pelle elää yksinkertaista elämää vailla ylimääräisiä komplikaatioita, joten pellen pumppukin tyksyttelee menemään yhä pienemmällä taakalla. Pelle sanoo pöö, raskassydämiset ja hyväkynsiset lakoavat maahan kauhusta kangistuneina pidellen sydäntään ja naamansa koomisesti kivusta vääristyneinä. Hähähää.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">8. Pelleillä on ammattiliitto.</span> Humorististen IhmisViihdyttäjien liitto, siis tuttavallisemmin <span style="font-style: italic;">HIV</span> takaa pelleille jatkuvan toimeentulon riippumatta kausiluonteisista muuttuvista tekijöistä kuten muoti-ilmiöistä sekä sirkusaikatauluista. Pellet nauttivat siis tasaista kuukausipalkkaa ja muita ammattiliiton turvaamia etuja kuten hammashoidon <span style="font-size:85%;">[nätimpi hymy takaa iloisemmat asiakkaat]</span>. Homot ovat niin ikään ihmisvähemmistö, mutta eivät voi värjötellä sydäntalven iskiessä minkään perusarvoja takaavan liiton tai yhdistyksen siipien suojassa. Kun inflaatio iskee, homot sukeltavat mukana. Kun työttömyys iskee, homot sukeltavat mukana. Kun <span style="font-style: italic;">HIV</span> iskee, homoja lakoaa kuin viljaa. Respect our authoritah.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">9. Pellejen ei tarvitse opetella kieliä.</span> Nauru on universaali kieli, jota osatakseen ei tarvitse työläästi opetella ranskalaisia viinejä, italialaisia taidegallerioita saati ruotsalaisten puhelinnumeroita. Pläts vain ja kermakakku naamaan on varmasti huvittavaa kenen tahansa mielestä kansallisuudesta, sukupuolesta tai iästä riippumatta. Kysypä suomeksi tulta Norjassa tai yritä ostaa englanniksi junalippu Espanjan <span style="font-style: italic;">kansainvälisellä pääjuna-asemalla</span> Madridissa <span style="font-size:85%;">[ihan oikeasti, kokeiltu on]</span>. Puheen mahdollisuudet ihmisten toiminnan ja asenteiden vaikuttajana ovat rajalliset, kun taas huumori ja kehon eleet toimivat joka kerta. Norjalaiselle rööki korvaan. Espanjalaiselle tsuku-tsuku-tason junaimitaatio. Ruotsalaisen näköpiiriin osuessasi työnnä toistuvasti oikean käden etusormeasi vasemman käden peukalon ja etusormen muodostaman rinkulan lävitse: joka kerta saat haluamasi, ilman yhtäkään kielioppipläjäystä tahi yo-kirjoitusta. Miksei pellekoulu ole tosissaan otettava toisen asteen koulutusmahdollisuus?<br /><br /> <span style="font-weight: bold;">10. Jos pelle ja homo tappelis, pelle voittais.</span> Pelle voittaisi sen takia, että pellellä on paremmat varusteet. On leikkivasaraa, vesipistoolia, alasin. Homoille tyypillinen terävääkin terävämpi verbaalinen osaaminen ja kekseliäisyys ei auta kun varpaiden päällä lepää kuusikymmentäkiloinen valurautamöntti, letti on sudittu taskulämpimällä vedellä märäksi ja nenänvarteen lyödään toistuvia iskuja piipittävällä muovivasaralla. Tweek. Tweek. Tweek.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111316706010774387?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1112721511257244342005-04-05T19:17:00.000+03:002005-04-05T20:18:31.260+03:00Porattuani tänään järeiden ilmamassojen läpi mustalla ratsullani saavuttaakseni ultimaattisen kotipojan <span style="font-size:85%;">[siis homeboyn, aaaight]</span> kunniatehtävän, kahvipaketin ostamisen, huomasin ratsusta noustessani mielenkiintoisen hajuilmiön: K-kaupan pihassa tuoksui märkä asfaltti. Pomppasin äkisti takaisin autoon, rämäytin kuljettajanpuoleisen etuoven voimakkaasti kiinni perässäni ja menin matalaksi. Voiko tämä olla todellista? Vanha tuttuni, vanha vihollinen, vanha vihtahousu, märkä asfaltti on tehnyt jokavuotisen comebackinsa ja vielä minun kahvipaketinhakureissullani?<br /><br />Nostin hitaasti päätäni oven takaa kuin kolostaan kurkistava pikkuorava, ja siristelin ulos sivuikkunasta nähdäkseni onko vainoojani vielä siellä. Kaikki oli kunnossa, vihtahousua ei näkynyt ja huokasin pelonsekaisena helpotuksesta. Avasin oven, työnsin koipeni ulos ja sitten se tapahtui taas: kostea, harmaa, rullaluistelukiertueelta tuoksuva elämys painautui sisään sieraimistani ja pyrki sisälle autoon, minut väijytettiin. Kehoni täyttyi adrenaliinista, hyökkäsin ulos ratsustani kuin kani, läimäytin etuoven kiinni ja juoksin märän asfaltin muodostamaa miinakenttää pitkin suoraan kauppaan. Kaupan eteinen tuoksui kaupan eteiseltä ja vanhan kelmin aromi poistui. Hrrr.<br /><br />Rullaluistelijoilla on vain yksi ja ainoa arkkivihollinen, Lex Luthor, ja se on vesi. Märkä asfaltti peruuttaa luisteluharjoituksen, siirtää luistelukilpailut, peruuttaa rullaluistelukurssin, tukkii siis sisääntulevan rahan virrat ja on muuten vain niin pirun epämiellyttävää. Tuuli, hiekkamyrsky, pyörremyrsky, hyrskyn myrsky, paavin kuolema ja OC ovat kaikki merkityksettömiä, liiskattavia ötököitä rullistelijan silmissä. Sade sen sijaan on seinä, jota vasten rullaluistelijakärpänen lätsähtää ja leviää yököttäväksi, sykkiväksi lätäköksi.<br /><br />Märän asfaltin haju muistutti siitä, miten kävikään viime kesänä: tasan kaksi hyvää rullaluistelupäivää ja loput tasaisen harmaata, kosteaa puuroa. Ei näin. Se muistutti kaikista niistä peruuntuneista rullaluistelukursseista, jotka rokottivat jo valmiiksi heikkoa rahallista toimeentuloani ja kaikkia niitä turhia reissuja ties minne maailman kolkkaan joko rullaluistelemaan tai opettamaan rullaluistelua. Sade tuoksuu pettymykseltä.<br /><br />Kaikesta huolimatta märän asfaltin haju on yksi parhaista hajuista maailmassa. Se muistuttaa siitä, että ilman epäonnistumisia ei olisi myöskään onnistumisia ja että maailmassa on muutakin kuin pyörien päällä etenemistä. On juoksua, venyttelyä ja punttisali. On toimistotyötä, veroilmoituksia ja kahvipakettien ostamista. On ystäviä, rakkaita ja perhe. Elämä ei pyöri pyörien ympärillä eikä niiden päälläkään - aina ei tarvitse luistella ja olla yltä päältä hiessä.<br /><br />Ostin kahvipaketin <span style="font-size:85%;">[suodatinjauhatus]</span>, maksoin ja astelin ulos kosteaan ilmaan kostealle asfaltille. Jätettyäni taakseni eteisessä vallitsevan raudan tuoksun, pysähdyin kaupan portaille paikoilleni kaivelemaan taskuistani ratsun avaimia. Nykkentaalit löytyivät oikeasta housuntaskusta ja samassa minua tervehti vanha vihtahousu tuoreine aromeineen. Nuuhkin hemmoa aikani, hieroin ystävyyttä. Haukottelin, katselin hetken aikaa torin reunalla syljeskeleviä teinejä mopoineen, torin toisella reunalla notkuvia varhaisaikuisia corollineen ja hymyilin. Ulkona alkoi taas lievä tihkusade, joka rummuttaa ropisi rekkamieslippalakin lippaa vasten ja muodosti jännän pistemäisen pinnan kahvipaketin kyljen päälle.<br /><br />Taitaa tulla kesä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111272151125724434?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1112597879920209302005-04-04T09:39:00.000+03:002005-04-04T09:57:59.923+03:00<strong>Voihan nunnan nännit ja paavin pallit!</strong><br />Ai saatana. Saako noin enää sanoa?<br /><br />Kunnioitetun kirkon isähahmon poistuttua tarkistamaan uskomusten paikkansapitävyys sanon kuitenkin. Ja totean perään, että miehen nännit ovat turha evoluution jäänne ja mieluummin ilman. Naisten nänneihin en tässä ota kantaa.<br /><br />Jos viitsisin mimikoida Kääpiötä Fight Club -tyyliin jatkaisin kirjoitusta näin:<br /><i>Minä olen Viittaritarin vasen nänni, joka on hiertynyt ruvelle hikisen t-paidan alla. Nimeni on Nipa enkä pidä kesästä enkä juoksusta. Sen sijaan pidän rasvasta ja [<i>*kröhöm*</i> - jääköön sanomatta.]</i><br />Mutta kun en viitsi.<br /><br />Seuraavaksi kirjoittaisin varmaankin nännien teippaamisesta juoksun aiknna, jotta Nipa pysyisi kunnossa. Jos viitsisin.<br /><br /><strong>Sinä</strong> siellä takarivissä, älä naura! Täällä ei ole mitään naurun aihetta. Tämä on vakava juttu!<br /><br />Niin, nänni. Ja juoksu. Ja hiestä märkä t-paita. Niistähän mä olinkin kirjoittamassa.<br />[<i>Toim.huom.: Voi sitä hittien määrää tähänkin blogiin tämän kirjoituksen jälkeen</i>.]<br />Onkohan tämä ihan oikea ongelma kellekään muulle kestävyysjuoksua harrastavalle? Google löytää vain ja ainoastaan muutaman <a gref="http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/mar6.htm" title="laastari nännien päällä?">hitin</a>, mutta nekin naisille. <strong>Hei haloo!</strong> Nipa sanoo vastalauseensa ja muistuttaa olemassaolostaan jokaisen lenkin jälkeen.<br /><br />Jos en olisi lähdössä kustannuspaikalle ansaitsemaan vähäistä elantoani, voisin kirjoittaa vielä muistakin vaivoistani juoksukauden siirryttyä lämpöasteille.<br /><br />Ai mitä?<br />Ai että onneksi olen lähdössä? <br />Niinpä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111259787992020930?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Viittaritarihttp://www.blogger.com/profile/04171122546670902828noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1112528805580063792005-04-03T14:41:00.000+03:002005-04-03T20:07:38.126+03:00Tiesittekö sitä, että joka kerta kun suhteellisen tanssitaitoinen, mukiinmenevä sprintteri jää naisilta täysin huomiotta hurmeisen laivareissun aikana, jossain päin maailmaa joku tekee hyvästä japanilaisesta kauhuelokuvasta pöllön hollywood-version.<br /><br />Pyydän, ajatelkaa niitä kauhuelokuvia!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111252880558006379?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1112276791037853862005-03-31T15:55:00.000+03:002005-03-31T16:46:31.040+03:00Laattalätäkkö vessanpytyn vesipinnalla <span style="font-size:85%;">[ja juna-aseman nurkan takana]</span>, miltei itsestään vapiseva Jaffa-pullo, rasvaiset hiukset, kuihtunut kroppa, huojuva horisontti, valuva ryhti, setelit pikkurahoina ja sadat muut luurangot nuoren miehen krapulakaapissa huutavat kaikki yhteen ääneen yhtä ainutta viestiään: Det var det.<br /><br />Abiturienttinä juuri viimeisten kirjoitusten jälkeen ihminen on erään kiertuepäällikön sanoin viisaimmillaan. Viisaimmillaan olo olikin eilen illalla kahdentoista-yhden aikaan luvatessani ottaa härkää sarvista ja pusertaa ilmoille Viittakaksikon kaikkien aikojen ensimmäisen känniblogauksen. Kaikki siihen asti kerääntyneet kokemukset piti summata yhteen kaaosmaiseen, kirjoitusvirheitä kuhisevaan pökäleeseen, jonka olemassaoloa ei edes seuraavana päivänä muistaisi. Harmi vaan, että yökerho Emman yhden euron keitto- ja salmaripäivä osoittautui miestä väkevämmäksi, painovoima voitti ja känniblogaus muuttui krapulablogaukseksi. Sori jätkät, yritän enemmän ensi kerralla.<br /><br />Puistattaa ajatus siitä, että kaikki ne Suomen kymmenen tsiljoonaa juppihippipunkkaria jotka ovat nyt elämänsä viisaimmillaan, asettuvat koulutettujen apinoiden rinnalle kilpailuun samoista työ- ja opiskelupaikoista kuin minäkin. Pataanhan siellä tulee kuin Apollo Creedille! Pelkästään Lahden <a href="http://www.mil.fi/maavoimat/joukot/hamr/uotsyksi.dsp">Urheilukoulun</a> sisäänpääsyä kontrolloivat pälli-, palikka-, idiootti- ja lajiominaisuustestit aiheuttavat tietyn tason täristyksiä varpaistossa. Pitiköhän sitä sittenkään mennä hakupapereissa myymään itseään yhtenä Suomen johtavista junnupikaluistelijoista? Sen kun joutuu siellä varmaan oikein todistamaankin.<br /><br />"Sampo, Sampo! Rakkaus tai kuolema! Kaksitoista olutta, muhahahaha, hei":n ollessa monimutkaisin lyyrinen oivallus, johon Pituusrajoitteinen Taisteluhenkilö kykenee ollessaan elämässään viisauden paraabelia kuvaavan kuvaajan huipulla, sitä alkaa helposti miettimään että kuinkas hyvin viimeiset kolme vuotta tulikaan käytettyä. En ole väsynyt <span style="font-size:85%;">[ainakaan opiskelun seurauksena]</span>, paukkuja löytyy vielä, kirjoitusten tulokset olivat lopulta korkeintaan hiljaisen huokauksen arvoinen onnistuminen ja ne pirun setelitkin ovat edelleen muuttuneet pikkurahoiksi. Käteeni kesäkuun 1. päivä laskeutuvat laput ovat loppupeleissä vessapaperin arvoista kaapissa pölyttyvää materiaalia sen jälkeen, kun yliopiston ovet aukenevat. Miettikääpäs, vessapaperia johon ei kuitenkaan voi persettään pyyhkiä. Onko olemassa turhempaa? Äidinkielen otsikkoaineen mahdollinen älläkään ei lämmitä kun tenttiviikko pukkaa päälle, rullaluistelukursseja on pidettävänä n+1 määrä ja naapurisolustakin kuuluu ärsyttäviä, geometrisesti voimistuvia seksin ääniä ja itse on vieläkin sinkku.<br /><br />Kolme viimeistä vuotta meni siis tehdessä näennäistä työtä saadakseen näennäisen tärkeää vessapaperin korviketta. Ollaan me juppihippipunkkarit aika näennäisen ovelaa väkeä. Tilastollisesti puolet ikäisistämme ovat tässä vaiheessa valmistuneet jo johonkin ammattiin, ansaitsevat tasaista kuukausipalkkaa ja täyttävät omia veroilmoituksiaan. Se parhaiten nauraa joka viimeiseksi nauraa ja mua ei naurata nyt yhtään. Siinä vaiheessa kun allekirjoittanut valmistuu johonkin muuhun kuin näennäiseen virkaan, ammattikoulussa ja kauppaopistossa pyörineet heput ovat luultavasti pomojani. Ei se väärin oo.<br /><br />Mutta sitä ilon päivää odotellessa kääpiö vetäytyy takaisin sänkyyn painimaan krapulapeikon kanssa ja valmistautuu seuraavaan voimainkoitokseen: perjantaina laivalle. Siitä ei voi seurata kuin pahaa mutta hei, jokaisessa meissä asuu pieni masokisti.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111227679103785386?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1112113743037782132005-03-29T19:28:00.000+03:002005-03-29T19:29:03.043+03:00Kesä lähestyy, vaatetus vähenee ja mehiläiset sekä hunaja alkavat taas kuumeisesti etsiä toinen toistaan. Auringon lämpöisen syleilyn voimistuessa sen kuuluisan <span style="font-weight: bold;">kesäheilan</span> etsintä alkaa olla itse kullekin elämäntapa- <span style="font-size:85%;">[ja miksei myös olosuhde]</span> sinkulle yhä todellisempi ongelma. Viittakaksikon nuorempi osakas ratkaisee kisa - ei kun kesä - kisujen etsintäongelmat kertaheitolla esittelemällä ensi kesän taatun hittikollimallin: sprintterin.<br /><br />Sprintterit ovat vähäruokaisia, hyvätapaisia ja sisäsiistejä otuksia, jotka vaativat vähän panosta mutta antavat paljon takaisin. Ne tottelevat käskyjä viiveittä, hivelevät aisteja ja tarjoavat jatkuvasti niitä ah-niin-positiivisten-yllätysten elämyksiä. Mistä näitä sprinttereitä sitten saa, kysytte. Hyvät naiset ja naiset, niitä on joka puolella. Miltei jokaisessa tunnetussa urheilulajissa on tätä nykyä tarjolla myös mediaseksikäs sprinttiversio, jossa urokset ovat isoja, kauniita ja ennen kaikkea nopeita. Sprinttereitä bongaa niin uinti-, juoksu-, luistelu-, kuin sauvakävelykilpailuistakin.<br /><br />Samaisilla sprinttereillä on <span style="font-size:85%;">[useimmiten]</span> myös oikea siviilielämä, mutta sielläkin heidän on vaikea irtautua roolistaan anaerobisen kestävyyden ja nopean maitohappotuotannon mestareina. Sprintterit käyvät kaupassa, elokuvissa, shoppailemassa ja juhlimassa samalla tavalla kuin normaalitkin ihmiset tai jopa kestävyysurheilijat, eli nylkyt. Ohessa universaalit, lajiriippumattomat sprintterin tunnusmerkit metsästystänne helpottamaan.<br /><br />1. Hölskyttelee reisiään kävellessään.<br />2. Pitää harvoin käsiään taskussa.<br />3. Juo kahvia ja/tai kofeiinipitoista energiajuomaa.<br />4. Pään sekä raajojen liikkeet ovat nopeita ja teräviä.<br />5. Ehtii ottamaan kiinni äkisti tipahtavan esineen, mutta ei ehdi bussiin joka on 500 metrin päässä 200 metrin päässä sijaitsevalta pysäkiltä.<br />6. Astuu portaissa vain jokatoiselle askelmalle.<br />7. Elehtii usein käsillään.<br />8. Seisoessaan jalat ovat hieman keskimääräistä kauempana toisistaan.<br />9. Nousee toistuvasti seisoskellessaan päkiöilleen.<br />10. Vetää vatsan sisään.<br /><br />Pitäkäähän kiirettä, sprinttereitä ei riitä kaikille. Hanki nyt jo omasi!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111211374303778213?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1111954059125380342005-03-27T21:32:00.000+03:002005-03-27T23:12:37.953+03:00Hei, olen Kääpiön polvi ja nimeni on Paavo. Paavo Polvi. Mutta kaverit kutsuvat minua vastustuksistani huolimatta Herra Lasiksi. Ehkä se johtuu siitä, että olen aina paskana. Varsinkin viime aikoina olen aiheuttanut Kääpiölle oikein paljon mielipahaa ja kivuliaita portaiden nousukokemuksia. Kääpiö itse tuntuu usein kutsuvan minua nimellä Ei Vittu. Olen aika arka ja en siksi pidäkkään siitä että muut osat tuijottavat minua ihan kuin Kääpiön kaikki ongelmat olisivat minun syyni. Ne kun eivät ole.<br /><br />Okei, ehkä Kääpiö missasi mahdollisen paikkansa junioreiden MM-kisoissa takiani ja jäi ilman SM-mitaleja. Okei, ehkä olen hiukan liian herkkä ajatellen kaikkea sitä mihin pikaluistelijan polven pitäisi pystyä, mutta voiko kukaan oikeasti syyttää minua? Muutama päivä takaperin se ruojake meni punttisalille, otti selkäänsä 40 kiloa painoja ja alkoi tehdä kevennyshyppyjä! Kaksikymmentä kevennyshyppyä! Silloin oli kyllä lähellä etten soittanu liittoon ja solminut sopimustani irti. Nyt olen taas paskana, ja vointini paheni entisestään Kääpiön otettua osaa merkillisiin sisärullaluistelukilpailuihin. 70 metrin rata liukkaalla parketilla, jatkuvaa kaarretta ja rääkkäämistä. Pohja se on minunkin säkissäni, hitto soikoon. Älkää katsoko minua noin. Mua ei taas kiinnosta yhtään mikään.<br /><br />Moi, minä olen Kääpiön äkisti ehtyvä kukkaro. Viihdyn parhaiten omistajani rintaa vasten lämpöisen povitaskun syleilyssä, mutta viime aikoina minut on usein jätetty repun etutaskuun tai auton hansikaslokeroon. Vihaan autojen hansikaslokeroita, siellä olonsa tuntee jotenkin... Yhdentekeväksi. Siellä autostereon, ohjekirjojen ja parkkikiekon kaverina. Mistä niiden kanssa pitäisi oikein puhua, hä? Koska parkkikiekkoa edes käytetään? Kerran kuussa? Kääpiöhän ottaa useammin parkkisakot kuin käyttää parkkikiekkoa. Siellä minä olen, pahuksen parkkikiekon tasolla vuoroani odottelemassa. Mitä se tietää elämästä? Irtonäkyjä. Se otetaan kerran kuussa esiin, se näkee tuulilasin läpi nähtävyyksiä muutaman tunnin ajan ja sitten se palautetaan lokeroon. Yksiulotteista porukkaa yksiulotteisine ajatuksineen. Turhauttaa.<br /><br />Painan yhtä paljon kuin kaksi vastasyntynyttä pussirotan poikasta. Olen tarpeeksi iso pullottaakseni ärsyttävästi perstaskusta, mutta tarpeeksi pieni kätkeytyäkseni omistajan kämmenensyrjän taakse, silloin kun se on hanskassa. Kaikkein eniten pidän kolikoista, kylmistä, painavista, pahanhajuisista kolikoista, mutta Kääpiö harvoin niillä minua palkitsee. Pelkkää muovirahaa ja hengettömiä kuitteja. Ajokortti, bensakortti, pankkikortti, vuokraamokortti, kilokortti, hehtokortti, desikortti, senttikortti, millikortti ja kortti. Missä henki, missä tunto? Miksi ihana rahan kahina ja valuutan kilinä korvataan ontoilla jaksoilla ykkösiä ja nollia? Persaukisen merkkejä, sanon minä. Ja mihin ne harvat sisuksissani vierailevat setelit menevätkään? Kah, kilpailumaksuihin! Itsensä kiduttamiseen, hapottamiseen ja särkyyn. Herra Lasi tietää kyllä. Kääpiöllä kun ei ole enää rahallisia sponsoreja, jotka pitäisivät tuoreen valuutan virran avoinna. Raukka kahlaa menemään omakustanteena, räpyttelee omin siivin. Koskahan painovoima voittaa?<br /><br />Mutta ketäpä kiinnostaa kyynisten ruumiinosien ja muiden sarkastisten ulokkeiden väsynyt tilitys, kun esitystä kuitenkin loppupeleissä ohjaan minä, oikea käsi. Olen aina ollut virkaveljeäni vahvempi ja taitavampi jutussa jos toisessakin. Kun vasen käsi tekee kiepin, minä teen tuplavoltin kerien. Kun vasen käsi tussaa, minä väritän. Näin on ollut niin kauan kuin muistan: kukkulan kuninkaana jo 18 vuotta. Raskasta työtä olla näin helvetin hyvä.<br /><br />Työni on aliarvostettua. Pikaluistelussa kaikki on vain reittä, reittä ja reittä. Kaikki ovat niin tohkeissaan tuijottamassa vyön alle, että tärkeimmät instrumentit unohtuvat. Onks sul isot reidet? Onks sul hyvä perse? Paljo menee kyykystä? Mites prässi? Kyllä noilla reisillä kuuhun mennään. Aargh, koittakaapa tehdä kyykkyä ilman käsiä. Koittakaa latoa painoja prässiin hampailla reunasta purren. Milläs sitä persettä puristelette jos kädet eivät tottele? Viimeksi kun jaloilla tehtiin muutakin kuin käveltiin, ihmisillä oli karvaturkki, ne päristivät huuliaan ja söivät päivässä kymmeniä banaaneita. Kun tapaatte uuden ihmisen, ensikontaktin otan Minä! Ette te. Minä kosketan, minä tarraan, minä kättelen. Minä tutustun, annan ensivaikutelman. Onnettomat eivät ymmärrä, että ihmisen elinaikana minä saan aikaan kymmeniä kertoja enemmän aikaan kuin lompakko, korva, silmä tai polvi yhteensä. Minä vaikutan maailmaan, teen muutoksia ja kosketan. Minä olen se asioiden muuttaja, muut tulevat vain seurausten vanavedessä.<br /><br />Hei, minä puolestani olen Kääpiön kokonaisuus. Paketti, joka ei ole enempää eikä vähempää kuin osiensa summa. Yksi osa vioittuu, muut kärsivät seurauksista heti tai myöhemmin. Tällä hetkellä polvi on rikki, kukkaro ehtyy ehtymistään, käsi on täynnä itseään, hiukset ovat rasvassa, naaman iho hapoilla, vasenta jalkaa särkee, selkä soijassa, hampaat kellastuvat, jalkapohjat hikoavat villasukissa ja kainaloa kutittaa. Pää täytyy tehtävä toisensa jälkeen matematiikasta, maha muki toisensa jälkeen kahvista ja silmät sivu toisensa jälkeen väsymyksestä. Olen yksi iso taistelukerho, johon kaikki on kutsuttu. Ryhmä viidakkosissejä taistelemassa ällien, ennätysten ja saavutusten puolesta.<br /><br />Odottelen keskiviikkoa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111195405912538034?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1111666751393920792005-03-24T13:37:00.000+02:002005-03-24T14:19:11.396+02:00Rullisterveiset, leffaterveiset, hyvämeininki-terveiset.<br /> Sanaleikkiterveiset, luisteluterveiset, lukulomaterveiset.<br /> Kevätterveiset, geometriaterveiset, Viittakaksikko-terveiset!<br /><br />Pääsiäinen on virallinen nolife-pikaluistelijain päivä. Nolifeille televisiosta tarjotaan tänään löysät-housuun tason henkisiä orgasmeja kotimaisen huippuelokuvan saralta. Pelin avaa tänä iltana ikijäätävä <span style="font-style: italic;">Kivinen Kauhukuvashow</span>. Huomenna näytetään Martti Sorsakosken hieno henkilödraama <span style="font-style: italic;">Jessen Viimeiset Himottelut</span> ja Pena Kuningasmäen jäätävästi näyttelemä <span style="font-style: italic;">Kantti</span>. Viikonloppuna leffanörtin elon kruunaa Tauno Finnsserin ruskeansävyinen avaruuseepos <span style="font-style: italic;">Alinenä³</span> ja pelin viimeistelee Timi Lumilaudan kulttiklassikko <span style="font-style: italic;">Mars Ottaa Lämpöö</span>. Pääsiäisenä there's no life like nolife.<br /><br />Lauantaina korkataan myös rullaluistelukausi. Toijalan monitoimihallilla järjestetään vähintäänkin mielenkiintoiset rulliskilpailut joita täytyy kyllä ainakin seuraamaan mennä. 15 euron osallistumismaksu on aika suolainen, mutta rahapalkinnot saattavat vetää Pituusrajoitteisen Taisteluhenkilön jopa viivalle asti. Pitäisi kai kohta pulttailla <a href="http://www.nexternal.com/k2parts/images/84_frame_lrg1.jpg">viisipyörästöt</a> luistinkenkien alle ja katsella miten laakerit jaksavat.<br /><br />Pääsiäisterveiset, ruohoterveiset, hyväkeli-terveiset.<br />Munaterveiset, tiputerveiset, pupujussiterveiset.<br />Telkkariterveiset, matematiikkaterveiset, blogistan-terveiseeeeet!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111166675139392079?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1111596039977810352005-03-23T17:40:00.000+02:002005-03-23T18:40:39.980+02:00Aah, ruotsin kirjallinen koe mallia kevät kaksituhatta ja viisi. Istahdanpa alas tähän epämukavalle penkille patterin välittömään läheisyyteen, eturivin tarkkailupaikalle. Vasenta puolta kehostani kuumottaa jo nyt tulikuuman patterin väreilemän lämmön johdosta ja oikea puoleni on edelleen kylmästä koulun läpivetoisesta pääaulasta viileä.<br /><br />Oho, kynässäni lukee "Viking Line". Ei muuta kuin teippiä hakemaan. Dam di dam dam... Onkohan matka teippauspisteelle ollut aina näin pitkä? Tuntuu ihan ikuisuudelta. Damdam di dam dam... Sitten teippiä kynän ympärille, pistetään oikein monta kerrosta ettei varmasti näy. Noin. Haittaakohan se muuten, että kalsareissani lukee "I love you"? Nääh.. En usko. Menen takaisin paikalleni.<br /><br />Huoh, onpa tuo matka teippausasemalta pulpetille pitkä. Pääsinpä perille. Damdidamdam, koskahan koe alkaa? Kirjoittelenpa konsepteihin valmiiksi nimikirjoituksiani ja oppilasnumeroitani. T-A-I-S-T-E-L-U-K-Ä-Ä-P-I-Ö. Noin. Nyt alkoi muuten oikeasti kaduttamaan tämä kalsarivalinta. Mitä jos rehtori tekee yllätystarkastuksen ja kalsareistani löytyy moinen luntti? Minuthan heitetään koetilanteesta ulos ja syötetään susille! Pala palalta! Voi hemmetti, nyt rehtorikin astelee sisään. Ehkä jos viheltelen ja katselen kattolamppuja, mulkosilmä ei huomaa minua. Phiuuuu phiuuu phiuuu phöy.<br /><br />Voi hitto. Sieltä se paperilappu nyt tulee. Keltainen, niinkuin ennenkin. Tuoksuu tuoreelta. Nyt sitä mennään, Kääpiö. Kerää itsesi. Vilkaisenpa valmiiksi aineiden otsikkoja, jotta aivot käynnistäisivät alitajuisen aiheiden käsittelyn. Puoliksi ajateltu on neljäsosaksi tehty. Noin, vihko lennähti kauniisti selälleen ja käännän viimeisen sivun auki.<br /><br />Tehtävä IV. Kirjoita.... Hnnngh. Mitä ihmettä? Hnnnnngh, mikä tuo on? Tuntuu aivan siltä, kuin jotain sykkivää ja paksua työntyisi sisään persereiästäni. Hnnngh, ai helvetti! Tuo sattuu! Auuuuh, sattuu oikeasti! Mitä siellä oikein tapahtuu? Hnnnnghrauuuh! Se menee yhä syvemmälle ja syvemmälle! Ai ai ai ai! Eivätkö valvojat muka huomaa? Apuaaaa!<br /><br />Apua ei tule. Pakko.... Yrittää... Katsoa... Taakse... Hnngh... Selvittää... Kivun... Aiheuttaja...<br /><br />Jos vielä saisin käännettyä päätäni muutaman asteen, voisin nähdä vilauksen kelmistä joka parhaillaan poraa kakkoseeni jättimäistä, sykkivää uloketta. Jos tästä selviän hengissä, voin kyllä sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä että peppuseksi ei ollenkaan ole mun juttu. Au au auu!<br /><br />Hnnnnngh... Perkele! Olisihan tämä pitänyt arvata. YTL:hän se siellä poraushommissa, vanha <a href="http://viittakaksikko.blogspot.com/2005/03/parahin-ytl.html">kelmi</a>. Sinä se et ikinä luovuta! Ai ai ai saatana kun sattuu, lopeta jo. Pyydän! Ota se rikkalapiosi pois tuhkaluukustani ja lupaan että en enää koskaan tule häiritsemään sinua. Ihan oikeasti. En varmasti uusi yhtäkään kirjoitusta, sinä voitit! Hnnnnnngh...<br /><br />YTL, minä rukoilen! Olen pahoillani kaikista teksteistäni, olet oikeasti tosi hyvä jätkä. Nyt se pääsiäismuna pois rairuohoistani ja mä lupaan että et kuule minusta matematiikan kokeen jälkeen enää mitään. Painun suoraan inttiin Urheilukouluun ja sitten liikuntatieteelliseen enkä uusi yhtäkään koetta. Sinä voitit, sinä olit väkevämpi.<br /><br />Huoh. Menihän se. Voihan <a href="http://karuselli.blogspot.com">karuselli</a> sentään, en varmasti pysty istumaan suorassa taas pariin päivään.<br /><br />Vaikka kuinka usein tulee YTL:n perseraiskaamaksi, se silti tuntuu joka kerta yhtä pahalta.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111159603997781035?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1111341209040672662005-03-20T19:24:00.000+02:002005-03-20T19:53:29.043+02:00Ajauduin sunnuntai-illan ratoksi <a href="http://viittakaksikko.blogspot.com/2005/01/paskaa-kteen-duunarille.html">ystäväni</a> kanssa tuliseen keskusteluun näkkileivästä. Tai ei keskustelu kauhean tulinen ollut, lähinnä ilmoitin ystävälleni miten asiat ovat. Tilannetta ei oikeastaan voi edes kuvailla keskusteluksi. Se oli sanelu. Tai monologi.<br /><br />Näkkileipä on eräs Paholaisen keksinnöistä. Se on vanhan vihtahousun rakkaimpia äpärälapsia, joka on lähetetty maan päälle vainoamaan eläviä ja kuolleita. Tai no ei kuolleita kuitenkaan. Näkkileipä luultavasti keksittiin, kun jotakin epämääräisen näköistä, toisesta ulottuvuudesta kotoisin olevaa otusta kidutettiin jossakin Helvetin kolmannessa kerroksessa sijaitsevalla kidutuslaitteella, ja sen vasemman kainalon alapuolella sijaitsevasta otsasta erittyi jotakin epämääräistä mäiskettä lattialle. Tämä epämääräinen mäiskepisara kovettui kidutuskammion tulikuumalla lattialla muutaman minuutin kuluttua näkkileiväksi. Näkkileipä on toisesta ulottuvuudesta Helvettiin joutuneen epämääräisen otuksen otsasta erittynyttä mäiskettä. Joku taisi tehdä hyvät rahat, kun keksi että se menee maan päällä kaupaksi.<br /><br />Näkkileipä on ravinto-opilliselta koostumukseltaan jotakin hellan päälle ilmestyvän pölyn ja puhtaan ilman väliltä. Sitä mutustavat terveystytöt ja -pojat vakuuttelevat että se on oikein kevyttä, terveellistä ja hyvää hampaille. Se pitää enemmän tai vähemmän täydellisesti paikkansa: näkkileipä on yhtä kevyttä, terveellistä ja hampaille hyödyllistä kuin kiinteän ilman syöminen.<br /><br />Otetaan ohut, kämmenen kokoinen kappale kiinteää ilmaa, lyödään sen päälle juustoa ja meetvurstia ja leikitään että se on ruokaa. Tämän jälkeen setti mutustetaan kurkusta alas, ja leikitään että mahaan tuli tyhjän tilan tilalle muutakin kuin juustoa ja meetvurstia. Tältä kantilta ajatellen näkkileivän terveysvaikutukset on helposti todettavissa: se täyttää mahan puhtaalla ilmalla, joten haittavaikutukset (vieraiden kemikaalien määrä) ovat hyvin vähäiset. Kaikki maailman näkkileivät voisi muuttaa hellan päälle ilmestyväksi pölyksi. Ei kukaan huomaisi eroa.<br /><br />Näkkileivän mausta ei voi sanoa mitään negatiivista, koska näkkileipä ei maistu millekään. Se maistuu kiinteältä ilmalta. Toki, jos näkkileipää pitää hetken aikaa pureskeltuna suussa, suussa erittyvät entsyymit pilkkovat näkkileivän tärkkelyksiä sokeriksi ja syntyy makea makuelämys. Idiootit, sitä varten on olemassa karkit.<br /><br />Kaiken tämän jälkeen herää kysymys <span style="font-size:85%;">[hyi mikä klisee, muista olla käyttämättä huomenna]</span>, miten ihmeessä kiinteää ilmaa myymällä voi tehdä rahaa? Mitä järkeä on ostaa hellan päälle ilmestyvää pölyä, syödä sitä, leikkiä että se on ruokaa ja leikkiä että siitä tulee maha täyteen? Saako hellanpäällispölystä jotain energiaa? Joo, ehkä kun sitä syö tonnin. Vaan eipä ole tyhmä se joka myy, vaan se joka ostaa. Mitähän ne keksivät seuraavaksi? Myydä ravintoloissa aterioiksi pelkkää salaattia?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111134120904067266?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1111172380784482242005-03-18T20:51:00.000+02:002005-03-18T21:00:34.676+02:00Sinisilmäistä, pitkälauseista, besserwissermäistä, kliseistä selkääntaputtelua ja tekopyhistelyä. Lievästi siirappista. Mausteena tiraus kapinahenkeä, ylevä ajatusviiva ja arkinen mutta toimiva kaksoispiste. Juuri sellaista sanatahnaa kuin Ylioppilaslautakunta A-englannin aineelta haluaakin. Ulkomuistista, olkaa hyvät.<br /><br /><p class="MsoNormal"><span style="" lang="EN-GB"></span></p><blockquote><p class="MsoNormal"><span style="" lang="EN-GB">Me – a humanitarian worker?<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal"><span style="" lang="EN-GB"><!--[if !supportEmptyParas]--> <!--[endif]--><o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal"><span style="" lang="EN-GB">Expensive, top of the notch engineering know-how to the bridge builders in Bosnia, medicine, medical instruments and other high-tech gadgets to make the lives of third world countries easier. Outtakes from the global shopping list compelling all the rich countries to take part in the neverending quest for a better world. This time the ball is passed on to me. What do I do? Nothing.<br /><br />The all-knowing, all-singing public opinion is nowadays fixed on the assumption that everyone should start worrying about the wellbeing of the poor and thus also take action. Doctors, teachers and engineers run rampant around saving the world one small village at a time, but forget one crucial, undeniable fact: even the rich countries need saving, too.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal"><span style="" lang="EN-GB"><!--[if !supportEmptyParas]--> <!--[endif]--><o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal"><span style="" lang="EN-GB">Where some see featherweight african children about to starve to death, I see finnish teenagers spoiled to the bone, replacing healthy school food with candy bars. Where some see bosnian engineers lacking the ability to build valid bridges, I see finnish 17-year olds who don’t know how to skate.<br /></span></p> <p class="MsoNormal">We are surrounded by evidence of our very cultural heritage dying out while our attention is held thousands of miles away from home. Where some volunteer for humanitarian work to help the ones in need in either their native country or abroad, I volunteer for humanitarian work by getting my degree in physical education and salvaging what’s left of the finnish cultural identity – one nutritional lesson and one skating course at a time.</p> </blockquote> <p class="MsoNormal">Viime syksyn venymisen löytääpi <a href="http://viittakaksikko.blogspot.com/2004/09/leijutaan-nyt-vaihteeksi.html">täältä</a>.<br /></p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111117238078448224?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1111071283398923132005-03-17T16:54:00.000+02:002005-03-17T20:24:39.996+02:00Siitäkin huolimatta, että tämänhetkinen kouluni on urheilulukio ja sisältää autolasteittain laiskoja, ärsyttäviä, saamattomia ja uusavuttomia jalkapalloilijoita sekä jääkiekkoilijoita, kaikkein eniten negatiivista palautetta onnistut vuodesta toiseen opettajilta keräämään Sinä. Matematiikan opettajamme repii harvoja hiuksiaan joka syksy joko liian hankalan, liian helpon tai muuten vain epäloogisen matematiikan kokeesi takia ja hänen silmissään sijaitsevien punertavien verisuonien valossa voisi järjestää vaikka kesäolympialaiset. Keväisin samainen opettaja pudistelee vuodesta toiseen epäuskoisena: taas onnistuit tekemään itsestäsi pellen. Kielten opettajat iskevät käsiään pöytiä vasten epäreilujen arvosteluperiaatteitesi tähden ja itkevät usein itsensä uneen miettien, kuinka monen lahjakkaan alioppilaan laudaturit olet torpedoinut merkityksettömillä kompakysymyksillä ja epäolennaisilla sanastotehtävillä.<br /><br />Olet oikea riidankylväjä. Onkohan sinulla lainkaan ystäviä? Onko sinulla perhe? Lemmikkejä, voodoo-nukkeja, kidutusvälineitä? Harrastus? Joskus iltaisin, maatessani aivan hiljaa sängyssäni lämpöisen peittoni alla tunnen jopa hiukan sääliäkin sinua kohtaan. Mietin miltä oikein näytät, tunnistavatko ihmiset sinut kadulla ja vetävätkö he turpaan ennen vai jälkeen tervehdyksen. Oletkohan saanut usein pataasi? Kuinka usein näennäinen pätevyytesi on valunut veristen hampaansirpaleiden mukana katuojaan rottien ja torakoiden leikkitoveriksi? Sitten muistan kaikki ne ystäväni, joiden loistavat äidinkielen aineet olet alentanut L:stä E:ksi ja M:stä C:ksi ja lupaan itsekin vetäväni sinua turpaan jahka tavataan. En ole ikinä ollut oikeassa tappelussa, mutta sinun soisin kernaasti olevan Ensimmäiseni.<br /><br />Olen pohdinnoissani tullut siihen tulokseen, että hiuksesi ovat väriltään mustat ja haisevat rasvalta. Ne roikkuvat juuri silmiesi päällä ja niiden taakse pakenet ihmisten halveksivia katseita, joita limainen ulkoasusi varmasti herättää. Ryhtisi on huono, kuljet selkä koukussa tavalla joka saa kiropraktikonkin vääntymään umpisolmuun ja rusetille. Pääsi painat alas aiheuttaaksesi kulkiessasi mahdollisimman vähän huomiota, välttelet vastaantulevien katseita. Hengästyt noustessasi lyhimmätkin portaat tai juostessasi ehtiäksesi ajoissa bussiin, palelet talvisin. Kätesi ovat kuin puutarhaletkut, joilla rutistat arvokasta paperisalkkuasi siroa rintaasi vasten. Pukeudut mustiin. Jalkasi ovat lyhyet, kapeat, heikkorakenteiset ja niiden välistä voisi juosta kissa, vaikka ne ovat yhdessä. Ihosi on vitivalkea ja katseesi säteilee surkastunutta vihaa ja sarkasmia. Et pidä ihmisistä ja ihmiset eivät pidä sinusta, lieneekö syy vai seuraus. 165 senttiä silkkaa tupakan tuhkaa.<br /><br />Sisälläsi sykkivästä lantraamattomasta niljakkuudesta huolimatta huumorin- ja sarkasmintajusi on erehtymätön. Olet niitä ihmisiä, jotka osaavat kertoa vitsejä, joille ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa - useimmiten nauran, itkemiseni iloa en sinulle suo. Joskus vitsisi ovat sellaisia, että ne avautuvat vasta muutaman päivän kuluttua. En tarkoita, että vitsejäsi ei ymmärtäisi. Niiden todellinen pohja ja nerokkuus vain paljastavat itsensä pienellä viiveellä, kun saa aikaa ajatella ja vertailla niitä jokapäiväisiin ilmiöihin. Haastat ihmiset miettimään, jopa omia vitsejäsi. Siksi olinkin erityisen ilahtunut tämänkeväiseen reaalikokeeseen ujuttamastasi kuvahuumorista, jota en ehkä olisi koskaan huomannut ellei ystäväni olisi sitä bongannut IS:n nettiliitteeseen liitetyistä kopioista. Tein siitä muistisi virkistämiseksi pienen kuvan:<br /><br /><a href="http://photos1.blogger.com/img/91/1662/640/ytl1.jpg"><img class="phostImg" src="http://photos1.blogger.com/img/91/1662/400/ytl1.jpg" border="0" /></a><br />Kukapa olisi osannut arvata, että fysiikan tehtävään saa näin hienolla tavalla liitettyä näinkin uskomattoman kaksimielisyyden. Ihailen mielikuvitustasi. Jollakin käyrällä tavalla jopa toivon, että voisin olla mukana myös ensi syksyn reaalikokeessa. Humoristisesta neroudestasi voisi oppia paljon. Myös eräässä biologian tehtävässä esitellyt "tanssihiiret" herättivät mukavia mielikuvia. Kiitos näistä ilon hippusista!<br /><br />En tiedä mitä odottaa tulevalta äidinkielen otsikkoaineelta. En lähde soitellen sotaan, mutta odotan kyllä innolla pääseväni käsiksi tumman mielesi tuotoksiin. Otsikkoaineiden aiheesi ovat tutusti olleet hyvin mielenkiintoisia ja niihin on päässyt suhteellisen voimakkaasti käsiksi. Valmiit otsikotkaan eivät ole olleet hullumpia. Joten tuon sanottuani voin asettaa selvän varoituksen sanan: jos otsikkoaineiden aiheet koskevat ruokaa, tapan sinut.<br /><br />Otan selvää mitä nimikirjaimesi YTL tarkoittavat, jäljitän sinut, ajan kotiisi, murtaudun sisään ja jään sinne odottamaan kunnes tulet kotiin ja murhaan sinut <span style="font-style: italic;">hitaasti</span>. En ole vielä päättänyt mitä instrumenttia käytän veriteossa, mutta luultavasti se on jokin tylppä, kättä pidempi ja siinä on paljon erimuotoisia ulokkeita, jotka voin survoa sisuksiisi. Poltan talosi, kylvän pelloillesi suolat ja pistän postilaatikkoosi ison kiinalaisen. Valan suksiesi pohjaan tervaa, jotta niillä ei voi koskaan enää hiihtää. Teen sinusta lopun.<br /><br />Olisin myös oikein iloinen jos pitkän matematiikan ylioppilaskokeessa kysyisit matemaattisen induktiotodistuksen, mielellään jonkin jaollisuustodistuksen - ne ovat kaikkein helpoimpia.<br /><br />Kiitoksia menneistä vuosista ja epäsuoriin tapaamisiin huomenna englannin kokeen merkeissä. Hyvää päivänjatkoa!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111107128339892313?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1110987738425445552005-03-16T17:31:00.000+02:002005-03-16T17:42:18.426+02:00Onko täällä normaalia kylmempää, vai olenko se vain minä? Lainaus erään pikaluistelevan abiturientin reaalikoesuorituksesta:<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Biologia, tehtävä 1C: Kerro, miten jänis selviää talven yli ja pohdi lumipeitteen vaikutusta sen talvehtimiseen.</span><br /><br /><span style="font-style: italic;">" -- Jänikset hankkivat talvella ravintonsa metsästämällä lämpimiin onkaloihinsa piiloutuneita peltohiiriä ja muita pikkueläimiä. "</span><br /><br />...<br /><br />...<br /><br />Näin voi tapahtua <span style="font-weight: bold;">vain</span> ylioppilaskirjoitusten reaalikokeessa. Voi herrajumala.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111098773842544555?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1110871817387449492005-03-15T09:16:00.000+02:002005-03-15T09:37:02.236+02:00Alla kuvattua henkilöä epäillään useista maanantaina 14.2. kello yhdeksän ja kolmen välisenä aikana suoritetuista peppuraiskauksista ilman lubrikantteja. Epäilty on suorittanut tekonsa häikäilemättömästi ja täydessä ymmärryksessä. Rikokset olivat julmia ja jättävät varmasti jälkensä - niin fyysiset kuin henkisetkin - jokaiseen uhriinsa. Uhrien arvioitu määrä oli reilusti yli sata henkeä ja kaikki uhreista olivat iältään 18-19-vuotiaita varhaisaikuisia. Teko tapahtui valoisaan päiväsaikaan neljän valvojan valvovien silmien alla.<br /><br />Epäilty on mitoiltaan arviolta 15 senttiä leveä, 21 senttiä korkea ja 3-4 mm paksu. Erityistuntomerkkeihin kuuluvat hyvin vaalea, miltei vitivalkoinen iho, tuoreen painokoneen musteen tuoksu sekä Jamie Oliverin a.k.a. "Alastoman kokin" kookas kuva. Mahdollista rikoskumppanuutta tutkitaan parhaillaan.<br /><br />Rikosvälineenään epäilty käytti kymmentä näennäisen erinäköistä tekstiaineistoa, joista kuitenkin todistajalausuntojen mukaan läheisemmän tarkastelun jälkeen <span style="font-weight: bold;">jokainen koski tavalla tai toisella ruokaa</span>. Ennakkotapausta moisesta rikoksesta ei löydy, sillä aikaisemmat mahdolliset peppuraiskaukseen syyllistyneet tekijät ovat sisältäneet kymmenen kappaletta eri aiheisiin liittyviä tekstejä. Epäillyn rikosväline on selkeästi aiheuttanut epäuskoa ja pakokauhua useimmissa uhreissa ja täten suonut hänelle mahdollisuuden suorittaa kammottava tekonsa.<br /><br />Vihjeitä epäillyn liikkeistä otetaan vastaan Viittakaksikon palautepalvelussa. On sääli, kuinka sydäntälämmittävien onnentoivotusten [<a href="http://varovaan.blogspot.com"><span style="font-size:85%;">fänks!</span></a>] avulla rohkaistuneet maamme varhaisaikuiset eivät säästy seksirikoksilta edes oman koulunsa tiloissa. Eikö maailmassa ole enää mitään pyhää? Asiaan palataan ensi viikon maanantaina.<br /><br />Niin ja jos jotakuta kiehtoo, otsikoksi suolsin paperille <span style="font-style: italic;">Betonisaapassukellus ja muita mässäilijän menoja</span>.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111087181738744949?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1110787471669495092005-03-14T09:46:00.000+02:002005-03-14T10:04:31.673+02:00Kännykkä herättää väsyneen pienen miehen sängystään. Pitää herätä, nousta ylös ja mennä pitämään yllä Suomen kansantaloutta. <br /><br />Mutta ennen raskaan työn raatamista väsynyt ruumis lähtee lenkille. Jalkoja väsyttää; keho on vieläkin unessa. Kahvinporot maattiin, jalka kerraston toisesta puntista sisään. Käsi harkkapaidan vasemmasta hihasta sisään. Sitten oikeasta.<br /><br />Käsi oikeasta hihasta, sitten vasemmasta. Suoritetaan sama toimenpide toisin päin. <br /><br />Pitkät lämmittelyhousut vedetään koipeen alkaen vasemmasta luistimenpidikkeestä. Pitkällisen taistelun jälkeen oikeastakin. Tässä kohtaa huomataan lyhyiden housujen olevan vain toisessa jalassa. <br />Vedetään pitkät housut pois jalasta.<br />Korjataan lyhyet housut.<br /><br />Lämmittelytakki päälle. Tämähän alkaa jo sujua!<br /><br /><i>Pipa. Missä se on? No voi helvetti, tohonhan mää sen eilen jätin!</i><br /><br />Hanskat. Soitin. Avaimet. Kengät. <br /><br />Taistelun päätteeksi ovi kolahtaa ja sinisiin pukeutunut mies vilahtaa ulos käytävään. Ulkona huikaiseva auringonpaiste tervehtii lenkkeilijää.<br /><br />Viiden minuutin kuluttua ollaan keskustan rajalla vielä yhtenä kappaleena. Keuhkoihin sattuu, keho nukkuu ja työmatkalaiset tuijottavat kulkijaa epäluuloisena (<i>"Onkohan toi joku hullu?"</i>) [<strong>Toim.huom.: On.</strong>]<br />Olo tuntuu silti paremmalta. Happi kulkee kehon läpi ja veri kiertää laajentuneita kanavia pitkin (<i>ammattikielellä verisuonia -- Keke</i>). <br />Ajatus liikkuu jo paremmin.<br /><br />Kymmenen minuuttia myöhemmin herättävä lenkki on päättynyt kotiin. Olo on jo paljon pirteämpi, etenkin kuin jossain välissä matkaa mieleen muistui <strong>Kääpiön kirjoitukset</strong>. Onneksi sekin on hoidettu jo vuosia sitten.<br /><br />Toistetaan kirjoituksen alku käänteisessä järjestyksessä kohtaan <i>herääminen</i> asti. Aloitetaan rytmikäs käsien heiluttelu, lantion pyöritys ja jalkojen venyttely.<br />Katsellaan samaan aikaan "syö-niin-paljon-kun-jaksat" -paikan henkilökunnan aherrusta . On se vaan kivaa katsella kun joku tekee töitä!<br /><br />Sitten?<br /><br />Kuppi kahvia. Blogistan.<br /><br /><strong>Aamu, mikä ihana tunne.</strong><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111078747166949509?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Viittaritarihttp://www.blogger.com/profile/04171122546670902828noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1110721659874923232005-03-13T15:21:00.000+02:002005-03-13T15:57:05.550+02:00Muistilappu itselle. Käytä huomisissa äidinkielen kirjoituksissa ainakin seuraavat lukuloman aikana mieleen tulleet ajatukset ja vertaukset muodossa tai toisessa:<br /><br /><span style="font-style: italic;">- Ihmiset ovat kuin betoni: jokaisessa on oma, yksilöllinen sekoituksensa kovaa ja pehmeää. Liian pieneen vesimäärään tehdyt seosparat murenevat helposti arjen kulutuksessa, kun taas kuivat kivikasvot kompuroivat elämässä omaan joustamattomuuteensa.</span> <span style="font-weight: bold;">A.</span><br /><br /><span style="font-style: italic;">- Naiset ovat kuin Ray:n pokerin tuplaus. Alussa ilahduttanut 20 sentin voitto kasvaa taitavissa käsissä jopa 12 euroon, kunnes lopulta kone päättää voittoputken karulla kosh-äänellä. Jäljelle jää vain lupaus: "En varmasti enää ikinä pelaa pelikoneilla!"</span> <span style="font-weight: bold;">B.</span><br /><br /><span style="font-style: italic;">- Viime vuosien suurimmat muoti-ilmiöt ovat keski-eurooppalaistuminen, seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluminen sekä masennus. Viimeksi mainittu nauttii samanlaista suosiota burn out pari vuotta sitten.</span> <span style="font-weight: bold;">C.</span><br /><br /><span style="font-style: italic;">- Suoriutumisen ja suorittamisen rajat haalistuvat vuosi vuodelta kuin Michael Jackson.</span> <span style="font-weight: bold;">M.</span><br /><br /><span style="font-style: italic;">- Multihuipennus-sanan käyttö ainakin kerran.</span> <span style="font-weight: bold;">E.</span><br /><br /><span style="font-style: italic;">- Selkeä, humoristinen viittaus Juhana Helmenkalastajaan <span style="font-size:85%;">[myös blogistanissa viime aikoina suosittu teema.]</span></span> <span style="font-weight: bold;">L.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111072165987492323?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1110566402712640472005-03-11T20:05:00.000+02:002005-03-11T20:55:15.453+02:00Viialan kunta muisti omaa luistelijapoikaansa Kääpiötä tämänvuotisessa(kin) urheilustipendien jakotilaisuudessa. Urheilustipendien tarkoitus on palkita omissa lajeissaan ansioituneita urheilijoita ja avustaa heitä kilpaurheilun harrastamisen alati kasvavissa <span style="font-style: italic;">capitalia</span>-vaatimuksissa. Stipendirahoilla urheilujat ovat yleensä rahoittaneet harjoitusleirejään ja kilpailumatkojaan, jotta voivat tuoda seuraavallakin kaudella menestystä rakkaaseen koti-Viialaan. Viime vuonna allekirjoittanutta avustettiin noin 500 euron voimin, joka toimi hienon <a href="http://viittakaksikko.blogspot.com/2004/10/hotellin-kytvlt-kuultua.html">Saksan harjoitusleirin</a> matkarahastona.<br /><br />Tänä vuonna minulle myönnettiin avustusta <span style="font-weight: bold;">88 euroa</span>.<br /><br />Siis... Vau! Kaikki tämä minulleko? Olen aivan sanaton. Oletteko ihan varma ettei ole tapahtunut virhettä? Tuossa on kuitenkin harvinaisen paljon rahaa myönnettäväksi yhdelle ainoalle urheilevalle nuorukaiselle. Ai ei? No enpä voi valittaa, tämä on vallan imartelevaa. Kiitos! Teenpä listan mitä kaikkea aion tehdä massiivisella urheilustipendilläni.<br /><br />- Kahden viikon harjoitusleiri USA:han, täyshoidolla.<br />- Uusi, tuulitunnelissa testattu kultainen kilpailuasu, johon on kirjailtu pienin timantein "<span style="font-style: italic;">Beware my mad sp33dsk8ing skillz</span>."<br />- Audi A3 kilpailumatkojen taittamiseen, kolmen litran moottorilla.<br />- Minkkiturkki ja silinterihattu, lehdistötilaisuuksiin.<br />- Kuusi kimppua ruusuja, naisille.<br />- Neljä kappaletta kalliita baari-iltoja, kattohuoneistojatkoin.<br />- Neljä kappaletta isoja kebab-annoksia, seuraaville päiville.<br />- Omaan jalkaani muotoillut luistelukengät, hopeisella nimikirjoituksella.<br />- Kalliin poptaide-maalaajan tekemä muotokuva itsestäni, tulevan kämpän seinälle.<br />- Paikka <span style="font-style: italic;">Sin City</span> -elokuvan julkkisennakkoesitykseen Los Angelesissa, takarivistä keskeltä. (Tai Quentin Tarantinon vierestä)<br />- Monitoimihalli Viialaan, jossa on 400 metrin pikaluistelurata ja keskellä 300 metrin rullaluistelurata.<br /><br />Ja ylimääräisille rahoille ostaisin <span style="font-style: italic;">Pulp Fiction</span> -elokuvasta tutun ruskean nahkalompakon, jonka päälle on kirjailtu tyylikkäillä kirjaimilla "<span style="font-style: italic;">Bad Motherfucker</span>", koska sellainen täytyy vähintäänkin olla saadakseen kotikunnaltaan urheiluun tarkoitettua avustusta monumentaaliset kahdeksankymmentäkahdeksan euroa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111056640271264047?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1110364260128411862005-03-09T11:55:00.000+02:002005-03-09T12:31:00.130+02:00Tänään katkaisin viimeisenkin riippuvaisuussuhteeni rakkaaseen toisen asteen oppilaitokseeni. Teki mieli hurauttaa mustalla ratsullani koulun jättimäisistä lasiseinistä sisään ja tipauttaa viimeinen palauttamaton työni ajajan puoleisesta ikkunasta suoraan hölmistyneen ja kauhusta jähmettyneen opettajan kalmankankeisiin kouriin ja lähteä renkaat ulvoen kohti auringonnousua jättäen mukavat lakritsijanat kapean koulumme käytävälle, mutta valitettavasti koulumme opettajainhuone sijaitsee toisessa kerroksessa. Portaat olisivat olleet suunnitelmani heikoin lenkki. Noh, hurautinpa mustalla ratsullani siis melkein koulun jättimäisistä lasiseinistä sisään ja melkein kauhistin opettajan jolle palautin viimeisen palauttamattoman työni.<br /><br />Se oli Seinäjoella miessprinttereiden SM-kilpailuissa videoitu 500 metrin luisteluni sekä sivun pituinen analyysi kyseisestä suorituksesta. Otsikoin sen ennakkoluulottomasti <span style="font-style: italic;">Epäonnistumisen multihuipennus</span>. Nuff said?<br /><br />Joka tapauksessa kaikki riippuvuussuhteeni rakkaaseen toisen asteen oppilaitokseeni on nyt katkaistu. Kaikki työt on palautettu, ylioppilaskirjoitusmaksut on maksettu ja kaikki kurssit suoritettu viimeistä pilkun kiksautusta myöten. Kaikki tästä eteenpäin tapahtuva toiminta kytköksissä tuohon laitokseen on täysin vapaan tahtoni alaista, eikä minua velvoita enää mikään. Hah, ihanan rentoa! -Elämä on.<br /><br />Osallistuin myös ihan vaan vittuillakseni tämänvuotiseen <a href="http://www.skyry.net/sky/pikku-finlandia_k.htm">Pikku-Finlandia</a> -esseekilpailuun. Saapi nähdä miten äijän käy kun joutuu vertailutilanteeseen ihmisten kanssa, jotka ihan oikeasti harrastavat kirjallisuutta ja suoltavat paperille kenties hieman validimpaa sanahelinää kuin ajoittaisia Star Trek -dialogeja. Toiset kirjoittavat esseitä Dostojevskin elämäntuotannon yhtäläisyyksistä ja yhteyksistä aikaansa, kun urheilutrashin edustaja (minä) painii Hotakaisen Buster Keaton - Elämä ja teot -pokkarin kanssa. Kutkuttaa.<br /><br />Miltähän se oikeasti näyttäisi jos ajaisi autolla portaat ylös opettajainhuoneen eteen ja lähtisi siitä renkaat sauhuten liikkeelle, luu ulkona, päräyttäisi kakkoskerroksen jätti-ikkunoista ulos ja laskeutuisi Teiskontielle, tekisi tiukan käännöksen vasempaan ja katoisi valtavan moottorin ulinan saattelemana auringonvalossa siivilöityvään pölyyn? Kutkuttaa.<br /><br />Jos joskus pääsen yliopistoon, lupaan tehdä poistumisestani paljon näyttävämmän tilanteen.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111036426012841186?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1110201971602973412005-03-07T15:26:00.000+02:002005-03-07T18:01:13.993+02:00<a href="http://photos1.blogger.com/img/91/1662/640/11.jpg"><img class="phostImg" src="http://photos1.blogger.com/img/91/1662/400/11.jpg" border="0" /></a><br /><br />- Kapteeni. Kapteeni.<br />- Mitäs nyt, Spock? Mikä on niin tärkeää että täytyi keskeyttää henkilökohtainen kahvihetkeni? Tiedätkö kuinka hankalaa galaksin tällä laidalla on saada käsiinsä kunnollista kahvia?<br />- Kaukotrikooderimme lähettää kerrassaan omituisia signaaleja, näissä ei ole mitään järkeä. En tiedä miten näitä pitäisi tulkita.<br />- Kah, luultavasti lähetin on vain epäkunnossa. Sitä tapahtuu jatkuvasti. Maximillian IV -tähtijärjestelmän korjaushenkilöstö on täynnä laiskoja läskipäitä, eivät jaksa huoltaa välineitään.<br />- Mutta kapteeni, viestinpätkät ovat säännöllisiä ja tulevat yleisiä, hyvin huollettuja virkistystaajuuksia pitkin. Laitteisto-ongelma ei aiheuttaisi säännöllistä, federaation käyttämää koodikieltä eikä se kantautuisi avoimille virkistystaajuuksille asti. Kaiken lisäksi nämä viestit eivät tule Maximillian IV -tähtijärjestelmästä.<br />- Mitä ihmettä? Lähin tiedonsiirtoserveri sijaitsee siellä.<br />- Tämä signaali tulee... *klup*<br />- Niin, Spock? Mistä se signaali tulee?<br />- ... Se tulee Maasta, kapteeni.<br />- Tarkista se uudestaan, Spock. Ei se ole mahdollista. Maasta ei ole kuulunut yleisillä virkistystaajuuksilla mitään yli 33 vuoteen.<br />- Tarkistin kahdesti, kapteeni. Sieltä ne tulevat. Eikä siinä vielä kaikki, herra kapteeni.<br />- Kautta romulanin likaisten varpaiden, mitä vielä?<br />- Signaalien mukaan Maassa olisi saavutettu mittavia torjuntavoittoja galaksienvälisissä pikaluistelukilpailuissa. <span style="font-weight: bold;">Eräs Pekka Koskela on viestin mukaan sijoittunut galaksienvälisissä mestaruuskilpailuissa 1000 metrin luistelussa kolmanneksi ja Risto Rosendahl venynyt vastoin kaikkia odotuksia 1500 metrillä neljänneksi!<br /></span>- Hahahahaha! Sinä se jaksat yllättää kerta toisensa jälkeen, Spock! Hahaha! Vai että torjuntavoittoja... Vieläkö mietit signaalien todenperäisyyttä? Eihän Maan edustajilla ole edes luisteluhallia. Raukat harjoittelevat ulkojäillä räntäsateessa, hyvä kun eivät jääkarhuja joudu väistelemään. Federaation rahat ovat hyvin rajalliset ja junioritoiminta päin honkia. Torjuntavoittoja.. Hyvä kun saisivat edes arpavoittoja!<br />- Näin tässä lukee, herra kapteeni. Pekka Koskela jaetulla kolmannella sijalla 1000 metrillä ja Risto Rosendahl kahdenkymmenen sadasosan päässä pronssista 1500:lla.<br />- Tiesitkö Spock, että hyvät vitsit kannattaa lopettaa ajoissa. Onko sinulla aavistustakaan, mitä tuo tarkottaisi? Se tarkottaisi, että Maan edustajat kaikkia odotuksia ja todennäköisyyslaskelmia vastaan olisivat ansainneet ensimmäisen arvokilpailumitalinsa yli 33 vuoteen. Maanpäällisten urheilulajien arvostusjärjestystä täytyisi alkaa harkitsemaan täydellisesti uudestaan. Varojen jakaminen, harrastuspaikkojen parantelu ja mahdollinen lisääminen, tietoisuuden kasvaminen olisivat välttämättömiä keskustelun aiheita. Saatettaisiin jopa alkaa puhumaan maanpäällisen pikaluistelun uudesta noususta! Ja tiedäthän kuinka vastahakoisia siellä maan päällä ollaan tekemään minkäänlaisia muutoksia mihinkään. Kaikki on niin viimeisen päälle suunniteltu ja kaikessa on "vahvat perinteet joita täytyy kunnioittaa." Tässähän oltaisiin pian sanallisen sisällissodan partaalla. Eipä kuulosta kauhean todennäköiseltä minun-, eikä todennäköisyyslaskelmia suorittavien koneidenkaan mielestä. Ja nämä ovat hyvin vaikuttavia tietokoneita, joilla todennäköisyyslaskelmia tehdään. Olethan nähnyt niitä. Huoneen kokoisia järkäleitä. Eikä niitä mitaleita noin vain luistella. Galaksienvälisissä, matkakohtaisissa kilpailuissahan onnistumisen tason pitäisi olla lähes täydellinen.<br />- Ehkäpä ihmeitä tapahtuu, herra kapteeni.<br />- Ihmeitä? Hah! Sinä se olet tänään veikeällä tuulella Spock. Ainoa ihme tällä hetkellä on se, että sinä otat nuo epämääräiset signaalinpätkät tosissasi. Siellä varmasti jokin työhönsä kyllästynyt klingoni tekee mielestään ovelia käytännön piloja. Sillä rodulla on aina ollutkin hyvin kieroutunut huumorintaju. Niiden kanssa ei koskaan olisi pitänyt tehdä rauhansopimusta, jos minulta kysytään...<br />- Mutta kapteeni, viestissä on Federaation hyväksymä koodileima. Sellaisen hyväksynnän saa vain --<br />- Noh noh, Spock. Eiköhän olla nyt ihan rauhallisesti vain. Pidetään seeprat seeproina ja leijonat leijonina. Vai että torjuntavoittoja ja luisteluihmeitä. Hah! Enpä olisi sinun suustasi uskonut. En kuuna päivänä.<br />- Möh.<br />- Mutta hyvä läppä oli kyllä, Spock. Kertakaikkiaan hyvä läppä. Mitä tekisimmekään tällä aluksella ilman sinua ja huumorintajuasi. Tulisimme varmasti hulluiksi. Vetäydynpä takaisin hyttiini nauttimaan laadukasta kahviani - mikäli se on edes enää lämmintä. Jatkakaa.<br />- Kyllä, herra kapteeni. Hmmm...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-111020197160297341?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1109957102917687702005-03-04T16:53:00.000+02:002005-03-04T19:28:17.323+02:00<img src="http://www.independencenow-europe.com/_media/aboutourcompany/photo_dadsonhug.jpg" /><br /><br />- Isi, mitä se tarkoittaa kun ihmiset joskus sanoo että <span style="font-style: italic;">yritetään loppuun asti</span>?<br />- Hmm. Se on sellainen vanhan kansan sanonta, joka on vuosien saatossa hiljalleen unohtunut. Se on sellainen hieno aate, jonka mukaan kaiken minkä tekee, voi kaikista olosuhteista huolimatta tehdä niin hyvin kuin osaa. Aina ei ole pakko olla paras, riittää että yrittää kaikkensa ja ansaitsee siten itselleen hyvän omantunnon. Vaikka tulos näyttäisi jo alussa epätoivoiselta, voi silti antaa loppuun saakka kaikkensa eikä luovuttaa. Tärkeintä on hyvä yritys, eikä hyvä lopputulos.<br />- Vau. Toihan kuulostaa aika kivalta, isi!<br />- Niinhän se tekee, poikani. Valitettavasti sen aatteen harjoittajia on nykyään aivan liian vähän. Tiedätkö, ihmiset ovat tulleet välinpitämättömiksi. Heille ei kelpaa muu kuin voitto ja menestys.<br />- Onko joskus aikasemmin ihmiset sitten <span style="font-style: italic;">yrittäneet loppuun asti</span>?<br />- Ovatpa hyvinkin. Muistan kun itse olin pieni, vain hieman sinua vanhempi. Elettiin muistaakseni vuotta 2005 ja käytiin pikaluistelun matkakohtaisia maailmanmestaruuskilpailuja Inzellissä. Seurasin innokkaana kotitelevisioni ääressä lämmin kahvikuppi kätösissäni kun suomalaisten sprinttimaajoukkue asteli toiveikkaana peilinkirkkaille luistelujäille. Suomella oli pitkästä aikaa ihan oikeat mahdollisuudet palkintopallille. Voi että kuinka minua jännittikään! Janne Hänninen, jota olin aikaisemmin arvostellut naurettavilla pikku kotisivuillani maajoukkueen suurimmaksi mausteeksi, luisteli ensimmäisellä 500:lla hienosti kahdeksanneksi ja oli lopulta yhdestoista. Oikea suomalaisen sisun näyte. Poutalan Mika oli muistaakseni samalla matkalla kymmenes ja yhteispisteissä kolmastoista. Kerrassaan maaginen suoritus nuorelta komeetalta.<br />- Hekö olivat nämä <span style="font-style: italic;">loppuun asti yrittäjät</span>, isi?<br />- Eivät toki. He luistelivat hyvin, mutta joukkueessa oli myös kolmas jäsen ja voi pojat kuinka hän yllättikään minut. Koskelan Pekalla oli joukkueestamme parhaat mahdollisuudet palkintopallille 500 metrillä, ja suurin osa joukkueen mitalitoiveista asetettiinkin juuri hänen niskoilleen. Muistan tilanteen kuin se olisi tapahtunut vain muutama tunti sitten: Pekka luisteli kisojen siihen asti nopeimman 100 metrin väliajan, mutta yhtäkkiä suoran päätyttyä lensi kamalasti nokilleen ja liukui kaarrepatjoihin. Ilmeisesti hänen luistimensa kärki oli tökännyt jäähän ja sen tökkäyksen myötä suomalaiset mitalitoiveet valuivat kankkulan kaivoon.<br />- Voi että, iskä. Mahtoi kyllä silloin ottaa pannuun. Nousiko hän sitten ylös ja <span style="font-style: italic;">yritti loppuun asti</span>?<br />- Vielä parempaa, poikani: kun seuraava 500 metrin lähtö koitti, hänellä oli niin kovat näytönhalut että hän ei edes malttanut odottaa starttipistoolia! Hän otti kaksi varaslähtöä peräkkäin ja hänet diskattiin kilpailusta ulos. Siinä vasta ihailtavaa yritteliäisyyttä, toden totta.<br />- Voi juku, isi. Se tosissaan kyllä <span style="font-style: italic;">yritti</span>! Se halus näyttää kaikille, mitä se osaa. Mitä sitten tapahtui?<br />- En osaa sanoa. Urheilukanava leikkasi seuraavaksi suoraan salibandyn runkosarjaotteluun Vimpelin Vilahdus vs. Kalajoen Karvapäät. Täytyyhän arvostetun urheilukanavankin pitää kiinni arvoistaan ja antaa tilaa vähemmälle näkyvyydelle päässeitä lajeja, vaikka hintana olisikin MM-kilpailujen näyttämättä jättäminen.<br />- Vitsit..<br />- Sanoppa muuta, muksu. Sanoppa muuta.<br />- Musta tulee kyllä saletisti isona pikaluistelija. Ja lupaan yrittää joka kilpailussa ihan loppuun asti. Ihan vaikka starttipistooleistakin huolimatta. Mä en anna periks ikinä.<br />- Olenkos koskaan kertonut sinulle, kuinka ylpeä sinusta olen?<br />- No ainakin sata kertaa iskä! Yök, älä oo aina tommonen lälly!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-110995710291768770?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1109770800521456092005-03-02T15:10:00.000+02:002005-03-02T15:44:27.943+02:00<strong>Nnnnnngh!</strong><br /><br />Kyllä tämä korren kantaminen kekoon on raskasta puuhaa.<br /><br /><strong>Nnnnnngh!</strong><br /><br />Mutta kai sitä on köyhän pakko yrittää.<br /><br /><strong>Nnnnnngh!</strong><br /><br />Luistelukausi on kohta ohi myös omalta osaltani ja uusi rullaluistelukausi lähestyy lähestymistään. Mutta mitä jäi käteen?<br /><br />Kääpiötä lainatakseni: <strong>paskaa</strong>.<br /><br />Luonnonjääpaikkakuntalaisen arkinen aherrus luistelu-urheilun parissa on näillä leveysasteilla tehty kovin hankalaksi. <br />Jään suhteen on yleensä kolme vaihtoehtoa:<br />1. Jää on paska.<br />2. Jäätä ei ole ollenkaan.<br />3. Mene Kangasalle.<br /><br />En tiedä mikä vaihtoehdoista sitten on se paras. Jos olosuhteet edesauttavat kohtaa <strong>1</strong>, on jäällä hiekkaa, lapsia ja hokkariluistelijoita. Jos taas kohta <strong>kaksi</strong>, ei luistelemaan tarvitse mennä ollenkaan.<br />Kohta <strong>kolme</strong> on toistunut tänä talvena harvinaisen usein. Useimmiten kenttämiesten sanomana, kun joku pikaluistelijoista tiedustelee jään kuntoa ("<i>On varmaan parempi mennä Kangasalle</i>").<br /><br />Mielenkiintoisiin tilastotietoihin kuuluu tieto siitä, että Tampereen luistelumekka on jäätynyt (jäädytetty?) tänä talvena kolme tai neljä eri kertaa. Ensimmäisen kerran marraskuussa, sitten joulukuussa, tammikuussa ja helmikuussa.<br />Ja nyt maaliskuun toisena päivänä kentällä pidetään autojen jääratakisat.<br /><br />Mainitsinko jo, että vajaa muutama viikko takaperin kentällä oli valtaisan suosion saavuttanut <strong>jääspeedway -tapahtuma?</strong><br /><br />Tarina, olkaa hyvä (<strong>kaiken kruunu</strong>):<br /><blockquote>Hypoteettinen tilanne jossain päin Suo^H^H^H Kokkelimetsää; <br />Tukinsahauskilpailut ovat alkamassa. Paikalle saapuu erivärisiin lämmittelypukuihin asustautuneita hapsiaisurheilijoita ympäri tunnettua valtakuntaa.<br /><br />"<i>Outoa, ketä noi on?"</i> Ihmettelee suuresta ja hyvinvarustellusta pohjoisesta hapsiaisyhdyskunnasta kotoisin oleva Harri "Haba" Hapsiainen ystävälleen. <br />"<i>Mitä ne täällä tekee?"</i>, jatkaa Haba monologiaan.<br />"<i>Ne on sieltä. Muttei siellä edes sahata tukkeja. Mitä ne täällä tekee?</i>" vastaa Haban kaveri Matti. <br /><br />Ja mitä sitten? Kaikille Hapsiaisille ominaiseen tapaan Haba ja Masa menevät tervehtimään uusia vieraita:<br />"<i>Mitä te täällä teette? Ettekste oo sieltä sen ison kuusen alta? Eihän siellä edes osata sahata tukkeja</i>" kyselevät suurelta tukkipaikkakunnalta tulevat sahaajamestarimme ja jatkavat matkaansa haluamatta edes kuulla vastausta.<br /><br />Uudet tulijat eivät tunne oloaan tervetulleiksi, etenkään kun eivät ole uusia tulijoita. Tukkien sahaus on ollut viime vuodet harrastemaista ja hapsiaisten hyvään oloon tähtäävää! Mutta tätähän ei hapsiaisyhdyskunta voi tajuta; tukkien sahaaminen on erittäin tärkeää ja sitä voi tehdä <strong>vain kilpailullisessa mielessä</strong>. Hapsiaisten järjestykseen laittaminen on tukkien sahaamisen ainoa tavoite. Kunto? Noh, se tulee siinä sivussa.<br /><br />Tukkien sahauksen loputtua Haba ja Masa käyvät surkuttelemassa outoja lintuja, mutta eivät edelleenkään puhu heille mitään.<br /><br />Tapauksesta motivaatiota saaneena hapsiaisyhdyskunnan tukkiensahausliitto päättää panostaa entistä enemmän suurten tukinsahauspaikkakuntien sahaustoimintaan. Ei niille pienemmille (tai oikeasti vähän suuremmille) paikoille mitään kannata tehdä, ei niissä edes sahata tukkeja.<br />Tukinsahausliiton edustajat taputtelevat toisiaan selkään ja poistuvat takaisin omille suurille tukinsahauspaikkakunnilleen. Kaikki on taas hyvin.</blockquote><br /><br />Onneksi kohta pääsee rullaluistelemaan.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-110977080052145609?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Viittaritarihttp://www.blogger.com/profile/04171122546670902828noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1109678233777187422005-03-01T13:24:00.000+02:002005-03-01T14:59:13.870+02:00<img src="http://members.aol.com/captapril/images/kirk2.jpg" /><br /><br />Kapteenin loki, tähtipäivä #010305-B.<br /><br />Kuluneet päivät eristyksissä sivilisaatiosta alkavat pikkuhiljaa vaikuttaa. Aluksemme on ollut yhteyskatkossa yhtäjaksoisesti nyt kolme päivää, enkä tiedä kauanko enää kestämme. Scotty valittelee jatkuvasti moottoreiden ylikuumentumista, lähin tähti paistaa kirkkaimmillaan sisään aluksen ikkunoista ja keskittyminen on hyvin vaikeaa. Miehistö tuntuu hermostuneelta. Kahvin kulutus on noussut kolmanneksen, mutta aluksessamme velloo silti yleinen aikaansaamattomuus. Aluksemme musiikkitietokanta soittaa Bobby Womackin soul-hittejä päättymättömällä soitolla. Se vain pahentaa tilannetta. Tuntuu, kuin aika olisi hidastunut: tunnit etenevät toinen toistaan hitaammin. Ilmiö saattaa tosin johtua tähtijärjestelmästä, jossa sijaitsemme. Sen 100-tuntiset päivät tuntuvat väkisinkin omituiselta 24 tunnin päivään tottuneelta maan asukilta. Aluksemme keinotekoinen vuorokausijärjestelmä on rikkoutunut, emme erota yötä päivästä. Seinät lähenevät päivä päivältä ja näen merkillisiä valoilmiöitä kirjojeni sivuilla. Alan hiljalleen epäillä koko operaatiomme mielekkyyttä - mikään ei voi olla tämän arvoista.<br /><br />Across 110th Street, you can find it all in the street. Olenko menettämässä järkeni?<br /><br />Eilen Spock ilmoitti, että hänen mielestään jokin on pielessä. Kaikki kestää liian kauan. Helkkari soikoon, jopa vulkaanikin huomaa tähtialuksessamme leijailevan turhuuden. Olemme tyhjän panttina, kuin henkari jota kukaan ei vaivaudu käyttämään. Ainoa mahdollisuutemme on kuluttaa aikaa lukemalla. Jos meillä jotakin on paljon, on se lukemista. Federaation tietokannasta löytyy tuhansittain sivuja koskien matematiikkaa, vieraita kieliä ja fysiikkaa. Turhuutta. Kuka tarvitsee binomin neliön kaavaa klingonialuksen ampuessa täyslaidallisen fotonitorpeidoita suojaamatonta alustasi kohti, tai kun romulanilainen raadonsyöjäkorppi kaartelee liikkumattoman ruhosi yllä? Olisivat edes varustaneet aluksen kattavilla liikuntamahdollisuuksilla. Mitä antaisinkaan lyhyestä avaruuskävelystä tuolla lähitähden paisteessa.<br /><br />Tosiaankin, tuo tähden valo. Se siivilöi ilmassa leijailevaa pölyä aluksemme ikkunan läpi tunkeutuessaan ja värjää kasvoni kullankeltaiseksi. Se kutsuu minua. En voi olla katsomatta sen kirkasta kauneutta, kuinka se saa lähiplaneetan pinnan hehkumaan. Haluan päästä sen luo. Haluan sukeltaa sen syleilyyn ja kieriskellä kuin koiranpentu, ikuisesti. Scotty rikkoo joka kerta fantasiani muistuttamalla, että avaruuden tyhjiössä on satoja asteita pakkasta, ei happea ja että avaruuspukumme ovat epäkunnossa. Turhuutta. Mikä tahansa kohtalo olisi parempi kuin kuihtua pois täällä aluksen kylmän rungon muodostamassa vankilassa jättimäisen kirjavuoren alla.<br /><br />Aritmeettisen summan seuraava jäsen muodostetaan lisäämällä jonon edelliseen jäseneen jokin luku d. Taidan olla menettämässä järkeni.<br /><br />Tuo valo, se on niin kaunista. Onko maailmankaikkeudessa mitään noin puhdasta? Noin kultaista? Halaako kukaan minua niin lämpimästi kuin nuo miljardit tähdestä ulos sinkoavat pikkusäteet? Rakastaako minua kukaan niin paljon kuin tuon planeetan pinnasta irtoava pehmeä hehku?<br /><br />Menen ulos.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-110967823377718742?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1109511362084986592005-02-27T15:17:00.000+02:002005-02-27T15:36:02.086+02:00Ja seuraavassa erään tulevan viikon tärkeimmät uutistapahtumat:<br /><br />Nokian kuluneen vuoden tulos romahti täysin odottamattomasti mobiilimarkkinoilla. Sinisen firman tuotekehitys ei yksinkertaisesti pystynyt pysymään kasvavan kysynnän tahdissa, puhumattakaan alati tiukentuvista turvallisuusmääräyksistä. Kilpailevat valmistajat siis kovensivat entisestään otettaan maailman kännykkäkaupasta ja jättivät pahasti velkaantuneen suomalaisyhtiön tylysti <span style="font-weight: bold;">kahdenneksitoista</span>.<br /><br />Kimi Räikkönen ei uuden tallikaverinsa, yllätyspaluun tehneen Mika Häkkisenkään avustuksella onnistunut tämänvuotisen Formula 1 -kauden yhteispistekilpailussa. Nuori suomalaisraketti kärsi koko kilpailukauden ajan vakavista keskittymisongelmista, laiskasta ajotyylistä ja amatöörimäisistä virheistä. Vähäpuheisen nuorukaisen sijoitukseksi tilastoissa jäi lopulta <span style="font-weight: bold;">kahdestoista.</span><br /><br />Suomalainen mäkihyppy kokee kurjia aikoja. Koko hyppymaajoukkue kärsi pitkin kautta vakavista tekniikkaongelmista ja pitkäaikaisista sairastumisista. Janne Ahonen, joukkueemme kirkkaimmin kiiltävä lentotähti, tummui äkillisesti Japanissa järjestetyissä mäkihypyn maailmanmestaruuskilpailuissa. Ahonen oli lopulta lentomäen <span style="font-weight: bold;">kahdestoista</span>.<br /><br />Aikaisemmin hyvin arvostettu suomalainen perus- ja korkeakoulutus kärsi kovan kolauksen kuluneena vuonna. Aiempina vuosina maailman kärkeen sijoitettu Suomi tipahti tilastoissa dramaattisesti vuoden aikana niin luku-, kirjoitus-, kuin laskutaidonkin osalta. Syiksi ammattilaiset epäilevät avaramman maahanmuuttajapolitiikan myötä muutettua ylioppilastutkintoa, jossa äidinkieli poistettiin pakollisten aineiden listalta ja tilalle tuotiin tuore kouluaineiden innovaatio, <span style="font-style: italic;">kosmopolitiikka</span>. Kosmopolitiikassa oppilasta kasvatetaan aidoksi suur-Euroopan kansalaiseksi tarjoamalla mielenkiintoista tietoa esimerkiksi eri maiden kulttuureista, tavoista ja perinteistä. Kosmopolitiikan yo-koe on monivalintapohjainen. Tällä hetkellä Suomi on luku-, kirjoitus-, ja laskutaitotilastoissa maailman <span style="font-weight: bold;">kahdestoista</span>.<br /><br />Suomen hiihtomaajoukkue vuonna 2005: <span style="font-weight: bold;">kahdestoista sija.</span> Onko maailmassa enää mitään pyhää?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-110951136208498659?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1109021887769715582005-02-21T22:36:00.000+02:002005-02-21T23:38:07.776+02:00Edellisestä elämää suurempien lausahdusten <a href="http://viittakaksikko.blogspot.com/2005/02/huumoria-joka-oikeasti-naurattaa.html">listasta</a> jätin tietoisesti yhden kirjoittamatta. Törmäsin lausahdukseen niin ikään abiristeilyn aikana, mutta se ei ollut aivan mikä tahansa humalaisen töräyttämä humoristinen tokaisu - olin törmännyt siihen ennenkin. Sen pystyi haistamaan kilometrin päästä ennen kuin se kohotti ruman päänsä. Lausahdus on selkääni kiinnitetyn onkivavan päässä killuva omenamöhkäle, se seuraa minua minne ikinä menenkin. Se on Kauneiden ja Rohkeiden kahdeskymmenes tuotantokausi: sen tulon pystyy ennustamaan mutta syö miestä yhtälailla. En uskonut abiristeilylle mennessänikään pääseväni siitä eroon, sillä se on vainonnut minua viimeiset kahdeksan vuotta taukoamatta. Miksipä se lepäisi merille mentäessä.<br /><br />Se on viekas lausahdus. Hyväntahtoinen, hymyllä varustettu, lievästi makea. Se tulee kullakin kerralla sanojansa suusta iloisena, ennakkoluulottomana pumpulipallona mutta jysähtää otsaan kuin valurautainen flipperipallo. Ei kukaan sillä pahaa tarkoita - itse vain lakkasin nauramasta sille sadannellakahdennellatoista kerralla. Nykyään lausahduksen vastineeksi annan vain söötin, ymmärtäväisen hymyn.<br /><br /><span style="font-style: italic;">Ai sä oot pikaluistelija. Hih, onks sullakin sit niinku semmonen kumipuku? Khihihi.</span><br /><br />Voi hyvä aika sentään. En ole elämässäni onnistunut liuskahtamaan monestakaan pikaluisteluaiheisesta keskustelusta joutumatta vastaamaan, omistanko minäkin <span style="font-style: italic;">kumipuvun</span>. Yleisin jatkokysymys liittyy luisteluasun lämpöominaisuuksiin, mutta niinkin tarkka asian tarkastelu on aika harvinaista. Ihmisille usein riittää se tieto, että puku löytyy ja se on käytössä. Sööttiä.<br /><br />Sukeltajat käyttävät kumipukua. Delfiininkouluttajat käyttävät kumipukua. Saksalaisten kulttuurielokuvien päähenkilöt käyttävät kumipukua. Pikaluistelijat eivät käytä kumipukua.<br /><br />Pikaluistelijan kilpailuasu on nimeltään trikoo ja se on perinteisimmillään trikoota. Nykyiset tuulitunneleiden avulla kehitetyt kilpailuasut saattavat sisältää sinne tänne aseteltuja neopreenipalasia tai muita huippunopeita materiaaleja. Oikein sijoitellut "karkeat" materiaalit luovat luistelijan taakse pienen pieniä turbulensseja, ja antavat täten luistelijalle lisää vauhtia yksinkertaisten ilmanpaineeseen liittyvien lakien avulla. Toistaiseksi pikaluistelutrikoisiin ei ole sijoitettu kumia.<br /><br />Useimpien suupielet nousevat vekkuliin hymyyn miettiessään eteenpäin viilettäviä kortsumiehiä söötteine peppuineen ja jättimäisine reisineen. <span style="font-style: italic;">Tuun kyllä joskus kattoon kun sä kisaat.</span> Usein kuitenkin unohtuu, että pikaluistelu ei ole ainoa laji jossa kilpaillaan ihoa myötäilevissä esiintymisasuissa. Ai hä?<br /><br />Laskettelu, pyöräily, uinti, pikajuoksu, pituushyppy ja painonnosto muutamia mainitakseni ovat urheilulajeja, jotka ovat pullollaan <span style="font-style: italic;">kumipukuisia</span> miehiä ja naisia. Nämä lajit ovat vakiinnuttaneet asemansa yleisesti hyväksytyinä ja tunnettuina lajeina, joista puhuttaessa on siirrytty välineiden outouden spekuloinnista tuloksiin ja niiden vertailuun. Polkupyörä oli varmasti joskus kaukoputken keksimisen aikoihin huvittava ja mielenkiintoinen juttu, mutta nyt se on vähän out ja ensimmäisenä kysytäänkin pyöräilijän parhaita saavutuksia tai viikottaista harjoitusmäärää. Tai että onko se kivaa.<br /><br />Kuka myöntää, että on joskus kysynyt pikaluistelijalta, omistaako hän <span style="font-style: italic;">semmosen seksikkään kumipuvun</span>? Luokan takaosassa kätensä nostavat ja tyttömäisesti hihittävät teinipojat ovat varmasti katsoneet saksalaiset kulttuurijulkaisunsa.<br /><br />Tampereella aikoinaan julkaistun isohkon lehtijutun otsikko oli <span style="font-style: italic;">Pikaluistelu on muutakin kuin kumipuvut</span>. Arvatkaa ketä siinä haastateltiin. Koskahan päästään niin pitkälle, että baarin tiskillä notkuessaan ei tarvitse selittää samoja, samoja, samoja asioita uudestaan ja uudestaan viekkaasti hymyileville tytöille ja pojille, jotka kaikkoavat pian luettuaan rivien välistä että pikaluistelutrikoossa ei ole mitään ihmeellistä. Koskahan joku kiinnostuisi pikaluistelusta sen terveysvaikutusten, kilpailuluonteen ja haastavuuden takia? Koskahan joku kiinnostuisi minusta tietämättään, että minulla on kaapissa ihonmyötäinen kokopuku? Milloin Augustiino Sesteriuksenpoika pystyi astelemaan kievariin joutumatta vastaamaan, omistaako hän semmoisen seksikkään polkupyörän?<br /><br />Mutta eipä tässä vahinkoa ole tapahtunut. Emmehän me toki möröiksi heittäydy vaikka kyselisitte jatkossakin. Tietty vastaamme ja hymyilemme takaisin vähintään samantasoisella viekkaalla hymyllä, jolla meitä lämmitätte. Hey, whatever turns you on. Kyllä mielummin jään ihmisten mieleen sinä jännänä pikaluistelijana, kuin en ollenkaan. Ja kerrassaan hienoa että olette kiinnostuneita, olkaahan jatkossakin. Kyselkää, vetäkää hihasta, potkikaa reiteen jos olemme liian humalassa kuullaksemme teitä ensimmäisellä kerralla. Mutta khihi, kysykää nyt välillä jo jotain muutakin. Eiks jeh?<br /><br />Tästä lähtien astuu muuten voimaan väliaikainen päivitystauko. Kääpiö lähteepi viikoksi luistelunohjaushommiin ympäri ämpäri Suomen maata. Nähdään kun nenä näkyy.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-110902188776971558?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1108857466822653542005-02-20T00:23:00.000+02:002005-02-20T01:57:46.826+02:00Koska viinahuumori ainoa huumorin alagenre, joka suomalaisia <span style="font-style: italic;">oikeasti</span> naurattaa ja koska mehevät keittelytarinat ovat blogistanissa(kin) painonsa arvoisia kullassa, kokoan kasaan tämänvuotisen potkiaisillan, penkkaripäivän sekä abiristeilyn ikimuistoisimmat lausahdukset ja huudahdukset. Kaksikko siis suorastaan <a href="http://varovaan.blogspot.com/2005_02_01_varovaan_archive.html#110851306513810918">virkistyy</a> silmissä ;)<br /><br />- Mitä ihmettä? Ootko sä muka autolla? Mä luulin kokoajan että sä oot ihan seipäässä. <span style="font-style: italic;font-size:85%;" >[Eräs ystävistäni ei voinut potkiaisiltana käsittää, että suomalainen mies voi tanssilattialla antaa palaa ihan ilman alkomahooliakin ...Vai olikohan kommentti vain objektiivinen luotaus tanssitaitoihini?]</span><br /><br />- Jos täällä näkyy yksikin pullo, hirtän teidät munista. <span style="font-style: italic;font-size:85%;" >[Lukiomme rehtorin kanta alkoholin nauttimiseen penkkaripäivänä ei jättänyt epäselvyyksiä]</span><br /><br />- Sampo! Sampo! Rakkaus tai kuolema! Kaksitoista olutta! Muhahaha! HEI! <span style="font-style: italic;font-size:85%;" >[Sammon urheilu- ja normaalilukion abiturienttirekka numero kolmen ikimuistoinen yhteishuuto, joka toistettiin n-kertaa tunnin ajelun aikana. Huudon tausta on täydellinen mysteeri, johtolankoja otetaan kernaasti vastaan. Hirttohommille taisi olla kuitenkin syytä]</span><br /><br />- Hnnnngh. <span style="font-style: italic;font-size:85%;" >[Jo junamatkalla risteilylle sammunut ystäväni ei mennyt nukkuessakaan vanhaan "Jos tarjoat mulle koko illan, oo ihan hiljaa äläkä sano mitään" -jekkuuni. Vanhaa kettua on turha yrittää koijata edes sen nukkuessa]</span><span style="font-size:85%;"><br /></span><br />- Katsokaa! Kondomaani! <span style="font-style: italic;font-size:85%;" >[Edellä mainittu ystäväni teki hienon toteamuksen huomatessaan junaliput tarkastavan virkailijan]</span><br /><br />- Ne maksavat teiltä miljoona euroa kappale. Nyt lähdettiin. <span style="font-style: italic;font-size:85%;" >[Laivan vartijat asettivat ruokalipukkeiden hinnan uudestaan kahdelle päättäväiselle ystävälleni hetkeä ennen kuin heidät kannettiin pois seisovasta pöydästä - kainaloista]</span><span style="font-size:85%;"><br /></span><br />- Lieskat lyövät hytteihin! Tuli nielee kaiken! Palo-ovet on suljettava!<span style="font-style: italic;"> <span style="font-size:85%;">[Eräs urheilulukiolaisistamme heittäytyi runolliseksi kuvatessaan olematonta tulipaloa, joka uhkasi koko 9-kannen käytävää. Sama tulipalo uhkasi myöhemmin myös yökerhoa ja junavaunua. Palo-ovet oli silloinkin suljettava]</span></span><br /><br />- Ootko sä breikkaaja? Missä ryhmässä sä tanssit? <span style="font-style: italic;font-size:85%;" >[Tanssitaitoni saivat hieman mieltänostatattavampaakin palautetta risteilyillan aikana]</span><br /><br />- Nyt sitten jätkä pistää saman tien ne tikkaat pois, ettei tarvi hakee imuria ja pistää sua imuroimaan koko tätä saatanan käytävää.<span style="font-style: italic;"> <span style="font-size:85%;">[Vartija kovensi panoksia lopettaessaan ystäväni urheat kiipeily-yritykset laivan kaksi metriä korkealla käytävällä]</span></span><br /><br />- Huomio! Toijalassa voidaan siis alkaa taas juomaan koska sillon meidät heitetään Tampereella ulos! <span style="font-style: italic;font-size:85%;" >[Aiemmin mainittu palo-ovien sulkija reagoi ilmoitusluonteisesti täysin luonnollisella tavalla konduktöörin vakaviin uhkauksiin paluumatkalla]</span><span style="font-size:85%;"><br /></span><br />- Eli siis tästä voimme tehdä vain yhden loogisen päätelmän: jos sulla ei kertakaikkiaan oo mitään tekemistä, niin älä ainakaan mee nuoleen junaraiteita. <span style="font-style: italic;font-size:85%;" >[Ystäväni heittäytyi filosofiseksi saadessaan selville, minne vanhojen junien vessanpytyt tyhjenevät]</span><br /><br />- Tää veti kyllä ihan täysin pohjan kaikilta Steven Seagalin ja Kevin Costnerin leffoiltakin. Ne ei todellakaan mene kiipeilemään sinne junan alle vaikka kyydissä olis mitä terroristeja ja ydinpommeja. Ei ne vaan jumalauta mee sinne. <span style="font-style: italic;font-size:85%;" >[Samainen ystäväni laajensi kiehtovat mietelmänsä koskemaan myös elokuvien värikästä maailmaa]<br /></span><br />Ja jos jokin edellämainituista lausahduksista päätyy joskus suomalaisen sketsiohjelman käsikirjoitukseen, vaadin päitä vadille.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-110885746682265354?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1108813267981400962005-02-19T13:40:00.000+02:002005-02-19T16:11:58.150+02:00Oikein hyvää iltaa, naiset sekä herrat. Lapset sekä aikuiset. Tytöt että pojat. Olette säätäneet internet-selaimenne tarkasteluikkunan juuri oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, sillä näillä minuuteilla käynnistyy pitkäaikainen ohjelmasuosikkimme <span style="font-weight: bold;">Jälkipeleillä</span>. Jälkipeleillä-ohjelman ideanahan on tutusti arvioida menneitä suorituksia asianomaisten henkilöiden kanssa visailukilpailunomaisissa merkeissä. Asiantunteva raatimme arvoi kilpailijoiden suorituksia suurennuslasilla ja lopuksi selviää, onko kilpailijamme aito oikea jälkipelaaja. Jokaisen viikon paras jälkipelaaja palkitaan luonnollisesti mahtavilla palkinnoilla. Ja sieltä hän tuleekin hyvät naiset ja herrat, tämän viikon kilpailijamme, blogistanin laiskin blogipäivittäjä, abiturientti, pikaluisteluaktiivi Taistelukääpiö. Annetaanpas kääpiölle raikuvat aplodit!<br /><br />Hienoa, että pääsit tulemaan herra kääpiö. Eiköhän pyöräytetä kilpailu välittömästi käyntiin, ohjelma-aikamme sekä katselijoidemme mielenkiinnon kestoaika on valitettavasti rajallinen.<br /><br /><span style="font-style: italic;">- Sopiihan tuo minulle. Mitkäs ne säännöt taas olivatkaan?</span><br /><br />Ajattelin että et koskaan kysyisikään. Arvon raatimme esittää sinulle mielenkiintoisten pähkinöiden ja sinun tulee yksinkertaisesti keksiä, mikä oli kyseisen vastauksen tuottama kysymys. Muistathan muotoilla vastauksesi siis kysymykseksi, muuten joudumme valitettavasti sulkemaan sinut välittömästi kilpailusta. Oletko valmis? Täältä tulee ensimmäinen:<br /><br />Keskivaikea, suhteellisen helppotajuinen, loppupää aivan liian nopea.<br /><br /><span style="font-style: italic;">- Hah, nauran yksinkertaisille tehtävillenne. Vastaukseni on tietenkin: Millainen oli ruotsin kuullunymmärtämiskoe keväällä 2005?</span><br /><br />Aivan oikein! Raikuvat aplodit Taistelukääpiölle rakas yleisö! Raatikin tuntuu heiluttelevan peukaloitaan, joten olet askeleen lähempänä kilpailun voittoa. Siirrytään kakkostehtävään:<br /><br />Naurettavan helppo, vain muutamalla sudenkuopalla varustettu, lievästi huumorin sävyjä.<br /><br /><span style="font-style: italic;">- En tiennytkään että olen tullut tänne leikkimään. Kuka ihme nämä kysymykset oikein keksii? Millainen oli englannin kuullunymmärtämiskoe keväällä 2005?</span><br /><br />Pitäkääpä nuo viisastelevat kommenttinne aivan minimissä herra kääpiö, ja keskittykää olennaiseen. Vastaus oli kaikesta huolimatta oikea. Raati heiluttaa peukaloitaan, joten olemme jo viimeisessä kysymyksessä. Muhkeat palkinnot odottavat, oletko valmis?<br /><br /><span style="font-style: italic;">- Synnyin valmiina, beibi. Anna mennä vaan.</span><br /><br />Tuskaa paatissa.<br /><br /><span style="font-style: italic;">- Anteeksi mitä? Mitä helvettiä sinä sanoit?</span><br /><br />Tuskaa paatissa.<br /><br /><span style="font-style: italic;">- Mitä ihmettä? Ei jumalauta, jätkät. Eihän tuossa ollut enää mitään järkeä. Miten ihmeessä voi muka liittää tuollaisen irrallisen sanaparin mihinkään olennaiseen kysymykseen? Te suolasitte mut tästä kilpailusta! Epäreilua! Mä haluan uusinnan! Äh, pistetään nyt kuitenkin jotain... Hmm. Mikä on käännössana sanaparille "Paskaa tuutissa"?</span><br /><br />Hoh hoh, valitan. Vastauksenne oli väärä. Joudun ilmoittamaan, että olette juuri tipahtaneet jatkosta. Vastaus kysymykseemmehän oli luonnollisesti: Miten kuvailisit abiristeilynne kulkua etenkin riehakasta risteilyiltaa seuranneena aamuna?<br /><br /><span style="font-style: italic;">- Ei saakeli jätkät oikeesti! Eihän tota olis voinu tietää ikinä! Tehän olette ihan pellejä kaikki, ei tästä kilpailusta voi voittaa! Olisihan tää pitänyt tietää kun tänne studiolle tullessa vartijatkin hymähteli omahyväisesti mun kävellessä ohi. Tää koko juttu oli pelkkä set up! Mä vaadin uuden yrityksen, mä vaadin --</span><br /><br />Kiitos herra kääpiö. Tuo riittääkin vallan mainiosti. Ja tähän päättyy tämänkertainen <span style="font-weight: bold;">Jälkipeleillä</span>-ohjelmamme jakso. Tulkaahan toki mukaan seuraamaan myös ensi kerralla, milloin ikinä seuraava kerta tuleekaan. Kiitos seurastanne ja muistakaa:<br /><br />Jälkipeli on paras peli.<span style="font-style: italic;"><br /><br /><span style="font-style: italic;"></span><a href="http://photos1.blogger.com/img/91/1662/640/ronsu.jpg"><img class="phostImg" src="http://photos1.blogger.com/img/91/1662/400/ronsu.jpg" border="0" /></a></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-110881326798140096?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1108300275033432582005-02-13T15:11:00.000+02:002005-02-13T16:02:19.690+02:00<a href="http://photos1.blogger.com/img/91/1662/640/jellona1.jpg"><img class="phostImg" src="http://photos1.blogger.com/img/91/1662/400/jellona1.jpg" border="0" /></a><br /><br />Mielenkiintoisten entisaikojen pastillirasioiden lisäksi huvitti tämän päivän <span style="font-style: italic;">Elixir</span>-urheiluohjelma. Tämänpäiväisessä jaksossa Suomen <span style="font-style: italic;">yleisurheilumaajoukkue</span>, joka koostuu mm. sellaisista urheilun huippunimistä kuten Lola Odusoga, Lenni-Kalle Taipale, Aku Louhimies ja Laura Voutilainen, lähetettiin viikon leirille <span style="font-weight: bold;">kanarialle. </span>Selvennykseksi kyse ei suinkaan ole minkäänlaisesta kanalasta, vaan televisiokasvot todellakin lähetettiin Espanjan omistuksessa olevalle lomasaarelle viikon pituiselle harjoitusleirille. Kuntoilijat saivat lentokentällä valita itselleen mm. aurinkolasit noin viidestä eri vaihtoehdosta sekä esiintymisasut. Pöytä lainehti erinäköisiä, -värisiä ja -kokoisia Suomi-asusteita ja lenkkitossuja. Hetken spekuloinnin päätteeksi ryhmä rämä asteli lentokoneeseen ja ohjaaja leikkasi suoraan etelän lämmössä eteenpäin tuksuttelevaan linja-autoon, joka kuljetti huippu-urheilijoita hotellille. Uima-altaista, laajoista sisäpihoista ja laadukkaista laatoituksista päätellen hotellin nimen vieressä paistattelee vähintäänkin kolme tähtöstä. Ei voi ainakaan matalalla profiililla liikkumisesta Suomen <span style="font-style: italic;">maajoukkuetta</span> syyttää.<br /><br />Samaan aikaan Suomen hiihtomaajoukkueen kovakuntoisinta urheilijaa, Risto Kaskilahtea, pyöritettiin mäkeä ylös ja alas Italian Alpeilla korkeanpaikanleirillä. Selvennykseksi entinen säätiedottaja siis ei ollut mihinkään studioon tai edes Lappiin pystytetyllä leikki-korkeanpaikanleirillä, vaan huulimies oli todellakin lennätetty Italian Alpeille (siis niille vuorille) Suomen hiihtomaajoukkueen mukana harjoittelemaan. Melkein tukehduin aamumysleihini.<br /><br />Tein hieman tutkimustyötä ja hain Finnairin internet-palvelusta hinnan Helsinki-Las Palmas -lennolle kuudelle hengelle. Tämänhetkinen halvin hinta <span style="font-weight: bold;">yhdelle</span> aikuiselle kahdensuuntaiseen viikon pituiseen matkaan Helsingistä Gran Canarialle oli <strong>1796.60 eruoa.</strong> Tarkemman tiedon puuttuessa oletan ryhmän suuruudeksi alakanttiin 9 henkilöä. 7 <span style="font-style: italic;">urheilijaa</span>, valmentaja sekä kuvausmies. Reissun pelkiksi lentokustannuksiksi kerääntyy tällöin <span style="font-weight: bold;">15629.40 euroa.</span> Heittäydytäänpä säästöpäälle. Oletetaan, että Risto Kaskilahti on lennätetty vain Italiaan asti ja hän on joutunut järjestämään itsensä Alpeille Roomasta käsin omakustanteisesti. Riston lentolippujen hinnaksi tulee Finnairin hintakyselyn perusteella <strong>1011.78 euroa.</strong> Tällöin Elixirin leiritysten lentokustannuksiksi tulee yhteensä<br /><br /><span style="font-weight: bold;font-size:130%;" >16641,18 euroa.<br /></span><br />Se se muuten on. Elixir-ohjelma (joka tekee yhteistyötä Suomen Liikunta ja Urheilu -järjestön kanssa) on valmis kuluttamaan vajaat 17000 euroa leirittääkseen entisiä missejä, kansanedustajia ja pianonsoittajia. Minkähänlaiset kehitysnäkymät esimerkiksi Laura Voutilaisella on pikajuoksussa? Lepääkö entisessä euroviisuedustajassamme mahdollisesti koko tulevan naiskymmenottelumme toivo? Kehittyykö Janne Virtasesta yksi tulevista kuulantyönnön tukipilareista? Paljonko Lenni-Kalle Taipale parantaakaan pituushypyn maailmanennätystä? Onko Risto Kaskilahti suomalaisen huippuhiihdon elvyttäjä?<br /><br />- En avaisi shampanjapulloja ihan vielä.<br /><br />Samaan aikaan kun iso osa suomalaisen urheilun junioritoiminnasta ajaa säästöliekillä toinen jalka saippuan päällä ja toinen jalka haudassa, SLU leirittää julkkisuraansa henkiin herätteleviä kikkailijoita monen kymmenen tuhannen euron edestä ympäri maailmaa. Suomalainen hiihto erittää epätoivoista kuolonkorinaa, mutta silti sen päävalmentajalla on aikaa opettaa kaljupäistä vitsiniekkaa hiihtämään ylämäkeen - ja kaikki tietysti maksetaan.<br /><br />Huoh, joskus oikeasti tuntuu siltä kuin jättimäinen Suomi-leijona mälläisi siemennesteellä suoraan kurkkuun.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-110830027503343258?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1108125551915736912005-02-11T13:40:00.000+02:002005-02-11T14:40:19.713+02:00<blockquote> Each morning I wake up alone<br />For too long I've been on my own<br />You seem to fill my heart and <span style="font-style: italic;">my </span><br /><span style="font-style: italic;">Thirdgraders</span> love that I could find<br />Love that I could find<br /><br /></blockquote>Nyt ne sitten alkavat. Aamut omassa sängyssä, vailla tietoa tulevan päivän ohjelmasta. Aikaisemmin oli niin helppoa: kun heräsi, tiesi täsmälleen menevänsä suihkuun, aamiaispöytään, junaan/autoon, kouluun, matematiikan tunnille, historian tunnille ja äidinkielen tunnille, harjoituksiin ja kotiin. Jokainen päivä oli esiohjelmoitu suoritus, joka käynnistyi kellon syttyessä raikuviin herätysfanfaareihinsa - vaan ei enää. Lukio on suoritettu kuunteluita ja kirjoituksia myöten loppuun, aamuja on TJ-nolla ja kaikki koulutyötkin on palautettu lukuunottamatta liikuntadiplomin <span style="font-style: italic;">Minä urheilijana</span> -portfoliota, joka tulee räjäyttämään laadullaan lukijapoloisensa pään. Aamulla herätyskello ei soikaan, vaan herään omia aikojani milloin mihinkin alakerran kolisteluihin. Enää ei ole sataprosenttista varmuutta tulevan päivän tapahtumista, eikä sen puoleen aavistustakaan, mitä aion tehdä aamiaisen jälkeen. Kouluun kun ei tarvitse enää mennä.<br /><br />Entiset abiturientit, miten saitte aikanne kulumaan? Eikö mieltänne kalvanut joka aamu se häiritsevän epätietoinen "Mitäs nyt tehdään?" -tunne? Miten päivänne lähtivät käyntiin ilman esiohjelmoitua kulkuaan? Henkilökohtaisesti luulen, että se tulee olemaan aluksi hyvin vaikeaa. Päivillä ei ole pohjaa. Varmasti muutamana ensimmäisenä baari-iltana vapaana miehenä tulee vahingossa tokaistua "Voi perse kun maanantaina joutuu taas venymään." Vaan kun ei joudukaan. Tottakai, suurimmalla osalla abeista on jo tiedossa työpaikat, pääsykoepäivämäärät ja muut härpättimet, mutta luulempa kouluelämästä irtautumisen olevan kaikesta huolimatta hankalaa itse kullakin. Outoa kun ei joudu enää suoriutumaan.<br /><br /><blockquote> I'll never ever let you go<br />Though you hurt my feelings<br />You bring back memories all the time<br />I'll never ever be the same<br />Since you left me lonely<br />So please come back to me again </blockquote><br />Näin potkiaisten jälkeisenä krapula-aamuna tuntuu kummalliselta: sielu taitaa kaikesta huolimatta vetää takaisin suorittamisen, poissaolojen selvittelyn, helvetillisten koeviikkojen ja pahan ruuan pariin. Mikähän siinä lienee, että vaikka kahlaisi paskalietteessä kainaloita myöten ja haukkoo velliä välillä suuhunsakin, ihminen on kaikesta huolimatta täysin tyytyväinen kunhan se tapahtuu säännöllisesti ja aikataulujen mukaan? Let's face it: koulu ei kaikesta huolimatta ole ihan mikään luksuspaikka. Opettajat painostavat, kesällä on kuumaa, talvella kylmää, ruoka on päivittäin pahaa ja kiirettä piisaa. Eikä sinne ole edes pakko mennä! Silti tänäkin vuonna koulustamme vapautuu parisataa varhaisaikuista, jotka ovat tietein tahtoen vääntäytyneet päivittäin kyseiseen laitokseen viimeisen kolmen vuoden ajan.<br /><br />No, keräytyihän sieltä muistoja. Jokaista koeviikkoa, ilkeää opettajaa, hankalaa koetta, selvittämätöntä poissaoloa ja pahaa ruokaa vasten löytyy varmasti Vanhojen tanssi, mukava opettaja, uskomattoman helppo kurssikoe, selvitetty poissaolo ja maittava ruokailusessio Sammonkadun Kebab-14:ssa. Mutta menevätköhän hyvät ja huonot muistot loppupeleissä tasan? Enpä usko. Kukapa haluaisi paikkaan, josta kehkeytyy enemmän huonoja kuin hyviä muistoja. Jos elämämme muistot menisivät aina tasan, olisiko silloin mitään järkeä elääkään? Eihän silloin mikään tuntuisi miltään. Päivän mietebensana toimi Tanskan euroviisukappale vuodelta 2001, <span style="font-style: italic;">Never ever let you go</span>.<br /><br /><blockquote> These last days I've been down and blue<br />I wonder if you miss me too<br />I think about you all the time<br />And keep on waiting for a sign<br />Waiting for a sign<br /> <br /> <br /></blockquote><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-110812555191573691?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1107716302374603292005-02-06T19:34:00.000+02:002005-02-06T20:58:22.376+02:00Elelipä kauan kauan sitten kaukaisen Kokkelimetsän siimeksessä värikäs, mutta sisäänpäin lämpenevä hapsiais-yhdyskunta. Hapsiaiset ovat hyvin rauhanomaisia otuksia eivätkä juurikaan häiritse muiden metsän elukoiden jokapäiväistä elämää. Ne ennemminkin seuraavat sivusta muiden eläinten toimia ja puuhastelevat omissa oloissaan mitä merkillisempiä asioita. Hapsiaiset eivät puutu toisten asioihin. Ne ovatkin pääasiassa metsän ekologisen järjestelmän tasapainottajia, niillä ei ole järjestelmän toimivuuden kannalta suurtakaan merkitystä. Ne täyttävät tiettyjä luonnon tasapainon kannalta olennaisia aukkoja, kuten ottavat vastaan luontoäidin tarjoamia avustuksia kukin hapsiainen tarpeensa mukaan. Viime aikoina hapsiaisten rooli on kuitenkin kasvanut. Ne ovat tuoneet itsensä isompienkin metsän asukkien tietoisuuteen tekemisillään ja ovatkin jopa pompanneet näyttävyydessään joidenkin pienempien lajikkeiden ohitse. Tämä näkynee myös luontoäidin tarjoamissa avustuksissa, kuten vuotuisen mahlan- ja sateen määrässä. <br /> <br />Hapsiaisten lempipuuhaa on tukkien sahaaminen. Hapsiaisten puunsahausteknologia on huomattavasti kehittyneempää kuin aikaisemmin on luultu, ja kyseinen tieteenhaara onkin yksi luonnontieteen nopeimmin kasvavia osa-alueita. Tapahtuipa eräänä sateisena kevätpäivänä vuonna -77 niin, että hapsiaiset järjestivät jälleen vuotuiset tukkisahauksen Kokkelimetsänmestaruuskisat. Kyseiset mestaruuskisat olivat tuona vuonna kenties vielä enemmän tapetilla kuin aikaisempina vuosina, johtuen hapsiaisten kasvavasta suosiosta muiden metsän elukoiden keskuudessa. Tukkien sahauspaikalle ilmestyi monikymmenpäinen lauma erikokoisia ja -näköisiä hapsiaisia sekä heidän kannattajiaan. Kuten sanottu, keli oli harmittavan kostea johtuen lievästä tihkusateesta. Tukitkin tuntuivat olevan harvinaisen kosteita ja nihkeitä eivätkä sahojen terät tanssineet niiden pinnalla niin kuin hyvällä säällä on totuttu - hapsiaisten kilpailufiilikset olivat aika matalalla. <br /> <br />Mutta kuten saduissa yleensä, myös tällä kertaa tapahtui ihmeellisyyksiä. Yksi hapsiaisista oli uskomattoman kovassa sahauskunnossa ja tekikin uudet Kokkelimetsän ennätykset molemmilla sahausmatkoilla, viidellä sekä kymmenellä tukilla. Teko oli harvinaisen yllättävä, sillä edes muut metsän asukit eivät olisi uskoneet moisen urotyön olevan mahdollista niin huonoissa olosuhteissa. Tätä jotkin hapsiaiset eivät pystyneet käsittämään ja alkoivatkin välittömästi tehdä mitä hapsiaiset osaavat parhaiten: selitellä. <br /> <br />Hapsiaisia on kahdenlaisia. Toiset selittelevät omia huonoja olosuhteitaan ja toiset selittävät muiden hyviä olosuhteita. Jos hapsiainen epäonnistuu jossakin sille osoitetussa tehtävässä, se alkaa välittömästi keksiä jos jonkinnäköisiä syitä. Saha ei ollut terävä tai hyvin öljytty, tukki oli kosteaa, tuuli käänsi puun kääntymään väärään suuntaan ja maastokin oli väärään suuntaan viettävää. Jos taas hapsiainen onnistuu suorituksissaan erityisen hyvin, alkavat muut hapsiaiset spekuloida urotyön olosuhteiden epäreiluutta: tuulet olivat juuri suopeita, puu oli juuri oikean rakenteista, maasto vietti oikeaan suuntaan ja aurinkokin paistoi onnistuneelle hapsiaiselle eri tavalla kuin muille. Juuri näin kävi vuoden -77 tukkisahauksen Kokkelimetsän mestaruuskilpailuissa. Monet hapsiaisista vetosivat tukkisahausennätysten jälkeen suosiollisiin tuulioloihin. Eihän mikään hapsiainen <span style="font-style: italic;">voi</span> olla niin hyvässä kunnossa. Puolueettomia, kaikkien kavereita olevia hapsiaisia on niin vähän, että ne voidaan tulkita epäoleelliseksi tilastolliseksi poikkeamaksi. <br /> <br />Hapsiaiset eivät tunnu tunnistavan normaalin suorituksen käsitettä. Usein suoritus on joko rankasti epäonnistunut tai selkeästi epäreilun ylivoimainen - kummassakin tapauksessa syy on olosuhteissa. Toisille olosuhteet ovat suopeita ja toisille petollisia, mutta koskaan ne eivät ole kaikille täysin samat. Yksikään suoritus ei ole <span style="font-style: italic;">vakioveto, </span>yksinkertaisesti hyvä tai yksinkertaisesti huono. Usein toistuvista erimielisyyksistä ja tulkintaeroista johtuukin, että hapsiaiset ovat pahasti jengiytyneet moniksi eri ryhmittymiksi: sahaussuorituksista ja etenkin metsienvälisten kilpailuiden edustusjoukkueista tulee jatkuvasti riitaa. Suurpiirteisesti ryhmät muodostuvat hapsiaisten maantieteellisen sijainnin perusteella ja niillä ei ole mitään positiivista sanottavaa toisistaan. Ja yleensäkin jos hapsiaiset toisistaan jotakin kommentoivat, tapahtuu se lukittujen ovien takana. "Avoin keskustelu" löytyy hapsiaisten science fiction -sanastosta kohdasta U niin kuin utopia. <br /> <br />Hapsiaiset ovat varsin paradoksaalista porukkaa. Ne vaativat tukinkaatopuuhiinsa oman tilansa ja välttelevät muiden metsän eläinten seuraa, mutta silti kaipaavat riveihinsä lisää pontevia puunkaatajia. Hapsiaiset ovat pitkään haaveilleet ihka omasta puunkaatamiseen tarkoitetusta harjoituspaikasta, joka olisi suojattu tuulelta ja muilta epämiellyttäviltä luonnonvoimilta, mutta ajavat jöröydellään asiaan tutustumattomat pikkuelukat välittömästi käpälämäkeen: ennen kuin voi aloittaa tukinkaatoharjoittelun, pitää valita puolensa. Pohjois- tai etelämetsä. Luonnollisesti myös mahdollisen puunkaatohallin, tuttavallisemmin "sahalaitoksen" sijoittamisesta on syntynyt mahdottoman paljon kinastelua. Pohjoinen lienee tällä hetkellä olevan viemässä voittoa tässä asiassa. Etelä sitä tuskin purematta nielee. <br /> <br />Hapsiaisen elämä ei ole helppoa. Se on jatkuvaa suorittamista ja toisten miellyttämistä. Sanomisiaan joutuu varomaan, tekemisiään vahtimaan ja tekemättä jättämisiään välttämään. Onnistumista toivotaan, mutta niille löydetään nopeasti tekosyy. Epäonnistumista pelätään, mutta onneksi niille on aina tekosyy valmiina. Onnistujat ovat onnekkaita ja epäonnistujat epäonnisia. Suunsa avaajat ovat suunsoittajia ja hiljaa pysyvät ovat mitäänsanomattomia. <br /> <br />- Onneksi hapsiaisyhdyskuntia ei ole olemassa kuin saduissa. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-110771630237460329?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1107346482882118212005-02-02T14:14:00.000+02:002005-02-02T17:58:56.386+02:00<a href="http://photos1.blogger.com/img/91/1662/640/sampokansipieni.jpg"><img class="phostImg" src="http://photos1.blogger.com/img/91/1662/400/sampokansipieni.jpg" border="0" /></a> <br /> <br />Lieneekö tässä Sammon Lukion tulevan vuosikirjan kansikuva? Kyllä, jos vain äänestys suosii. Luulisi ainakin saavan kaikkien <span style="font-style: italic;">Prodigyn</span> kuuntelijoiden äänet ;) Klikkaamalla tuleepi muuten kuva isommaksi. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-110734648288211821?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1107094367242735452005-01-30T14:04:00.000+02:002005-01-30T16:12:47.243+02:00Det var det. Luisteluvuosi 04/05 on epävirallisesti saatettu odotettuun päätökseensä. Mitäs pienen pienessä Suomessa saatiinkaan kuluneen vuoden aikana aikaiseksi? <br /> <br />Pekka Koskela voitti sprinttereiden maailmancupin osakilpailun Kiinassa. Isojen karvaisten käsien taputukset Etelä-Pohojanmaan miehelle, lienipä ensimmäinen kerta kun suomalainen jässikkä moiseen urotyöhön venähtää. Tästä eivät seinäjokelaiset voi tulla kuin vaatimattomammiksi. <br /> <br />Suomalaiset nylkkyluistelijat nöyrtyivät kuin kolmoset värisuoran edessä yleisluistelijain euroopanmestaruuskilpailuissa Heerenveenissä. Naisten edustaja oli opintomatkalla ja miesten edustajat muuten vain kahvilla - no ei nyt sentään, heillä oli ainakin teoreettiset mahdollisuudet räjäyttää muutama pankki ja parit galaksit. Kaikki karsiutuivat 10000 metriltä eikä Suomi saanut yhtäkään paikkaa Moskovassa käytäviin yleisluistelijoiden maailmanmestaruuskilpailuihin. Missä on suomalainen nylkkyosaaminen? <br /> <br />Sprinttereiden MM-kilpailuissa tapahtui kummia. Mika Poutala (toiselta nimeltään Plastic, pikaluisteleva gospel-räppäri) starttasi molempiin ensimmäisen päivän matkoihin jenkkiläisittäin <span style="font-weight: bold;">käsi maasta, </span>pitäen luisteluhanskaa vain toisessa kädessään! Kikkarapäinen sprintterimme mursi kaiken lisäksi jäähän teränsä takakärjellä pienen reiän, johon hän lähtötilanteessa tunki peukalonsa varmistaakseen käden paikallaan pysymyisen. Mitä ihmettä? Voiko todellakin olla että Suomen ah, niin värittömästä ja hajuttomasta pikaluistelumaajoukkueesta olisi nousemassa värikäs, iloinen hahmo, joka antaisi joukkueelle persoonalliset kasvot sekä saisi poppoon erottumaan positiivisesti muiden maajoukkueiden massasta? Ei. Maajoukkueen päävalmentaja oli ilmeisesti läksyttänyt Mikaa pienestä <span style="font-style: italic;">Heikki Sorsa</span> -tempustaan ja seuraavana päivänä Poutala starttasi jälleen normaalilla, pohjoismaisella lähtötyylillä molemmat kädet irti jäästä. Hanskakin oli jäänyt pois. <span style="font-weight: bold;"><span style="font-weight: bold;"></span></span> Näin meillä Suomessa, maassa josta löytyy niinkin suvaitsevaiset kulttuurikaupungit kuin Seinäjoki ja Turku. <br /> <br />Sprinttereiden MM-kisoissa tapahtui muutakin. Risto Rosendahl räjäytti parit galaksit tykittämällä suomalaisista koviten 1000 metrin matkoilla ja hätyytteli huikeilla ajoillaan jopa kymmenen parhaan sakkia. Ribe oli nähtävästi saanut tuloskuntonsa kohdalleen oikeaan aikaan, oikeaan paikkaan. Karvaisten käsien läpsytystä Ruussentaahlille. <br /> <br />Janne Hänninen oli suomen sprinttijoukkueen suurin mauste. <br /> <br />Sprinttereiden MM-kisat jaksavat edelleen yllättää. Tämänhetkinen Suomen ehdoton ykkössprinttitykki Pekka Koskela oli kovan paikan edessä. Maailmancup-osakilpailuvoitto oli plakkarissa ja Suomen pikaluisteluväki janosi verta. Ensimmäisen päivän 500 metriä meni Pekalta ilmiömäisesti, kaveri puski tauluun uudet suomenennätyslukemat 34.80 sekuntia ja kiilasi itsensä aivan kilpailun kärjen tuntumaan. Taakse jäi muun muassa kyseisen matkan maailmanennätysmies Hiroyasu Shimitzu, hulppeat 160 cm pitkä japanilaisjässikkä. Äijän reidet ovat muuten keskivertoisen kaljatynnyrin kokoiset, omiaan vahvistamaan pikaluistelijan kroppaan liittyviä (virheellisiä) stereotyyppejä. <br /> <br />Ensimmäisen päivän tuhannella metrillä lopulta paska osui tuulettimeen: Koskela luisteli kyseisen matkan maailmanennätysmiehen, hollantilaisen van Welden parina. Mahdollisuudet olivat ihan mihin tahansa. Kuitenkin kauheus tapahtui, van Welde menetti 700 metrin väliaikapisteen jälkeisessä kaarteessa tasapainonsa ja lensi kuuttakymmentä kilometriä tunnissa reunapatjoihin. Välittömästi patjoihin törmättyään holski iski päänsä järisyttävällä voimalla kovaan pohjasementtiin ja ilmeisesti pyörtyi. Videokamerat välittivät kotikatsomoihin järisyttävää kuvaa luisteluasun hupun läpi pilkottavasta veriläikästä mestarin päässä. Van Welde kannettiin paareilla pois. Koskelan aika ei ollut kummoinen, muistaakseni 1.09.jotakin. Aitoon seinäjokelaiseen tyyliin tekosyiden virta oli loputon. Tähän asti olen kuullut mm. seuraavat selitykset paskalle ajalle: <br /> <br />- van Welden kaatuminen häiritsi luisteluani. <br />- Korkea ilmanala aiheutti ongelmia palautumiseeni. <br />- jne jne. <br /> <br />Kaikkien asiaa ihmettelevien ja siitä kiinnostuneiden onneksi paljastan nyt Koskelan epäonnistumisen todellisen syyn. Pekka: <br /> <br /><img src="http://www.saunalahti.fi/sakarit/kerro-lisaa/einstein2.jpg" /> <br /> <br />Pekan 700 metrin väliaika (joka otettiin ennen van Welden kaatumista) oli sekin jo kolme kymmenystä Risto Rosendahlin väliaikaa jäljessä. Ei siinä kohtaa enää ihmeitä saa aikaan. Kukaan luistelija maailmassa ei pysty tuhannella metrillä <span style="font-weight: bold;">parantamaan</span> kierrosaikojaan. Korkeintaan Shani Davis pystyy pitämään kierrosajat <span style="font-weight: bold;">samoina</span>. Sitäpaitsi Koskela joutui kaatumisen takia liukumaan paikallaan maksimissaan kolme metriä. Rytmi ei häiriintynyt missään vaiheessa ja tilanne tapahtui juuri kaarteen lopussa. Van Welden kaatumiseen on aivan turha vedota. Ja jos ei sadan vuoden luistelukokemuksella pysty palautumaan viidensadan metrin luistelusta kunnolla, löytyy syypää kyllä vessan peilistä. Asia loppuunkäsitelty. <br /> <br />Ai että miten allekirjoittaneen kausi? Ottaen huomioon, että Tampereella kesä alkoi tammikuun 2. päivä ja parhaat jäät ovat löytyneet Hämeenkadun jalkakäytävältä, kausi meni kaikenkaikkiaan todella hyvin. Täysin putkeen menneen luistelukauden kruunasi tänä viikonloppuna käydyt junioreiden SM-yhteispistekilpailut. Nyrjäytin vasemman polveni perjantaiaamuisissa lukion liikuntadiploomin kuntotesteissä viisiloikkiessani, eikä polvi ehtinyt parantua lauantaihin mennessä. Käyttöön otettiin kaikki keinot; Ice Power-geeli, lunta muovipussiin ja apteekeissa myytävät joustavat polvituet. Kaiken lisäksi ennen matkaa pääni pumpattiin täyteen kipulääkkeitä, mutta polvi ei silti yksinkertaisesti kestänyt. Jouduin keskeyttämään kilpailun ensimmäisen matkan jälkeen ja samalla haihtuivat taivaalle toiveeni MM-kisapaikasta. Hotellin kahden yön varaustakaan ei voinut enää peruuttaa - arvatkaa joutuiko ottamaan lauantai-iltana keittoa. <br /> <br />Luisteluvuosi 04/05? Millainen se oli? LV0405 oli koiranpaskaa: vituttaa kun siihen tuli astuttua, mutta ehkäpä siitäkin opittiin katsomaan enemmän eteensä. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-110709436724273545?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1105996109596417102005-01-17T22:48:00.000+02:002005-03-20T20:09:38.113+02:00Ajauduin myöhään illalla mielenkiintoiseen keskusteluun ystäväni kanssa. Hän asuu toistaiseksi Helsingissä ja työskentelee McDonald's -perheravintolassa pääsääntöisesti yövuorossa. Erehdyin leikkisästi arvostelemaan hänelle tänään iltapäivällä saamaani palvelua Hämeenkadun McDonald's -ravintolassa. Keskustelu alkuperäisessä kirjoitusasussaan alla. Ottakaahan mukava asento, teksti ei aivan heti lopu kesken. Ystäväni vuorosanat selkeyden vuoksi kursiivilla.<br /><br />- Voi että kun tänään oli amatöörimyyjä mäkkärissä! Olin kaverin kanssa kahvilla käymässä. Sanoin: "Iso kahvi, kiitos" ja ystäväni sanoi "Kaakao" ja se ämmä löi ne samaan laskuun kysymättä mitään! Sitten se iski ne siihen tarjottimelle, kinusi rahaa ja jouduttiin hullusti säätään. Sitten sanoin: "Saisinko vielä sellaisen kannen?" "Joo toki" ja sit se toi *molempiin* semmosen kannen! Mitä ihmettä? Tilasinko mä *kannen* vai *kannet*? Onko vika kuulossa vai kuulon ymmärtämisessä hä hä? Hemmetin feministi. Olettaa että tottakai mies maksaa automaattisesti koko setin. Ei saanut kyllä yhtäkään pistettä mistään osasuorituksesta.<br /><span style="font-style: italic;"><br />- No yleensä jos annetaan yksi tilaus, niin se on yksi tilaus.</span><br /><br />- Kyllä mä ainakin *kysyisin* että tuleeko nää samasta. Mutta sitten viimeistään tuo kansitilanne oli täysin anteeksiantamaton.<br /><br />- <span style="font-style: italic;">Mutta jos asioidaan kassalla niin yleensähän sitä ollaan silleen peräkkäin ja sanotaan että maksetaan eri laskuun. Tai sit huikataan et "Hei nää tulee samaan laskuun." Ja kyllä mä silti aina yleensä kysyn. Mutta DT:llä se on vähä eri juttu, se on tosi vittumaista alkaa sit selvittään miljoonaa tilausta jos ne on lyöty samaan laskuun eli yleensä mä ainaki kysyn, varsinkin öisin että tuleeko kaikki samasta jos on paljon tilauksii. Mutta asiakas ei huomaa tätä: että jos hän antaa tilauksen niin se on yksi tilaus, eli siitä ei saa kymmentä eri tilausta. </span><br /><br />- Tiäkkö... Joskus sun huumorintajus on tosi helmi ja venyy ja paukkuu. Mutta joskus se on kyllä niin tiukka että jos sinne heittäis palan hiiltä niin se tulis timanttina ulos.<br /><br />- <span style="font-style: italic;">Mä monesti sanon jos jotkut antaa tilauksen ja luukulla haluavat maksaa erikseen, niin tosiaan mä sanon et "Muistakaapa että aina kun annatte tilauksen niin se on yksi tilaus. Seuraavalla kerralla jos haluatte maksaa erikseen niin pitää antaa useampi tilaus niin sitten tulee useampi laskukin."</span><br /><br />- Hei. Ootko sä siellä niitä asiakkaita varten vai onko ne asiakkaat siellä sua varten? Pitääkö asiakkaan palvella myyjää?<br /><br />- <span style="font-style: italic;">Ja tosta kansi-hommasta. Meillä ainakin niin ei koskaan laiteta kantta kahveihin, kaakaoon tai teehen ellei asiakas sitä erikseen pyydä tai sitten tietysti jos juoma tulee mukaan. Mutta jos asiakas pyytää kannen ja on kaks juomaa niin mä ainaki henkilökohtasesti tuon kaksi kantta.</span><br /><br />- Mä tiedän että koskaan ei saa kantta. Siksi pyysin *kannen*. Saisinko *kannen*. Jos haluaisin *kannet* niin pyytäisin *kannet* tai *kansia*.<br /><br />- <span style="font-style: italic;">Olen siellä asiakkaita varten, mutta tämä tilausjuttu on ihan opillisesti ravintolakoulusta.</span><br /><br />- Yksi: asiakas ei ole tyhmä. Jos asiakkaalla on vaikka kolme juomaa ja se haluaa niistä kannen kahteen niin kyllä se pyytää kannen kahteen eikä vaan sano että "Saisinko kannen?" Jos mä haluan kaksi kantta niin pyydän kaksi kantta. Kaksi: siinä kohtaa kun huomaa että kaks on rinnakkain ja ne meinaa tilata putkeen, niin mun mielestä olis vähintäänkin kohtuullista *kysyä* asiakkaalta, haluaako ne maksaa samasta. Musta se on väärin että *asiakas* joutuu suoriutuun sille myyjälle ja oleen pahoillaan että tuli häiritsemään myyjän kallista aikaa ja helpottaan myyjän tehtävää mahdollisimman paljon. Varsinkaan kun asiakas useimmiten ei tiedä, miten se tekniikka käytännössä toimii. Ei myyjä voi olettaa että asiakas osaa suoralta kädeltä sanoa että "Nämä kaksi tulevat sitten erikseen." Kolme: mä en millään tavalla arvostele sun tai kenenkään sun kavereides toimintaa tai McDonaldsin toimintaa yleensäkkään. Mä arvostelen sitä tyttöä joka oli tänään Hämeenkadun juna-aseman päädyn McDonald'sissa ja tuntu tekevän kaiken niinkun siellä mäkkärissä ei ennen ole tehty. Tää koski nyt sitä eikä sua eikä ketään muutakaan. Ja neljä: toi oli enemmän tai vähemmän huumorilla heitetty juttu. Relax!<br /><br />- <span style="font-style: italic;">Meillä käy asiakkaita jotka tekevät kymmenen tilausta ja kaikki sujuu. Mutta kun on fakta että viikonloppuöissä on tosi stressaavaa jos joku antaa kymmenen tilausta ja sanoo vasta luukulla että halutaan maksaa erikseen ja paras on vielä ku osa tulee kortilta ja osa kässinä. Se on vaan niin että se ei yksinkertasesti aina toimi. Meillä on koneet jotka toimii neki vaan rajallisesti ja meillä on vielä aika ja jos tietty aika ylittyy ni tilaukset hävii ruudulta. Se on öisin ainaki sellanen juttu että jos asiakkaat tulee vaiks taksilla jonottavat vittu tuskissaan ja sit luukulla sanovat että "Nää kaikki maksetaan erikseen ja yks juoma tulee kortilta ja sit tässä ois vielä yks kymmenen senttii tohon laskuun ja sit haluttas tilata vielä yks kana ateria", jonka valmistukseen kuluu se viis minuuttii niin siinä kärsii sillä hetkellä tilaavat asiakkaat ja muut jonottavat. Myös me duunarit kärsimme siitä omalla tavalla koska muut tilaukset häviävät siinä vaiheessa ruudulta, tosin meillähän on tuntipalkka eikä mikään kiire.. Mä teen työni ennemmin huolella ku kiireellä. Että siinä voi sit taksissa asiakkaat miettii että kannattaakohan sit valittaa jos kestää kun tilaus hässäkkä on mitä kauhein ja maksusysteemi vielä kauheempi. Joten älä huoli, mä ainaki pyrin olemaan ystävällinen kaikille, mutta jos joku tulee huutaan päin naamaa että: "Tänne nyt ne vitun tuplajuustot vitun huora!", niin asiakkaalta jää kyllä tuplat saamatta... Meillä on käynyt näin siis yöllä ja vielä meidän päällikkö passitti asiakkaat tiehensä asiattomien herjauksien vuoksi ja ruuat jäi siis saamatta. Sinipaitaisille ei ryppyillä!<br /></span><br /><br />- No nyt sä taas yhdistät kahviinsa kantta pyytävän asiakkaan asiakkaaseen, joka huutelee myyjää huoraks.<br /><br />Nonniin. Miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta, vai onko kyseessä sittenkin jokin ihan muu asia? Olisiko kyseessä sittenkin vain suoraan oppikirjasta repäisty esimerkki lavasta lähteneestä väittelystä? Yöduunareiden arjesta lienee itketty jo ihan riittävästi, joten en sohaise sinne mehiläispesään tällä kertaa. Kuka on nykypäivän uhri, harhaan johdettu asiakaspalvelija-duunari vai väärin kohdeltu pullasorsa-asiakas?<br /><br />Yksi on ainakin varma - sen teki hovimestari takkahuoneessa kynttilänjalalla.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-110599610959641710?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1105892933380564192005-01-16T18:14:00.000+02:002005-01-16T18:28:53.380+02:00Ohessa onnistuneen loppupäivän sekä rentoutuneiden reisilihasten resepti. <br /> <br />- 17 kierrosta alkuverryttelyä <br />- 10 suorakaarrevetoa liioitellulla lonkan asennolla, puolen kierroksen (<span style="font-style: italic;">eli ei yhtään</span>) palautuksin <br />- 20 kierrosta luistelua, kierrosajat nopeutuvat loppua kohden <br />- Sisälle ottamaan luistimet pois vain tullakseen takaisin jäälle tekemään <span style="font-style: italic;">toisen</span> harjoituksen: <br /> <br />- 10 kierrosta alkuverryttelyä <br />- Nopeus-intervalli: 100 % tehoilla luistellen, vuorovedoin 2 x suora, 2 x suorakaarre, 2 x suorakaarresuora, 2 x kierros, 2 x suorakaarresuora, 2 x suorakaarre, 2 x suora. Kunkin vedon jälkeen puolesta kierroksesta kierrokseen palautusaikaa (<span style="font-style: italic;">eli ei yhtään</span>) <br />- 12 kierrosta kahden kierroksen vuorovedoin, joka neljäs kierros lujaa <br />- Muutaman kilometrin loppuverryttely juosten <br /> <br />Suorita resepti mahdollisimman nihkeällä, mattapintaisella jäällä ja huomaa kuinka vaikeata yksinkertaisten tehtävien, kuten portaiden nouseminenkin voi olla. Reitesi eivät koskaan ole olleet <span style="font-style: italic;">näin</span> rennot. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-110589293338056419?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1105566834745973202005-01-12T22:49:00.000+02:002005-01-12T23:55:46.243+02:00Minullapa on kuulkaa Midaan kosketus. Kyllä, sama jätkä samoissa verkkareissa, joka pomppi jossakin ikimuistoisissa lastentarinoissa ja muutteli tavaraa kullaksi ahneuksissaan. Sormenpään hipaisu ja poks, naapurin puudelia kaniin roijaamaan. Myös minulle on suotu mielenkiintoinen lahja enkä pelkää käyttää sitä: Kaikki mihin kosken, muuttuu paskaksi. <br /> <br /><span style="font-weight: bold;">Nylkkyluistelijoiden EM-kisat.</span> Ilmassa oli urheilujuhlan tuntua kun <span style="font-style: italic;">Urheilukanava</span> kaikessa viisaudessaan päätti sohaista valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa ja näyttää muljautti yleisluistelijoiden EM-kilpailut suorana kommentaattoreine kisastudioine kaikkineen. Ja hyvinhän ne menivätkin - Johanna Mäki oli komeasti toiseksi viimeinen (<span style="font-style: italic;">Maksoikohan opintomatkansa itse? Epäilen. Tämäkin ryyppyreissu kustannettiin luultavasti juniorien leirivaroista)</span>, pojat olivat hiuksenhienosti 16 parhaan ulkopuolella ja karsiutuivat niukasti nylkkyjen MM-kisoista. Eli suomeksi sanottuna: sama kun eivät olisi lähteneet ollenkaan. Erona naiseliittiimme, sällit olivat oikeasti ansainneet paikkansa kisakoneeseen ja heillä oli edes teoreettiset mahdollisuudet luistella niin, että kyynisimmänkin junnusprintterin sydän heltyy ja halinallet vilisevät silmissä. Kisastudiossa/chatissa edustajamme örisivät siihen malliin, että viimeisimmätkin mahdolliset uudet harrastajat juoksivat hysteerisinä karkuun repien hiuskarvojaan. Uskaltaakohan sitä katsoa sprinttereiden MM-kisoja ollenkaan? <br /> <br /><span style="font-weight: bold;">Junioreiden MM-kisat.</span> Vertailin kilpailukalenteriani ja koulukalenteriani vierekkäin ja nielaisin hieman sylkeä väärään kurkkuun välittömästi: MM-kisat ja abiristeily alkavat samana päivänä. Abiristeilyn hävyttömät ennakkomaksut (<span style="font-style: italic;">100+ euroa</span>) olen kiltisti maksellut pitkin lukuvuotta ja nyt universumi iskee rätillä päähän: en välttämättä pääse mukaan. Jos SM-kisat menevät nappiin, lihava leidi laulaa ja tähdet ovat oikeassa asennossa, saan kisapaikan. Kotimaassa järjestettävien MM-kilpailujen kisapaikka on aitoon Kummisetä-tyyliin <span style="font-style: italic;">"tarjous josta ei voi kieltäytyä"</span>. Muussa tapauksessa herään seuraavana aamuna sängystä verinen laaman pää kainalossa tai jotakin muuta valokuvauksellista. Välttääkseni elokuvamaisen kohtalon, otan vastaan kisapaikan ja menetän ainoan mahdollisuuteni elämäni ainoaan abiristeilyyn <span style="font-weight: bold;">jonka olen jo maksanut</span>. Samalla tavalla kävi muuten myös Wanhojen tanssien jatkobileiden osalta: Työ/kilpailut kutsuivat ja jouduin passaamaan yhden lukiolaisnuoren elämän virstanpylväistä. Hyvä että sentään itse tansseihin pääsin. Jos kisapaikkaa ei heru, missaan mahdollisuuteni päästä kerrankin katselemaan maailmanluokan pikaluistelua sivusta ilman suorituspaineita. Juoda kisaolutta, syödä makkaraa, röhnöttää lämpimässä sisällä, ihmetellä kuinka amerikkalaiset starttaavat 500 metrille käsi maassa ja menen laivalle vetämään perseet. Joka tapauksessa, häviän. Uskaltaakohan sitä haaveillakaan ensi vuoden MM-kisoista? <br /> <br /><span style="font-weight: bold;">Koulu. </span>Kaksi viikkoa tehokasta peliaikaa jäljellä. Pystyn jo maistamaan lukuloman ja lopullisen tiputtautumisen vapaahkon elämän pimeyteen. Läksyjen teosta ei tule mitään, portfolioiden kokoamisesta ei tule mitään, itseopiskelusta ei tule mitään. Hemmetti, en edes saa koulupöytääni siivottua kaiken maailman papereista ja nivaskoista. Enkä sen puoleen uskaltaisikaan - tuon pöydän läheisyyteen kun kerran menee, sieltä ei pääse enää pois. Paperit vyöryvät ylitseni, tarrautuvat raajoihini ja syövät minut kokonaisena. Vajoan jättimäiseen selluloosapötsiin ja sulan siellä hitaasti, kunnes paperimassa on imenyt minusta mehuni pilalle ja sylkee minut ulos kuivana, vanhana käyränä suoraan eläkeputkeen. <br /> <br />On asioita, joihin Midaan kosketuksenikaan ei tuoreudestaan johtuen pysty. <span style="font-style: italic;">Tae Guk Gi</span> tai länsimaisemmin <span style="font-style: italic;">Brotherhood of War</span> on vuoden 2004 paras elokuva. Pohjois-Korealainen sotaspektaakkeli kahdesta veljeksestä Koreoiden sodan julmuuksien keskellä sähköttää mielen kuin tuhat Korkejännitettä ja moppaa <span style="font-style: italic;">Pelastakaa Sotamies Ryanilla </span>lattian. Sota ei ole koskaan ollut näin aitoa. Kamera viuhuu ja paukkuu, hiekkaa lentää autolasteittain, KK:t rankaisevat tannerta ja avuttomat, nälkäiset sotilaspirut makaavat heiluvassa kranaattikuopassa hampaat irvessä, puristaen kivääriään. Sota ei ole koskaan ollut näin raakaa. Aivot, suolet, oksennus, veri, sisälmykset, raajat ja solunesteet lentävät, valuvat, leviävät, tirskuvat ja räjähtävät päin kameraa, päin tannerta ja päin avuttomia taistelutovereita. Sodassa ei ole mitään romanttista. Sota on multaa, paskaa ja surua. <span style="font-style: italic;">Tae Guk Gi</span> räjäytti pankin. Se on vuoden 2004 kiistattomasti paras elokuva <span style="font-style: italic;">Kill Billien</span> ohella ja kaikkien aikojen vahvin sotaelokuvakokemus. Haastan jokaisen kovanaaman katsomaan kahden veljeksen kokemat vaiheet Koreoiden sodassa ja olemaan tirauttamatta kyyneltäkään loppuratkaisun koittaessa. Jokainen itseään kunnioittava sotaelokuvanisti ja kulttuuri-immeinen hankkikoon leffan DVD:llä jahka sen joku fiksu pukumies Suomeen tuo maahan. Voin muuten ennustaa, että ensi vuoden paras leffa tulee olemaan <span style="font-style: italic;">Sin City</span>. Uskaltaisikohan sitä katsoa? <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-110556683474597320?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1104755351926868612005-01-03T14:14:00.000+02:002005-01-03T14:34:56.610+02:00Rukalla järjestetyissä pikaluistelun sprintti-universuminmestaruuskisoissa kohosi osakseen monenlaista listattavaa. Voiton vei yllättäen lähitähdeltämme Alfa Centaurista kotoisin oleva nuori sprintterivaltio <span style="font-style: italic;">Kaukastania-3B</span>, toiseksi sijoittui sisukas Suomi. Kolmas tila on edelleen avoinna vallitsevan doping-skandaalin takia. <a href="http://masentunutameeba.blogspot.com/">Ameebaa</a> mukaillen kolmipäiväisen kisan TOP-3:t. <br /> <br /><span style="font-weight: bold;">Top-3 yhteispistesijoitukset valtioittain</span> <br /> <br /><ol> <li>Kaukastania-3B.</li> <li>Suomi.</li> <li>Marsin kommunistinen kansantasavalta <span style="font-style: italic;">tai</span> Maximillian-IV.</li> </ol> <br /><span style="font-weight: bold;">Top-3 suoritukset <br /> <br /> </span> <ol> <li>Punttisalilla harjoittelu viiden nuoren miehen kesken, alasti.</li> <li>Oudon sähkösaunan virtanappulan löytäminen.</li> <li>Kolme päivää kestänyt kisasuoritus, josta selvittiin kuin selvittiinkin elossa.</li> </ol> <br /><span style="font-weight: bold;">Top-3 virheet <br /></span> <br /><ol> <li> Rukan keskustaan humalassa ajaminen.</li> <li> Rukan keskustasta pois humalassa ajaminen.</li> <li> Humalaisen kuskin kyydissä oleminen.</li> </ol> <br /><span style="font-weight: bold;">Top-3 keliolosuhteet <br /> <br /> </span> <ol> <li>200 m/s puhaltava tappajatuuli Rukan päärinteen laella. Lumilauta toimi hyvänä lisäpurjeena.</li> <li>Näkyvyyden täysin peittävä lumimyrsky sekä täysin auraamaton ja suolaamaton tie Kajaanista Kuusamoon. Lumipatjan päällä oli kiva ajaa.</li> <li>Noin sadan asteen pakkanen uuden vuoden aattona Rukan alarinteillä. Naama sinisenä, sormet sinisenä ja pyttipannukin oli ylihintaista.</li> </ol> <br /><span style="font-weight: bold;">Top-3 mielenkiintoiset ratkaisut <br /> <br /></span> <ol> <li>Lätkäistä kaikkiin Rukan klubeihin ja baareihin uuden vuoden aatoksi 20 vuoden ikäraja.</li> <li>Siivota koko kisakämppä uuden vuoden aaton jälkeen, kuitenkin sotkeakseen sen kokonaan uudestaan muutamaa tuntia myöhemmin <span style="font-style: italic;">jälki-uuden vuoden </span>merkeissä.</li> <li>Ajella yhdelle kisatiimin jäsenistä hiustrimmerillä Keith Flint -tyylinen hiusratkaisu, jossa jäljelle jätettiin hiustöyhtöt päälaelle, takaraivoon ja molemmille sivuille. Ja jotka vedettiin geelillä pystyyn.</li> </ol> <br /><span style="font-weight: bold;">Top-3 yllättäjät <br /> <br /></span> <ol> <li>Kajaanissa sijaitsevalta huoltoasemalta löytynyt <span style="font-style: italic;">Mrs. Pacman </span>-pelikone, joka oli todelliseen vanhan koulukunnan tyyliin rakennettu elämys ilotikkuine kaikkineen. Pacmanin pelaaminen ei ole koskaan tuntunut näin hienolta.</li> <li>Samaisella huoltoasemalla nautittu 200 gramman lihalla varustettu herkkupurilainen.</li> <li>Allekirjoittaneen <span style="font-style: italic;">Jumalan Käsi </span>-tyyliset palautuslyönnit pingisturnauksen tiimellyksessä.</li> </ol> <br /><span style="font-weight: bold;">Top-3 biisit <br /> <br /> </span> <ol> <li><span style="font-style: italic;">Stayin' Alive</span></li> <li><span style="font-style: italic;">Lambada</span></li> <li><span style="font-style: italic;">Ante Up</span></li> </ol> <div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-110475535192686861?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1104335578729993792004-12-29T16:50:00.000+02:002004-12-29T17:52:58.730+02:00...astuu voimaan tästä hetkestä alkaen. Allekirjoittanut lähtee kilvoittelemaan pikaluistelun sprinttereiden universuminmestaruuskilpailuihin, jotka järjestetään tänä vuonna Luisteluliiton rahatilanteen kannalta onnellisesti Rukalla. Sale (liiton pomomiäs) olisi tuskin pukeutunut kaikkein leveimpään mahdolliseen hymyynsä, jos olisi joutunut allekirjoittamaan edustusryhmälle menopaluuliput Saturnuksen renkaille, jossa mestaruuskilpailut viime vuonna järjestettiin. Rukalle saapuu kaikkien tunnettujen sekä tuntemattomien galaksien ja muiden taivaankappalerykelmien pikaluistelueliitti, mikäli kyseinen sivilisaatio on liki valon nopeudella matkustamisen taidon jo oppinut. <br /> <br />Tämänhetkistä pikaluistelun sprintti-universuminmestaruutta pitää hallussaan <span style="font-style: italic;">Maximillian-IV</span> -tähtijärjestelmän edustaja <span style="font-style: italic;">Kauko Röhkö</span>. Röhkö tykitti viimevuotisissa sprinttereiden universuminmestaruuskilpailuissa 500 metriä huikeaan universuminennätysaikaan 29.98, ja hipoi vanhaa 1000 metrin ennätystä vain sadasosia. Eroa toiseksi tulleeseen kertyi huimat 0.8 sekuntia. Tänä vuonna Maan edustajina universuminmestaruuskisoissa toimivat sprinttimatkoilla allekirjoittanut, sekä Short Trackin SM-kisoissa kunnostautunut luisteluohjaaja <span style="font-style: italic;">Super-S.</span> <br /> <br />Maapallon virallinen mitalitavoite on kuusi mitalia, joka on täysin tavoitettavissa oleva, realistinen päämäärä. Moderneissa universuminmestaruuskisoissa on nimittäin omat kilpailunsa eri painovoima- ja ilmanpaineoloihin tottuneille sivilisaatioille. Maapallon nerokkaana suunnitelmana onkin osallistua useaan eri painovoimaluokkaan samoissa kilpailuissa, näin maksimoiden oman mahdollisen mitalisaaliinsa. <span style="font-style: italic;">Kauko Röhkön</span> toipuessa viimekuisesta rakettirekionnettomuudestaan ja Marsin edustajien doping-testin B-näytettä odotellessa Maan mitalitoiveita uhkaavien urheilijoiden määrä käy muutenkin vähiin, joten tänä vuonna ei ole lainkaan pöllöä odottaa muhkeaakin mitalimäärää. Villinä korttina asiantuntijat pitävät kuitenkin moninkertaista Venuksen mestaria <span style="font-style: italic;">George W. Tähkäpäätä</span>, joka on toistuvasti kuluneen kauden aikana esittänyt vahvan kilpailukunnon merkkejä. <br /> <br />Kuten sanottu, tämänvuotiset sprinttereiden universuminmestaruuskilpailut järjestetään Rukan luonnonkauniissa maisemissa 30.12 - 1.1. Tänä vuonna universuminvälinen luisteluliitto on hyväksynyt viralliseen kilpailuohjelmaan myös after-skate -bileet paikallisessa rinneravintolassa sekä uuden kilpailumatkan: <span style="font-style: italic;">pahoinvointikohtauksen-sattuessa-nykyisestä-sijainnistasi-vessaan.</span> Kyseisen matkan pituus vaihtelee kilpailupäivän ja tilanteen mukaan. <br /> <br />Automme (kilpailijain kuljetusauto sekä huoltoauto) pärähtävät liikkeelle keskiviikon ja torstain välisenä yönä kello kolmen aikaan ja saapuvat perille seuraavana iltapäivänä, juuri sopivasti alkulämmittelyyn. Universuminmestaruuskisojen ajan vallitsee Viittakaksikon päivityskatko, ellei Viittaritari innostu urheilusielun syövereitään bittimuotoon naputtelemaan. <br /> <br />Loisteliasta uutta vuotta kaikille! <br /><span style="font-style: italic;"></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-110433557872999379?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1104059103497771572004-12-26T13:51:00.000+02:002004-12-26T15:53:33.766+02:00Taistelukääpiö, tuo iloinen veikkonen Audinsa selässä, heitti ilmoille hauskan jutun. <br />(Ai niin. Siinähän se on alempana samalla sivulla.) <br />Juttu oli riittävän hauska haastaakseen jopa Viittaritarin mukaansa - ja näinhän ei kovin usein tapahdu;) <br />Olkaa siis hyvä (minä ainakin olen); oma vertaileva mieluummin -listani (tai siis yritykseni olla muka-hauska): <br /><blockquote><strong>Mieluummin:</strong> <br />- Mieluummin perunalaatikkoa kuin maksalaatikkoa. <br />- Mieluummin kova kuin pehmeä paketti (edellyttäen paketin muotojen mukailevan kirjaa). <br />- Mieluummin perhejoulu kuin pukki. <br /> <br />- Mieluummin Panama kuin Henry's Pub. <br />- Mieluummin aika jolloin olen elänyt kuin 60's. <br />- Mieluummin 70-lukulainen kuin 80-lukulainen. <br />- Mieluummin brunette kuin blondi. <br /> <br />- Mieluummin nylkky kuin sprintti. <br />- Mieluummin (piiiiiiitkällä) lenkillä kuin puntilla. <br />- Mieluummin hyppäämällä kuin lisäpainon kanssa. <br />- Mieluummin luonnojää kuin tekojää. <br />- Mieluummin juoksemassa kuin hiihtämässä. <br />- Mieluummin ulkona kuin sisällä. <br /> <br />- Mieluummin Saksan kesä kuin Suomen kesä. <br />- Mieluummin Suomen talvi kuin Saksan talvi. <br /> <br />- Mieluummin meemiin osallistuminen kuin kauppareissu.</blockquote> <br />Huomenna palaan asiaan iki-ihanan "Kumman kaa" -sarjan hengessä. <br /><i>"Kumman kaa olisit mieluummin: Mette Mannosen vai Viivi Avellanin?"</i><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-110405910349777157?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Viittaritarihttp://www.blogger.com/profile/04171122546670902828noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1103993355832431952004-12-25T18:08:00.000+02:002004-12-26T15:14:27.260+02:00- Mieluummin maksalaatikkoa kuin lanttulaatikkoa. <br />- Mieluummin pehmeä paketti kuin kova paketti. <br />- Mieluummin pukki kuin kulutusjuhlat. <br />- Mieluummin tontut kuin kaupanomistajat. <br />- Mieluummin ystäviä kuin sukulaisia. <br /> <br />- Mieluummin Groove kuin YO. <br />- Mieluummin <span style="font-style: italic;">Word Up!</span> kuin <span style="font-style: italic;">Rock N' Roll forever, baby!</span> <br />- Mieluummin 70's kuin 80's. <br />- Mieluummin höntsy kuin hurja. <br />- Mieluummin old school kuin new school. <br /> <br />- Mieluummin skraadia luistimen terässä kuin kantti pois kokonaan. <br />- Mieluummin 400 metrin rata kuin 333 metrin. <br />- Mieluummin sprintti kuin nylkky. <br />- Mieluummin puntilla kuin lenkillä. <br />- Mieluummin rullilla kuin jäällä. <br /> <br />- Mieluummin soija kuin kananliha. <br />- Mieluummin kiire kuin tylsää. <br />- Mieluummin liikaa kuin liian vähän. <br />- Mieluummin ahdasta kuin kolkkoa. <br />- Mieluummin yllättäen kuin odotetusti. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-110399335583243195?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1103922256495713882004-12-24T21:52:00.000+02:002004-12-24T23:06:31.296+02:00<span style="font-weight: bold;">Yksi:</span> Oleellisten joululahjojen lukumäärä. Selkätuki punttihommia varten tuli todelliseen tarpeeseen, selkäkivut kyykkyjen harrastamisen jälkeen alkoivatkin olla jo enemmän sääntö kuin poikkeus. Jospa nyt voisi vihdoin harjoitella kunnolla ilman loukkaantumisen pelkoa ja jospa tuki jäykistäisi selkää sen verran, että se ei taipuisi nuolemaan kenenkään persettä. Edes intissä. <br /> <br /><span style="font-weight: bold;">Kaksi:</span> Pakkokatseluun joutuvien jouluaattoleffojen lukumäärä. MTV3 peruuttaa kaiken minulta osakseen saamansa arvostelun näyttämällä tänään sekä <span style="font-style: italic;">Shrekin</span> että <span style="font-style: italic;">Edward Scissorhandsin </span>samana iltana. Aivan uskomatonta osaamista! Lukekaapa aiempi lause uudestaan ja miettikää miltä se kuulostaa. "<span style="font-style: italic;">Shrek sekä Edward Scissorhands samana iltana samalla kanavalla."</span> Musiikkia korville, eikö olekin? <br /> <br /><span style="font-weight: bold;">Kolme:</span> Aattoaamuisten <span style="font-style: italic;">Pukkiluisteluiden</span> aikana vallinneiden pakkasasteiden lukumäärä. Vetäydyimme kiertuepäällikkö P:n kanssa luistelemaan Kangasalan pikaluisteluradalle raikkaaseen aamuilmaan aikaisin ennen joulun viettoon vetäytymistä. Kolme astetta pakkasta, juuri ajettu jää, sarastava auringonpaiste, täysin olematon tuuli... Täydellinen luistelukeli! Täydellinen avaus jouluaatolle! Onko hienompaa kuin armoton happotreeni kirpeähkössä aamuilmassa, jonka jälkeen voi pöräyttää autolla rättiväsyneenä kotiin joulusaunaan ja jouluruokien ääreen? Heaven on earth, I tell you. Heaven on earth. <br /> <br /><span style="font-weight: bold;">Neljä:</span> Viimeisen kolmen kuukauden aikana saamieni parkkisakkojen määrä. Voi perkeleen perkele, tiistaina muljahti jälleen ja tällä kertaa <span style="font-weight: bold;">päin naamaa</span>. Parkkiaikani loppui 16:50. Saavuin autolleni kello 17:01, loksautin autoni lukot auki avaimella ja olin astumassa autooni sisään, kun viininpunainen lihava nainen heilahti eteeni. <br /> <br />- Jaahas, näyttää nuorella miehellä olevan auto laittomasti parkkeerattu jo viisi minuuttia. <br />- Juu, kiitos ilmoituksesta. Juuri olenkin autoa siirtämässä. <br />- Äläs aja sitä vielä mihinkään. Kyllä tästä täytyy sakot kirjoittaa. <br />- No huh huh. Eikö olis <span style="font-style: italic;">mitään</span> saumaa, että vain siirtäisin tämän auton tästä. Olen muutenkin lähdössä jo pois. <br />- Valitan, mutta olen jo aloittanut sakon kirjoittamisen. Nyt sitä ei voi enää pysäyttää, se on pakko tehdä loppuun. <br />- Vai niin. No hyvää joulua vaan sullekin saatana. <br /> <br />Olenhan muuten muistanut mainita kuinka paljon rakastankaan nimikkeensä taakse piiloutuvia ihmisiä? Selkärangattomia, moraalittomia ja maalaisjärjettömiä mulkkuja, jotka tarkastelevat maailmaa oman asemansa sanelemien lasiensa lävitse ja purkavat olemattomia saavutuksiaan tekemällä muiden elämän helvetin vaikeaksi? Ihmisiä, jotka pätevät ruman työsuhdetakkinsa takaa rehellisille, <span style="font-style: italic;">vakavasti otettavan työn </span>tekijöille vain ryömiäkseen illaksi kotiin, ahmiakseen iltalukemistoksi kaupungin järjestyssääntökirjaa ja itkeäkseen itsensä uneen näkiessään peilistä sen, mitä heistä on kymmenien vuosien koulutuksen ja kurmuutuksen jälkeen tullut: sokeita, tilannetajuttomia, aivottomia kuhnureita jotka päivästä toiseen runkkaavat yhtenä sulavana liikkeenä komeassa rivissä laulaen yhteen ääneen <span style="font-style: italic;">Yellow Submarinea</span> ja palaavat seuraavalla viikolla pyytämään lisää koska eivät muista enää mitään muuta. Rakastan heitä. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-110392225649571388?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1103806153846276312004-12-23T14:47:00.000+02:002004-12-23T15:38:43.926+02:00Huoh, vihdoin sain karistettua kannoiltani <a href="http://viittakaksikko.blogspot.com/2004/12/plutonoidisalisyylihormoni.html">A.U.T.S</a>:n agentit, agenttien vakoilijat sekä agenttien vakoilijoiden vakoilijat ja olen jälleen vapaalla jalalla. Joulu näyttää tänä(kin) vuonna iskevän täysin puun takaa, lahjojen ostelu jäi viime tinkaan, korttien lähettelystä ei harmainta aavistusta ja lumikin satoi yhden yön aikana pari päivää ennen aatonaattoa. Valtakunnassa kaikki hyvin. <br /> <br />Täysin puun takaa iski myös uskomaton kisakunto. Aikuisten matkakohtaisissa SM-kisoissa viime viikonloppuna venyin jopa omaksi yllätyksekseni kahteen henkilökohtaiseen ennätykseen kolmelta luistellulta matkalta ja sijoituin 1500 m:llä kymmenenneksi. Siis kymmenenneksi samoissa kisoissa, joissa olivat mukana kaikki maajoukkuetähdet ja muu suomalaisen pikaluistelun terävä kärki. Sponsorit, avoimet shekkinne voitte osoittaa ihan tuonne kotiosoitteeseeni. Ottaen huomioon, että kuluvana talvena on lämpimien kelien ansiosta saanut tehtyä noin kolme vakavasti otettavaa jääharjoitusta, oli luistelukunto jopa maagisen hyvä. <br /> <br /><img src="http://www.saunalahti.fi/sakarit/kerro-lisaa/guru2.jpg" /> <br /> <br />Noh, luultavasti universumi ottaa omansa takaisin ja tasaa tilit viimeistään yo-kirjoituksissa. Nautiskellaan nyt kun pystytään. Kuntopiikistä nautiskellessa stereoissa soi samaisena viikonloppuna käsiin saamani levy <span style="font-style: italic;">Plastic - Kisapäivä. </span>Levyn ensimmäinen single <span style="font-style: italic;">Luistelu Vol. 1 </span>julkaistiin vuonna 2000 ensimmäisissä kisoissa Seinäjoella. Neljän vuoden odotus täyttyi vihdoinkin, kun M. Poutala aka Plastic sai luistelurap-albuminsa valmiiksi ja kaupitteli niitä katu-uskottavasti viiden euron hintaan urheilukassistaan. Nyt levy soi päättymättömällä autoillessa ja monet koulukaverit olen myös saanut haltioitumaan <span style="font-style: italic;">Rockya</span>, <span style="font-style: italic;">Fabolousta</span> ja muita timantteja mukailevaa kulttuurituotetta. Laatujulkaisu, kertakaikkiaan. Ja kaiken lisäksi <span style="font-weight: bold;">Limited Edition</span>, nimittäin Plasticin debyyttialbumia on painettu vain henkeäsalpaavat 50 kappaletta ;) <br /> <br />Nyt muuten tiedän, miksi suurin osa vuotuisista itsemurhista tehdään juuri joulun aikaan - silloin on <span style="font-weight: bold;">joulusiivoukset</span>. <br /> <br />Oikein mukavaa ja tuottoisaa joulua kaikille! <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-110380615384627631?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1103134434044632662004-12-15T19:11:00.000+02:002004-12-15T20:17:14.533+02:00Se alkaa pistävänä, sykkivänä tunteena takaraivossa. Eräänlaisena vaistomaisena aavistuksena siitä, että kaikki ei ole hyvin. Palaneen kärynä. Hetkeä myöhemmin sykkivä kipu voimistuu ja alkaa säteillä näköhermostoon: alat havaita erilaisia valoilmiöitä näkökentässäsi. Niskavillasi nousevat pystyyn ja otsallesi alkaa muodostua kylmiä hikikarpaloita. Pantterin lailla tunne hyökkää kurkkuasi pitkin alemmas kehoosi ja asettuu yläselkään. Pistelevä, sykkivä tunne siirtyy kämmeniisi ja sormenpäihisi, aivan kuin olisit nukahtanut oman kätesi päälle. Rintakehään alkaa muodostua painetta. Näkymätön katujyrä painaa kylkeäsi sisään ja pääkoppassasi värähtelevä kipu muuttuu migreeniksi. Kylmät hikikarpalot maistuvat ikävästi suolaiselta ja tuo kammottava tunne valuu suonistoasi pitkin alaspäin. Jalat ensin turtuvat, muuttuvat sinisiksi ja lopulta rampautuvat. Viimeistään tässä vaiheessa kaadut jalkojesi pettäessä altasi. Takapuolesi on tulessa, voit pahoin. Alat kouristella ja päässäsi jyskyttävä migreeni alkaa olla pienimpiä huoliasi. Lopulta tunnin ja 45 minuutin raivokkaan taistelun ja tutinan jälkeen sydämesi antaa periksi ja vapauttaa sinut ikuiseen pimeyteen, jonne moni muukin urhea ihminen on syösty. Hyvät ihmiset, älkää missään nimessä harrastako urheilua. <br /> <br />Urheilua harrastettaessa aivojen itsetuholohkossa alkaa muodostua <span style="font-style: italic;">plutonoidisalisyylihormonia</span>, <span style="font-style: italic;">PSH:ta, </span>jolla on katastrofaalinen vaikutus elimistön esteettömään toimintaan. PSH on kehon luontainen vasta-aine aerobista liikuntaa sekä muita hapenottoa, hyvinvointia ja fyysistä kuntoa kehittäviä toimintoja vastaan. PSH:lla on punasoluja sekä hermotuksia tuhoava vaikutus ja sitä pidetään yhtenä vaarallisimmista ihmiskehon erittämistä kemiallisista aineista. Vastaavanlaista yhdistettä on löydetty mm. myrkkykärpässienistä sekä kirkkaanvihreistä <span style="font-style: italic;">kruunusammakoista</span>, joita tavataan Kongon lämpimimmissä luoteiskolkissa. PSH:ta on toistuvasti yritetty jalostaa huipputehokkaaksi hermomyrkyksi aseteollisuuden tarpeisiin, mutta kyseistä hormonia on hyvin vaikea pitää vakaassa olotilassa sen poistuttua ihmisruumiista. <br /> <br />Urheilun harrastajien synkkä salaisuus - jonka paljastan nyt - on aina ollut heidän tapansa selvitä tuosta kammottavasta hermostomyrkystä. Jokaiselle yli 18-vuotiaalle urheilun harrastajalle asennetaan tiskin alta myytävässä kirurgisessa toimenpiteessä takaraivon alle, niskan yläpäähän kanyyli, jonka kautta katala hermostomyrkky ohjataan lasiseen säilytysastiaan pois kriittisten sisäelinten luota. Samantyyppisiä ratkaisuja on tehty esimerkiksi keuhkoihinsa osuman saaneille sotilaille, jotta heidän keuhkonsa saisivat riittävästi puhdasta happea. Kun urheilusuoritus alkaa, kanyyli avataan ja erittyvä myrkky ohjautuu ilmatiiviiseen, erikoisvahvaan säilytyslasiin. Urheilusuorituksen loputtua kanyylin voi sulkea myrkynerityksen vähentyessä nollaan. Säilytyslasi irrotetaan kanyylista, sinetöidään ja kuljetetaan lähimpään ongelmajätekeskukseen uudelleensijoitettavaksi. Ruumiista erotettua PSH:ta ei voi kaataa pois sen ilmeisen saastuttamisvaaran vuoksi, eikä sitä liioin voida hävittää muillakaan tutuilla menetelmillä. PSH:n kanssa toimitaan samantapaisesti kuin radioaktiivisen jätteen kanssa; se haudataan kilometrin syvyydessä sijaitseviin dumppauspisteisiin ympäri maailmaa. Tällä hetkellä maailmassa on kaiken kaikkiaan 12 ruumiista poistetun PSH:n sijoituspaikkaa. <br /> <br /><span style="font-style: italic;">Plutonoidisalisyylihormonin</span> eritys alkaa vasta 18 ikävuoden tienoilla. Ilmiöön löytyy luonnollinen selitys: nuorille ihmislapsille on ominaista harrastaa mielellään erilaisia juoksu- ja kiinniottoleikkejä. Ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon hyvin pian jos nuoret lapset kohtaisivat kuolemansa ensimmäisen piiri- tai juoksuleikin jälkeen. Luonto on kerrassaan ovela instituutio. Erääksi PSH:n erityksen syyksi tutkijat ovat myös esittäneet historiallisia syitä. Pienten lapsukaisten on aikojen alussa täytynyt päästä tehokkaasti karkaamaan erilaisilta vaanivilta pedoilta, luolakarhuilta ja muilta välittömiltä uhkilta. <br /> <br />Unicef, YK, Nato ja EU ovat kaikki allekirjoittaneet maailmanlaajuiset sopimukset PSH:n olemassaolon salaamiseksi. Urheilun ja liikunnan puute on edelleen yksi suurimmista (ja ainoista) ylipainoisuuden, huonokuntoisuuden ja tautien leviämisen syistä. Yhteistyön laajuus on mykistyttävää: televisiolähetyksistä urheilijoilta poistetaan tietokonegrafiikan avulla trikoiden ja kilpailuasujen läpi paistavat säilytyslasit, PSH:n määritelmät on poistettu kemian- sekä terveystiedon oppikirjoista, lääketieteen kandidaatit kuulevat kyseisetä hormonista vasta salaisissa jälkikokouksessa työsuhteen alettua. Jokainen 18 vuotta täyttänyt urheilullisia suuntauksia esittävä nuori asetetaan erityistarkkailuun. Rehtorit, liikunnan opettajat, urheiluseurojen valmentajat, vanhemmat ja kummit raportoivat säännöllisin väliajoin nuorukaisten ajatuksenjuoksusta Maailman Terveysjärjestön etäpesäkkeille. Nuorelle esitetään PSH-säiliön asennusmahdollisuus, mikäli hänen tekonsa ja sanansa näyttävät viittaavan haluun harrastaa tulevina vuosinaan urheilutoimintaa. <br /> <br />Tilanne on vakavampi kehitysmaissa ja muissa köyhissä valtioissa, joissa näin intensiiviseen kansalaisten tarkkailuun ei yksinkertaisesti ole resursseja saati mahdollisuuksia. PSH:n aiheuttamien kuolemien määrää peittämään on kehitetty erilaisia lumesairauksia kuten AIDS, HIV ja tuberguloosi, joiden kunkin tiedottamista ja "rokotteiden kehittämistä" varten on perustettu omat järjestönsä. Kaikkea valvoo Maailman Terveysjärjestön Aktiivisen UlkoToiminnan Sisäjärjestö <span style="font-style: italic;">A.U.T.S, </span>joka hoitaa PSH:n salassapitovelvollisuuden toteutumista hiljentämällä avaintodistajia ja asettamalla epäillyttäviä toisinajattelijoita<span style="font-style: italic;"> sopeuttamisleireille. </span>PSH:n olemassaolon pimittäminen on ihmiskunnan historian yhtenäisin, pitkäaikaisin ja aukottomin projekti. Se työllistää yli puolitoista miljoonaa ihmistä ympäri maailman. <br /> <br />Pelkään henkeni puolesta, mutta minun on saatava kertoa totuus maailmalle. Haluan lisäksi ilmoittaa, että minuun on asennettu <span style="font-weight: bold;">vastoin tahtoani</span> vasta kokeiluasteella oleva kehonsisäinen PSH-säiliö, jonka toivotaan tekevän urheilijoiden kuolema-hormoniongelman entistä näkymättömämmäksi. Toivon blogimme kautta saavuttavan mahdollisimman monen ihmisen huomion, jotta ihmiskunnan pisimpään kestävin petos saataisiin vihdoin loppumaan: PSH on saatava julkiseksi! Satojen tuhansien urheilun harrastajien piina on vihdoin saatava päätökseen, ihmiskuntamme heikkous on saatava esiin! Toimikaa nopeasti, kertokaa kaikille ystävillenne tästä sivusta, levittäkää osoitetta kaikkiin mahdollisiin sähköpostiosoitteisiin, antakaa tämä teksti luettavaksi sukulaisillenne ja heidän ystävilleen. Huutakaa totuus ulos koko keuhkojenne voimasta, A.U.T.S. ei voi hiljentää meitä kaikkia! <br /> <br />Jos sivullemme ei ilmesty päivityksiä parin seuraavan päivän kuluessa, he ovat jo löytäneet minut. Unohtakaa silloin minut ja ponnistelkaa eteenpäin ylvään tavoitteemme saavuttamiseksi, kansalla on oikeus tietää! <br /> <br /><span style="font-weight: bold;">Power to the people! Join the revolution! The truth shall set you free!</span> <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-110313443404463266?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1102940505976827882004-12-13T14:03:00.000+02:002004-12-13T14:28:30.066+02:00Suomen kielen vanhojen modusten rinnalle on puhekielessä vakiintunut aina sosiaalisen pikaluisteluväenkin suosima <span style="font-weight: bold;">aggressiivi</span>. Se taipuu persoonissa, luvuissa ja kaikissa tempuksissa. Aggressiivi on hyvin voimakkaasti esillä erityisesti nuorten ja varhaisaikuisten pikaluistelun harrastajien keskuudessa, korostaen yhteisön lämmintä ja ulospäin suuntautunutta ulkoasua. <br /> <br />Aggressiivin tunnus on toistaiseksi hyvin vaikeasti mihinkään sanaluokkaan määriteltävissä oleva <span style="font-style: italic;">vittu</span>. Vittu ei koskaan esiinny yksin, se edustaa siis eräänlaista pohjarakennetta tai osamorfeemia. Vittuun agglutinoidaan aina jokin persoona- tai relatiivipronomini. Jälkimmäiset esiintyvät poikkeuksetta paikallissijoissa. <br /> <br /><span style="font-style: italic;">Vittu + pronomini</span> -kombinaatio muodostaa siis aggressiiville tunnusomaisen modusrakenteen. Aggressiivirakenteen rektio on sellainen, että se vaatii peräänsä joko kieltomuodon pääverbin tai vaihtoehtoisesti paikallissijamuotoisen (harvemmin partitiivimuotoisen) kielteisen liitepartikkelin sisältävän pronominirakenteen. Funktioltaan aggressiivirakenne on siis kieltoapuverbiä (en, et, ei) vastaava. <br /> <br /><span style="font-weight: bold;">Preesenstaivutus:</span> <br /><span style="font-style: italic;">1. yks.</span> Vittumä jaksa mitään vetää. <br /><span style="font-style: italic;">2. yks.</span> Vittusä rupee irti ottaan nyt kun veto on kesken. <br /><span style="font-style: italic;">3. yks.</span> Vittuse tullu ees treeneihin, turhaan venasin. <br /><span style="font-style: italic;">1. mon.</span> Vittume mitään lapsia väistetä. <br /><span style="font-style: italic;">2. mon.</span> Vittute osaa kattoo kun nopeempia tulee takaa. <br /><span style="font-style: italic;">3. mon.</span> Vittune mistään jäädyttämisestä mitään tiedä. <br /> <br /><span style="font-weight: bold;">Persoonattomia:</span> <br /><span style="font-style: italic;">1.</span> Vittusiellä mitään hyvää jäätä ollu. <br /><span style="font-style: italic;">2.</span> Vittutäällä mikään nollakeli ole. <br /><span style="font-style: italic;">3.</span> Vittutuolla mitään vapaata rataa ole. <br /> <br /><span style="font-weight: bold;">Muissa tempuksissa aggressiivi taipuu saman kaavan mukaan:</span> <br /><span style="font-style: italic;">Imperfekti:</span> Vittumä jaksanu vetää sitä vikaa irtiottoo. <br /><span style="font-style: italic;">Perfekti:</span> Vittumä oo jaksanu kahteen viikkoon venytellä. <br /><span style="font-style: italic;">Pluskvamperfekti:</span> Vittumä ollu kerenny syömään enkä nukkumaan yhtään ennenku taas tuli lähtö seuraavalle ohjauskeikalle. <br /> <br /><span style="font-weight: bold;">HUOM! <br /></span>Lause <span style="font-style: italic;">"Vittuse Koskela veti hyvin siä maailmancupissa"</span> ei ole aggressiivi, koska lauseen imperfektimuotoinen predikaatti on indikatiivissa! Kyseessä on siis tavallinen rumalla kirosanalla höystetty indikatiivilause, jonka nimeäminen aggressiiviksi osoittaa sangen pitkälle kehittynyttä lingvistisen silmän verkkokalvon rappeumaa. <br /> <br />Niin että vittusiellä mitään hyviä luistelukelejä oo ja vittumä mihinkään MM-kisoihin tätä vauhtia pääse. Saatana. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-110294050597682788?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1102681994747662862004-12-10T14:30:00.000+02:002004-12-10T14:53:49.606+02:00Tupakansavusta kellastuneen toimituksen takahuoneessa vallitsee syvä hiljaisuus; kuinka tämä voi olla mahdollista? Voiko lehdistö vajota näin alas? Markkinatalous on markkinatalous ja lehtiä pitää myydä, mutta mitä se oikea journalistiikka on? <br /><i>"Hiuuumann inttrest mai aass"</i> toteaa pitkän linjan lehtityöläinen hieroessaan käytetyllä nenäliinalla kiukun kyyneliä pois punoittavista silmakulmistaan. Kolmas valtionmahti on vihdoin polvillaan, tavoite on saavutettu ja NamiNami-henki on asettunut jokaisen suomalaisen sydämeen (jonne ei edelleenkään mahdu kuin se yksi ämmä). <br /> <br /><i>"Kirottu Sarasvuo! Olisit jäänyt Rantalaisen hakattavaksi! Miksi sinun piti lähteä konsultoimaan? Mikä ihmeen sisäinen sankari?"</i> manailee itselleen niin epätyypilliseen tapaan nuori ja kaunis toimitusharjoittelija yliopistolta. Vakavan sanomalehtityön nostaminen uuteen kunniaan on harjoittelijan salainen haave, johon hän uskoo koko sielullaan, merkkikengillään ja ammattimaisella meikkauksellaan. <i>"Jokin muutos on tapahduttava!"</i> hän puuskahtaa todeten meikkiensä levinneen hieman epätoivon kyynelistä. <br /> <br />Huoneessa on havaittavissa heti rennompi tunnelma vaalean yliopistotytön poistuessa korjaamaan meikkiään. Miehet lopettavat vatsan sisään vetämisen ja uskaltavat jopa hieman rentoutua. Paikalle jääneet naiset ovat silminnähden helpottuneita; lähtihän se vihdoin. Enää ei tarvitse kilpailla! Paitsi sitten kun se tulee takaisin... <br /> <br />Wc:ssä aatteellinen neitomme vannoo valan korostaessaan täyteläisiä huuliaan syvänpunaisella huulipunalla: "<i>En varmasti, koskaan, kirjoita niin tyhjänpäiväisiä juttuja kuin lehdissä tänä päivänä näkee! Vaikka tarjoaisivat uutta Audia, Brad Pittiä ja Markus P:tä samaan aikaan... Tai noh."</i> <br /> <br />Takahuoneessa ovi kolahtaa, päätoimittaja saapuu paikalle. <i>"Mitäs te olette saaneet aikaiseksi? Ette mitään? Oikeutettua närkästystä journalistiikan tilasta?"</i> kyselee neljänkymmenen vuoden rajapyykin viime kuussa ohittanut jo hieman mahakas entinen naissankari. "<i>Hah hah! Ei sellaista olekaan! Money talks!"</i>. <br /> <br />Päätoimittaja ryhdistäytyy, vetää vatsan sisään ja seisoo ryhdikkäämmin. Vielä äsken olemassaolollaan takana istuvaa urheilutoimittaja Virtasta häirinnyt persvako katoaa takaisin housuihin. <br />Toimitusharjoittelija on saapunut takaisin pikkutyttöjen huoneesta. Tunnelma kiristyy jälleen, testosterooni haisee ja muita naisia masentaa. <i>"Miksi se tuli jo nyt takaisin?"</i>. Päätoimittaja innostuu: <i>"Juuri sinut halusinkin nähdä!</i>". Kukaan ei epäile sanomaa, sillä suurien nokialaisten aika on jo ohi. Taskussa lienee siis jotain aivan muuta. <br /><i>"Mulla olis tällainen uus juttuaihe. Siinä pitäis käydä haastattelemassa kahta nuorta sälliä, tiätsä? Ne on jotain plokkaajia. Emmätiedä mitä se tarkottaa, mut sä oot tollanen nuori ja nätti ni sä varmaan tiät, eiks vaa? Tai otat selvää!"</i>. Sydämellinen nauru säestää ns. hyvää vitsiä. Kulttuuritoimituksen väsynyt kuvaaja naurahtaa. Taisi nähdä netissä jotain hauskaa, eihän se ole muuta tehnytkään kun pyörinyt jossain pornosivuilla Comukalla viimeiset puoli tuntia. <br />Selvästi vastaanotosta pettyneenä PT jatkaa <i>"Ne on viä jotain pikaluistelijoitakin. Siinähän on hyvä jutunaihe! Keksit siihen hyvän otsikon, tiätsä? Joku sellanen kun tossa lehdessä pöydällä! Vaikka toi "Susi söi Tuupasen koiran". Tai toihan on ihan loistava: "Mika Salo yhdistettiin tummaa kaunottareen". Aivan loistavia!</i>". <br />Muu paikalla oleva yleisö odottaa jännittyneenä; onko harjoittelija juuri sellainen hutsu kuin ulkonäkö antaa odottaa? Myykö se itsensä <strong>tällaisesta</strong> jutusta? <br />"<i>Ööö - emmätiedä. Voimmä niitä käydä haastattelemassa, mutta onks sen pakko olla hjuumanintrestiä? Eiks se vois olla vaan juttu pikaluistelusta ja blogien käytöstä nykyviestinnässä? Sehän on mielenkiintoinen aihe!"</i>. <br />Nyrkki lävähtää pöytään. <i>"Ei! Ei! Ja vielä kerran <strong>EI</strong>! Sen pitää olla hyvä juttu, ei mikään tylsä teknologialäppä. Tiätsä? Nyt teet vaan sellaisen! Onko selvä?!"</i> <br /> <br />Pöydän äärellä on hiljaista. Harjoittelijan suunnalta kuuluu hiljainen <i>"selvä"</i>. Kaikki tietävät mitä tästä seuraa. Taas yksi sielu on turmeltu, lehtipalkinto jäänyt saamatta ja itsensä myyminen aloitettu. <br />Ja vain yhden Viittakaksikon tähden.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-110268199474766286?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Viittaritarihttp://www.blogger.com/profile/04171122546670902828noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1102625437891316032004-12-09T22:09:00.000+02:002004-12-09T23:03:40.836+02:00<span style="font-size:100%;">Pixar Animation Studiosin muutama viikko sitten ensi-iltaan heilauttama tietokoneanimaatio </span><span style="font-style: italic;font-size:100%;" >The Incredibles</span><span style="font-size:100%;"> kätkee sisäänsä yhden genren kaikkien aikojen ikimuistoisimmista hahmoista. </span><span style="font-style: italic;font-size:100%;" >Frozone</span><span style="font-size:100%;"> on elävän legendan Samuel L. Jacksonin ääninäyttelemä eläkkeelle siirtynyt supersankari, joka ilmeisesti pystyy jäädyttämään esineitä. Itse leffaa en ole vielä nähnyt, mutta allaoleva kuva nosti mielenkiintoni juuri toiseen potenssiin. <br /> <br /><img src="http://i.imdb.com/Photos/Ss/0317705/10.jpg" /> <br /> <br />Voi herrajumala, </span><span style="font-weight: bold;font-size:100%;" >Frozone pikaluistelee! </span><span style="font-size:100%;">Frozone näyttää pakenevan jonkin sorttisen avaruusmöhköfanttialuksen lasersädettä pikaluistelellen luomaansa jääkenttää pitkin keskellä suurkaupungin ydinkesää. Nyt Pixar Animation Studios on vihdoin päässyt asian ytimeen ja tavoittanut jo pitkään viihdemaailmaa vaivanneen tyhjiön: pikaluistelussa piileviä kuvauksellisia mahdollisuuksia ei kertakaikkiaan ole käytetty hyväksi. Katsokaa tuota näyttävää vaaleansinivalkoista trikoota! Katsokaa noita jäätäviä kyklooppi-laseja! Katsokaa tuota ryhdikästä kehoa, kauniisti rakentuvaa yläselkää ja muhkeita hauislihaksia! Ja mitä ihmettä, Frozonella on vielä pieni poika selässään lisäpainoa tuomassa! Tuokaa joku äkkiä paperia, sillä Viittakaksikon jäsenet ovat juuri tulossa käsilleen! <br /> <br /></span><span style="font-style: italic;font-size:100%;" >*köh köh*... </span><span style="font-size:100%;">Niin, kun ensimmäiset tunnekuohut on ylitetty ja arki on palautunut Kääpiön näppäimistölle, voidaan alkaa tarkastella Pixarin luomaa pikaluistelijahahmoa hiukan tarkemmin, oikeaoppisen pikaluistelutekniikan kannalta. Olkaa hyvät ja rullailkaa sivua edestakaisin tarpeen mukaan, yhdistääksenne luetun analyysin ja analysoitavana olevan kuvan. <br /> <br />Aloitamme suoritustekniikan tarkastelun luisteluasennosta. Liukuvan jalan polvikulma näyttää olevan oikeaoppisesti 90 astetta </span><span style="font-size:100%;">+/-</span> <span style="font-size:100%;">10 astetta. Matala polvikulma mahdollistaa tehokkaamman potkujen hyväksikäytön ja aiheuttaa luonnollisesti suuremman loppunopeuden. Niin ikään liukuvan jalan nilkkakulma näyttää olevan kunnossa, säären ja jalkaterän muodostama kulma on riittävän jyrkkä aiheuttaakseen yläruumiin painumisen eteenpäin ja siten takapainottomuuden estämisen. <br /> <br />Yhtä puhtailla papereilla Pixarin taiteilijoiden näkemys pikaluistelun luisteluasennosta ei selviä yläruumiin osalta. Frozonen selkä ja niska ovat jännittyneet tikkusuoriksi ja sojottavat groteskisti yläviistoon. Jännittynyt selkä ei salli vapaata hapen kulkua keuhkoihin, nopeuttaen maitohappojen kehittymistä lihaksiin. Pystyasentoinen yläselkä lisää niin ikään merkittävästi ilmanvastuksen suuruutta, joka on jään kitkakertoimen ohella <span style="font-style: italic;">ainoa</span> luistelijan liikettä hidastava voima. <br /> <br />Myös Frozonen luistelutekniikassa on parantamisen varaa. Potkut kyllä näyttävät menevän loppuun asti, jonka näkee jalan täydellisestä ojentumisesta aina nilkkaa myöten. Harjaantunut silmä kuitenkin havaitsee tilanteessa haudattuna olevan koiran hyvin nopeasti: potkut eivät kohdistu lainkaan sivulle, vaan takaviistoon! Koska ollaan tekemisissä hyvin matalakitkaisen pohjamateriaalin kanssa, kaikki potkujen voimavektorien taaksepäin kohdistuvat komponentit karkaavat taivaalle eivätkä vie luistelijaa eteenpäin. Sen takia optimaalinen luistelupotku kohdistuu suoraan sivulle. Tällöin taaksepäin suuntautuvia voiman komponentteja ei ole, ja potkun voima välittyy pohjamateriaaliin kokonaisuudessaan. Niinkin taaksepäin suuntautuvilla potkuilla kuin Frozonella, hukkaan menevän työn osuus on arviolta 60-80 %. Taaksepäin suuntautuvat potkut luultavasti johtuvat yksinomaan pystyasentoisesta selästä. Selän suoristuessa tikuksi yläviistoon, ruumiin paino siirtyy taaksepäin ja potkut <span style="font-style: italic;">eivät voi</span> kohdistua sivulle, kuten niiden pitäisi. Anteeksiantamatonta! <br /> <br />Frozonen yläruumiin liikeradat luistelutekniikassa kaipaavat myös hieman parannuksia. Frozonen kädet, joiden tarkoituksena on rytmittää jalkojen liikettä, viuhuvat täysin väärään suuntaan. Käsien kuuluu heilua edestakaisin, ei sivulta sivulle. Sivuttaissuuntainen liike aiheuttaa vain ylimääräistä kehon huojumista eikä tue suoraan eteenpäin junan lailla etenevää luistelutekniikkaa. <br /> <br />Ylläolevien pintapuoleisten analyysien perusteella Frozonen luistelutekniikka saa kaikenkaikkiaan <br /> <br /><span style="font-weight: bold;font-size:180%;" >3/6</span></span> viittapistettä. <br /> <br /><span style="font-size:100%;">Ylimääräisiä kysymysmerkkejä voisi nostattaa myös Frozonen käyttämästä jääpinnoitteesta. </span><span style="font-style: italic;font-size:100%;" >Kukaan</span><span style="font-size:100%;"> itseään arvostava pikaluistelija ei ikinä suostuisi raiskaamaan teriensä kantteja tylsiksi noin epätasaisella ja rosoisella jäällä. Jää näyttää lisäksi olevan hiukan mattapintainen, joka vähentää pahasti sen liukumisominaisuuksia. Kenties omien sormien päistä ammutun jääpeitteen laadulla on omat rajoituksensa. <br /> <br />Jos haluatte pureutua syvemmälle pikaluistelutekniikan hienoon maailmaan, Viittakaksikko suosittelee Suomen Luisteluliiton kotisivuilta löytyvää </span><span style="font-style: italic;font-size:100%;" ><a href="http://www.luisteluliitto.fi/rullaluistelu/ratatekniikka.htm">Rullaluistelun ratatekniikka</a> -</span><span style="font-size:100%;">tutkielmaa. Teos käsittelee lajimme kesäistä esiintymismuotoa, mutta samat suurpiirteiset luonteenpiirteet pätevät molempiin lajeihin. Kuvallista, painettua versiota pötkäleestä saa tilaamalla. <br /> <br />On toki mahdollista, että pysäytyskuva rikkoo immersion ja ruudulle tuotu näkemys pikaluistelusta näyttää luontevammalta liikkeessä. Tämän takia</span><span style="font-style: italic;font-size:100%;" > The Incredibles</span><span style="font-size:100%;"> -elokuva tulisikin tarkastaa mahdollisimman nopeasti selvittääksemme tavan, jolla arvokas ja perinteikäs lajimme tuodaan vihdosta viimein suuren yleisön tietoisuuteen. Toistaiseksi saamillamme näytöillä ei kyllä pitkälle pötkitä. <br /> <br /></span><span style="font-style: italic;font-size:100%;" >Nice try, Pixar.</span> <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-110262543789131603?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Taistelukääpiöhttp://www.blogger.com/profile/08780180368375007696noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1102500471649044742004-12-08T11:53:00.000+02:002004-12-08T12:07:51.650+02:00... Viittaritari tanssii pöydällä. <br /> <br />Tai oikeastaan ei tanssi, vaan kuivaluistelee. Yrittää muistaa oikean jalan asennon, painon siirron, ylävartalon asennon ja liikkeen dynaamisuuden. Käsiäkin pitäisi käyttää enemmän kuin keskiverto poikamies viikonloppuisin (<i>"Käsillä töitä!"</i>). <br />Katseen pitäisi kohdistua etuviistoon muutaman metrin päähän, hartioiden olla rentona ja lantion tiukkana. <br />(Tämähän alkaa kuulostamaan jo baari-illan ohjeelta!) <br />Puristuksen pitäisi lähteä koko terältä - korjaan - jalalta, lantion ja perseen pitää olla mukana liikkeessä. Jalka ei saisi aueta liikaa puristuksen päätteeksi. <br /> <br />Mitäh? No juuri sitäh. Ilmojen ollessa mitä ovat pitää hakea lohdutusta sieltä mistä sitä saa. <br /> <br />Pyynikki näytti eilen enemmän uima-altaalta kuin luistinradalta. Tartani pilkotti somasti hokkarinjälkien lomasta, oja pulputti vettä pois kenturalta ja kenttämies oli paitahihasillaan kusella kopin takana. Ah tätä luonnonjääpaikkakuntalaisen arkea! Saisi nyt edes kerran kunnon pakkaset pidemmäksi aikaa. Tai edes huonot pakkaset. Tai edes pakkasta. Tai putket jään alle. <br />Tai lämpimän paikan rullaluistella. <br /> <br />Njaah. Eipähän ainakaan ollut pikkulapsia luistelemassa alle, äkäisiä vanhempia eikä Taistelukääpiötä valittamassa polveaan;) Eikä ketään kuuntelemassa Viittaritarin valitusta nykykunnosta ja jääluistelun vaikeudesta... <br /> <br />Jospa sitä vielä joskus pääsisi tekojäälle Tampereellakin. Jos. <br />Jospa sitä vielä joskus pääsisi kuntoon. Jäälläkin. <br />Jospa sitä vielä joskus saisi nähdä yli 30 pikaluistelijaa Pyynikin kentällä. <br />Jospa sitä vielä joskus oppisi luovuttamaan ajoissa. (Hetkinen?) <br />Jospa sitä vielä joskus voittaisi itsekin "vuoden ohjaaja" -palkinnon;) <br />Jospa sitä vielä joskus rikkoisi omat ennätykset. <br />Jospa sitä vielä joskus menisi syömään. <br /> <br />Jos ja jos. <br /><strong>Kun;)</strong> <br /> <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7957165-110250047164904474?l=viittakaksikko.blogspot.com' alt='' /></div>Viittaritarihttp://www.blogger.com/profile/04171122546670902828noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7957165.post-1102372834809991902004-12-06T23:40:00.000+02:002004-12-07T00:40:34.810+02:00Ajanottokello pärähtää käyntiin. Taistelukääpiön sormet alkavat koheltaa ristiin rastiin ympäri minimalistisesti muotoiltua näppäimistöä. Nappulat naksahtelevat tyydyttävästi nakkien alla eivätkä näytä maitohapon muodostumisesta johtuvan väsymyksen merkkejä. Lievä kutina niskassa aiheuttaa hetkellisen kirjoituksen pysähtymisen, mutta matka jatkuu sekunnin murto-osien sisällä niskanraaputus-aktin jälkeen. Käynnissä on yksi Taistelukääpiön hankalimmista kilpailusuorituksista tähän asti. Tehtävää hankaloittaa suorituksen pitkäkestoisuus. Suoritus muistuttaa paljolti pikaluistelun 1500 metriä: nylkkymatka, joka täytyy edetä sprinttivauhtia. Sprinttimatka, joka luokitellaan pituudeltaan nylkyksi. Pakko painaa, ei saa jäädä tuleen makaamaan. Tietokoneen ruudun oikeassa alakulmassa oleva tyly digitaalikello heilahtaa eteenpäin minuutilla ja näyttää 23:50 - enää 10 minuuttia aikaa saattaa päätökseen <span style="font-style: italic;">Itsenäisyyspäivän postaus </span>vuosimallia 2004. <br /> <br />Tämänvuotinen itsenäisyyspäivä eteni pääosin autoa korjaillessa. Pirulaisen bensansuodatin lienee tukkeutunut, eikä salli moottorin hörpätä sisuksiinsa menovettä. Ulkona tuuli, ripotteli lunta ja yleisesti ottaen vitutti suuresti. Auto oli hajonnut sunnuntaina, päivänä jolloin olin luvannut käydä ystäväni tyttöystävän syntymäpäivillä ja pitkästä aikaa näyttäytyä muillekin paikallisille kavereilleni. Viimeaikainen elämäni on nimittäin ollut yhtämittaista koulunkäynnin ja harjoittelun vuorottelua - kotona olen käynyt vain nukkumassa ja sitäkin rajallisesti. Olin lupautunut kahden humalaisen ystäväni kuskiksi ja kuskasinkin heitä jopa naapurikuntaan asti ruokailemaan. Palatessamme ruokailemasta, Audi sanoi itsensä irti tien sivuun ja katastrofi oli valmis. Isäni läksi kotoa hinaamaan huono-onninen känniläisten kuljettaja pois tien varrelta, mutta niin ikään hinausauto leipoi kiinni <span style="font-weight: bold;">kotipihaan</span>. Perheen kolmas auto, viimeinen oljenkorsi makasi äskettäin kiinni leiponeen Mitsubishin takana eikä päässyt liikahtamaankaan ennen kuin aikaisempi raato olisi revitty edestä pois. Naapurin