Polttopullo yliopiston narikkaan ja muita Frankie-boyn parhaita

Heräsin viikko sitten aika jännittävästä paikasta: luokkahuoneesta. Tarkemmin ympärilleni mulkoiltuani ja muutaman ihmettyneen vastakatseen väistettyäni jouduin tarkentamaan huomiotani siinä määrin, että kyse taisi olla yliopistollisesta luentosalista - huone oli nimittäin takaseinää kohden kohonevaa mallia eikä toisen asteen oppilaitoksissa juuri moisista ylellisyyksistä ainakaan minun aikanani päästy nauttimaan. Mutta toisaalta, niinhän se on armeijassakin: oma vuosi oli aina kaikkein rankin, kovin ja epäreiluin. [..mutta minulla se oli ihan ihan oikeasti]

Vieressäni oikealla istui mielenkiintoisen näköinen, vaaleahiuksinen tyttö Marimekko-penaaleineen ja kolmine lyijykynineen. Hame oli riittävän lyhyt jäädyttämään ajankulun muutamaksi sekunniksi. Tyttö huokaili ja pyöritteli silmiään vuoroin luokan etuseinän yläreunan vasempaan ja oikeaan kulmaan. Taisi testailla lyheneekö huone, jos katsoo sen vastakkaisiin yläkulmiin tarpeeksi monta kertaa peräkkäin lepuuttamatta kertaakaan silmämunia.

Vasemmalla istui iso mies. Ukkelilla oli 20 senttiä pitkä, blondattu parta ja pää oli muista kulmista katsottuna täysin karvaton. Kaveri tuli ihan varmaan paikalle American Chopperilla, täräytti etuovista läpi, kaasutteli portaat ylös, jätti tullessaan lattioihin 30 metriä mustaa lakua, murahti nimenhuutajalle jotakin murrin ja ärrin väliltä ja istahti tuoliinsa niin että pölyt tärähtivät pois leveiltä olkapäiltä. Sitten äijä oli varmaan kaivanut taskustaan nahkaisen, pääkallokuvioidun säilytyspussinsa ja näpertänyt pussista ulos ihmisenluusta koverretun kynänsä.

Katsoessani eteenpäin näin punaista. Ja valkoista ja mustaa ja keltaista. Värisarja lähti edessä istuvan pimun päästä ja laskeutui nätisti tuolin selkänojan taakse piiloon mulkoilevien taistelukääpiöiden katseilta. Supertyttö heilutteli päänsä edessä valkoista A4-paperia tuuletellen meikin vääristämää naamaansa ja tuhahteli tasaisin väliajoin aivan kuin 15 minuutin yhtämittainen hiljaa paikallaan pysyminen olisi vastoin kaikkea mikä on inhimillistä ja hyvää tässä maailmassa. Pimu käänsi päänsä vasemmalle ja ojentui tisseineen sössöttämään minusta katsoen etuvasemmalla istuvalle tytölle.

"Mähän oon ollu niinku.. Uu es aassa au pairina vuoden. Et mä oon sielt saanu kyl semmost tiettyy.. niinku.. näkemyst tähän juttuun. Et kyl mä näkisin et mä oon täs niinku aika vahvoil. Ku mul on just sitä niinku.. Näkemyst."

Tyttö alkoi sylettää minua heti.

Hetkeä myöhemmin luentosaliin astelee m91-maastohousuihin ja firmanvihreään kauluspaitaan sonnustautunut nuorimies. Poika oli nähnyt telkkarista kuinka afrikkalaiset vapaustaistelijat pitävät barettiaan olkapoletin alla, käsivarren yläpuolella ja oli tehnyt samoin. Poleteista löytyi salmiakin muotoisia askarteluliikkeen nappuloita, poikaparka oli siis kaiken lisäksi Reserviupseerikoulussa. Maihinnousukengät nitisivät tuttuun tyyliin lakatulla luentosalin lattialla, kun varusmies käveli takariviin paikkansa luo kuin kukko tunkiolla. Nauroin sisälläni niin reteästi että avonaisesta mielikuvitussuustani olisi voinut havaita hampaiden väliin aamupalalla jääneen leivännokareen - vahingonilohan se on paras ilo.

Hetkeä myöhemmin mukavan näköinen vanhempi mies astelee luokan alapäähän ja avaa suunsa. Herra antoi ohjeita lomakkeiden täyttelyyn ja neuvoi vielä poistumaan luentosalista viimeistään kahden tunnin kuluttua. Minullehan se passasi, edessäni istuvan superbimbon tissit olivat nimittäin sellaista sorttia, että ne eivät kertakaikkiaan jättäneet minua rauhaan. Ihan oikeasti, katsoi minne suuntaan tahansa niin rintavarustuksesta näkyi silmäkulmassa pieni vilkahdus! Koitin jopa pitää silmiäni hetken aikaa kiinni, mutta siellä ne silti nököttivät! Uskomatonta.

Käänsin paperin ja aloitin ratkaisemaan ensimmäistä tehtävää. 20 minuutin kuluttua olin saanut täytettyä lappuseen nimeni ja syntymäaikani. Otin kulauksen energiajuomasta ja aloitin sen jälkeen jännittävän dialogin lomakkeeni kanssa:

- Hei kaveri. Tuntuuko sinusta, että hallitset koealueen riittävän hyvin?
- No onhan mulla noita töitä kyllä tossa ollut, että ehkä niin hyvin en oo ehtiny lukemaan kun esimerkiks tuo mun oikeella puolella istuva tyttö.. Mutta kyllähän mä aion ainakin arvata! Monivalinnalla maisteriksi! Haha! Mitäs siihen sanot, herra koepaperi?
- Mulla on kaks sanaa sulle. Virhe. Pisteet.
- Voi perse. Enpä ottanut tota huomioon.
- Kyynel.

...

Muutaman kymmenen minuutin kuluttua olin rastitellut ensimmäisessä ja toisessa kohdassa vaaditut viitisenkymmentä kohtaa ja lomake alkoi taas puhua minulle.

- Nonniin, äijä. Nyt olis sit aika vastailla näihin soveltaviin tehtäviin.
- Anna palaa, Frank. Tiedät kyllä tien.
- Hei. Mitä ikinä teetkin, älä sano mua enää ikinä Frankiks. Älä ikinä.
- Ihan mikä saa sulla seisoon, Frankie-boy. Kysy nyt ne kysymykset niin pääsen helevettihin täältä ennen kun tuon edessä olevan tissit alkaa hiota.
- Hnnngh. No hyvä on. Eräässä kasvatustieteellisessä tutkimuslaitoksessa tutkittiin kahden koulun välisiä eroja matemaattisessa suorituskyvyssä. Molemmat koulut osallistuivat samaan kokeeseen ja tulokset laski riippumaton kolmas osapuoli. Tuloksista kävi ilmi, että ensimmäinen koulu oli selkeästi parempi. Voidaanko tutkimuksen perusteella tehdä seuraavanlaisia päätelmiä:

A) Koulut olivat eritasoisia matemaattiselta suorituskyvyltään?

- Ehh... No niinhän tuossa tekstissä sanottiin. Kyllä.

B) Koulut osallistuivat samaan kokeeseen?

- Ei jumalauta. Niinhän tossa just äsken sanottiin. Kyllä.

C) Kyseessä oli kasvatustieteellinen tutkimus?

- *Huoh* ...Kyllä.

D) Tämä koko soveltava osio on täysin typerä?

- KYLLÄ!

Käytyämme Frankie-boyn kanssa pitkän ja hedelmällisen keskustelun luetun ymmärtämisestä ja sisälukutaidosta, poistuin luentosalista ensimmäisten joukossa aulaan odottelemaan vuoroani yksilöhaastatteluun. Kun astelin tuntia myöhemmin pois yksilöhaastattelukammiosta, näin superbimbon sössöttävän au pair -kokemuksiaan jollekin toiselle pahaa-aavistamattomalle uhrille, joka selvästi havitteli käsiinsä jotakin tylppää ja kivuliasta esinettä. Samaan aikaan toisesta huoneesta löntysteli ulos kaljupäinen ja pitkäpartainen motoristi, joka hyppäsi luokkahuoneen ovella odottaneen American Chopperinsa kyytiin leveä hymy naamallaan, kaasutteli alas yliopiston portaita niin että hampaat kalisivat, nakkasi polttopullon vaatenaulakkoja kohti ja keuli aulan ovista läpi suoraan Jyväskylän liikenteeseen.

m91-maastopukuun sonnustautunut upseerioppilas asteli niin ikään koesalista ulos maastokauluspaidassaan nätit hikiläikät, marssi tahtimarssia lähimmän tuolin luo tehden matkalla vain 90 asteen käännöksiä, istahti terävästi istumaan, iski maihareiden kantapäät yhteen kuin robotti ja lasitti katseensa.

Sillä hetkellä mieleeni juolahti, että Suomen kasvatustieteellinen tulevaisuus taitaa olla aika hyvissä käsissä.